Lue keskustelun säännöt.
Oletko nähnyt nälkää Suomessa? Miksi?
31.07.2016 |
Tästä aina kinataan, että kukaan ei voi Suomessa olla oikeasti köyhä, niin että näkisi nälkää. Tai jos kyllä, niin se johtuu vain elämänhallinnan puutteesta, eli rahat ovat menneet alkoholiin, röökiin ja pelaamiseen.
Täällä sitten on noita avauksia siitä, miten on vain jotain 5 euroa ruokaan useammalle viikolle.
Miten tämä nyt on? Oletko itse, tai joku tuntemasi, aidosti nähnyt nälkää Suomessa ja jos kyllä, niin miksi?
Kommentit (33)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen nyt käyttänyt useampana viikkona 6-7 euroa viikon ruokiin, ja en nyt mitään nälkää ole nähnyt. Toki onhan tämä yksipuolista syömistä mutta olen tyytyväinen. Eli en omalta kohdaltani ole suoranaisesti nälässä ollut vaikka eipä tässä mikään terveellinen lautasmallikaan toteudu.
Vierailija kirjoitti:
Olen. Miten niin miksi? Rahaa oli liian vähän. Olin opiskelija. Rahat riitti vuokraan, en saanut iltatöitä. Sain koulussa ruoan viitenä päivänä viikossa. Kämpälle ei ollut vara ostaa edes leipää. Ostin jauhoja ja kaurahiutaleita ja leivoin niistä sämpylöitä itse. Näitä sitten söin nälkääni. Ei tuossa olisi voinut enempää mitään elämänhallintaa harjoittaa, kun ei vaan tullut sitä rahaa yhtään enempää.
Veetuttaa toisinaan aika ankarasti kun lukee jotain tietämättömien kommentteja että opiskelijoilla menee rahat baariin. Varmaan joillakin meneekin, mutta sitten siellä on ihan oikeasti niitä, jotka ei käy baarissa, eikä käy juuri ruokakaupassakaan.
Jätitkö opintolainan nostamatta? Haitko tukea sossusta? Entä seurakunnasta?
Tämä ei siis ole arvostelu vaan yritän vain ymmärtää eri tilanteita juuri sen takia, että niin monet ovat sitä mieltä että aina joku taho Suomessa auttaa.
Kohta varmaan näen, kun joudun muuttamaan ja vuokrat ja vuokravakuudet ovat niin suuret ettei paljon ruokaan rahaa jää.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen nyt käyttänyt useampana viikkona 6-7 euroa viikon ruokiin, ja en nyt mitään nälkää ole nähnyt. Toki onhan tämä yksipuolista syömistä mutta olen tyytyväinen. Eli en omalta kohdaltani ole suoranaisesti nälässä ollut vaikka eipä tässä mikään terveellinen lautasmallikaan toteudu.
Haluaisitko yhtään avata, miksi sinulla on ollut noin vähän rahaa? Ja olisitko voinut saada jotain avustuksia joita et hakenut?
Haluan siis ihan vain yrittää ymmärtää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen. Lapsuudessani. Rahasta eiollut kyse, mutta äitipuoli ei ilkeyksissään antanut minulle ruokaa, olin kuin luuranko, ja välillä varastin ruokaa koiramme lautaselta, ja söin koiran ruokaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen nyt käyttänyt useampana viikkona 6-7 euroa viikon ruokiin, ja en nyt mitään nälkää ole nähnyt. Toki onhan tämä yksipuolista syömistä mutta olen tyytyväinen. Eli en omalta kohdaltani ole suoranaisesti nälässä ollut vaikka eipä tässä mikään terveellinen lautasmallikaan toteudu.
Haluaisitko yhtään avata, miksi sinulla on ollut noin vähän rahaa? Ja olisitko voinut saada jotain avustuksia joita et hakenut?
Haluan siis ihan vain yrittää ymmärtää.
No minulla on sellainen tilanne että olen pitkäaikaisesti työtön ja asumiseni maksaa maltaita. Se on valinta. Saan kaikki tuet eli asumistuki, työmarkkinatuki ja sossusta pari sataa. 92% nettotulosta menee asumiskustannuksiin, lopulla ruokaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millaisissa tilanteissa Suomessa joutuu niin tiukoille, ettei ole rahaa ruokaan?
Minäkin on lapsuudessani nähnyt nälkää, vanhemmat eivät antaneet ruokaa koska "en ansaitse sitä". Söin kurkkupastilleja huoneessani nälkääni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mä elin viime talvena aika pitkälle roskista dyykkaamalla, koska 400€ opintotuesta meni 250€ asumiskuluihin ja 150€ ei tahdo riittää 30 päiväksi ruokaan, jos haluaa syödä muutakin kuin nuudeleita. Sossustakin haettiin apua, muttei sekään tuki niin kovin ihmeelllinen ollut. Töitä en saanut aktiivisesta hakemisesta huolimatta.
Jos Siwakin pitäisi roskiksensa lukittuna, kuten isot marketit tekevät, olisin varmaan nähnyt nälkää.
Omaa tyhmyyttäni, kyllä. Oli eroprosessi menoillaan ja mieli herkkänä. En uskaltanut kertoa tilanteesta neuvolassa tai hakea lastensuojelusta tai sossusta apua, vaan yritin pärjätä yksin. Käytettävissä oli lapsilisä ja kotihoidontuki, laskunippu ihan liian iso. Lapsille riitti ruokaan ja vaippoihin, itse söin mitä lapsilta tähteiksi jäi sekä metsästä marjoja, kotipihasta omppuja ja herukoita lisäksi. Keitin lihaliemikuutioista lientä lämmikkeeksi, jos lapsilta ei tähteitä jäänytkään. Kai jotenkin alitajuisesti hölmösti pelkäsin, että minulta viedään lapset huostaan, vaikka tuskin olis viety. Olin silloin aika nuori, vähän yli 20v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Millaisissa tilanteissa Suomessa joutuu niin tiukoille, ettei ole rahaa ruokaan?
Vaikka millaisissa.
Omalla kohdallani se oli työttömyyden + parin yllättävän laskun summa. Työttömänä kun ei sitä rahaa hirveästi ole muutenkaan, niin siitä vähästä kun joutui maksamaan eläinlääkikuluja ja vastaavia yllättäviä menoja, niin ei siinä kovin montaa kolikkoa jää käteen pyörimään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen. Miten niin miksi? Rahaa oli liian vähän. Olin opiskelija. Rahat riitti vuokraan, en saanut iltatöitä. Sain koulussa ruoan viitenä päivänä viikossa. Kämpälle ei ollut vara ostaa edes leipää. Ostin jauhoja ja kaurahiutaleita ja leivoin niistä sämpylöitä itse. Näitä sitten söin nälkääni. Ei tuossa olisi voinut enempää mitään elämänhallintaa harjoittaa, kun ei vaan tullut sitä rahaa yhtään enempää.
Veetuttaa toisinaan aika ankarasti kun lukee jotain tietämättömien kommentteja että opiskelijoilla menee rahat baariin. Varmaan joillakin meneekin, mutta sitten siellä on ihan oikeasti niitä, jotka ei käy baarissa, eikä käy juuri ruokakaupassakaan.
Jätitkö opintolainan nostamatta? Haitko tukea sossusta? Entä seurakunnasta?
Tämä ei siis ole arvostelu vaan yritän vain ymmärtää eri tilanteita juuri sen takia, että niin monet ovat sitä mieltä että aina joku taho Suomessa auttaa.
Nostin opintolainat. Sossusta ei omien tietojeni mukaan olisi saanut mitään. Jonakin kesänä sain sieltä tukea kahtena kuukautena, kun en saanut kesätöitä. Paikkakunnalla ei ollut mitään leipäjonoa, enkä nyt minnekkään kirkon portaalle osannut mennä käsi ojossa kerjäämään.
Varmaan monessa paikassa saa apua leipäjonosta, mutta se apuhan on täysin sattumanvaraista, ei sellaista että sen varaan voisi laskea. Sossussa opiskelijoihin on tietääkseni aina suhtauduttu nuivasti ja toimeentulotuen hakeminen oli silloin vasta kotoa muuttaneena todella monimutkaista ja lannistavaa. Ehkä se helpottuu nyt kun se siirtyy Kelalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
150€ ei tahdo riittää 30 päiväksi ruokaan, jos haluaa syödä muutakin kuin nuudeleita.
Öh, mitä? Tuo tekee päivässä 5 euroa, jolla luulisi ruokkivan terveen aikuisen ihmisen ihan hyvin. Olen itsekin opiskelija ja ruokaan menee normaalisti noin 100 euroa kuukaudessa, vaikka olisi varaa enempäänkin.
Olen, lapsena.
Vanhempani menivät nuorena naimisiin ja maksoivat suurta asuntolainaa.
Isä käytti suuren määrän rahaa tupakkaan eli äidin mukaan vaihtoehtoina olivat tupakka tai leipä. Isä valitsi tupakan.
Kumpikin vanhempi kävi töissä.
Äiti käytti rahaa parempiin eli lähikaupan kalliisiin tuotteisiin, esimerkiksi kinkkufileeseen, vaikka halvempia ruokia olisi saanut enemmän samalla rahalla.
Vanhempi sisareni keitti itselleen ja minulle ala-asteella riisiä, jota söimme curryn kanssa.
Vanhempani erosivat ja isä vei meidät hiihtoleirille. Hän unohti, että lapset tarvitsevat syötävää, joten elimme nälässä viikon ajan. Söimme sokeripaloja majoituspaikan alakaapista, että saimme edes jotain ruokaa. Isä ei tarkoittanut pahaa, mutta hän käytti rahansa tupakkaan.
En koskaan voisi seurustella tupakoivat ihmisen kanssa mm. tuosta syystä.
Äiti valvoi kotona syömisiämme enkä saanut pyytää ystäviä kylään, koska raha ei riittänyt tarjoiluihin.
Sama kuin Nelosella.
Eli äitipuoli piilotti ruoat meiltä lapsilta. Kun Isä tuli paikalle sapuskaa oli yllin kyllin, onneksi isä tuli kotiin joka ilta.
Ylä-asteella terveydenhoitaja tiedusteli anoreksiasta, koska olin niin pahasti alipainoinen.
Isät älkää luottako sokeasti lapsianne, äitipuolen hoiviin. Sadismi kukkii ja lapset eivät uskalla tai osaa kertoa. Jos kertovat niin uskokaa älkääkä syyttäkö valehtelijoiksi!
Nyt aikuisena on aina sekä makkaraa että juustoa monenlaista kaapissa. Asiasta on kauan mutta on vaikea antaa anteeksi.
Olin 18 ja muuttanut poikakaverin kanssa ensimmäiseen omaan kotiin. Rahankäyttö on aivan tuuliajolla. Loppukuusta ei ollut mitä syödä, joten viikko ainakin meni siten, että nähtiin kirjaimellisesti nälkää. Kerran käytiin varastamassa siirtolapuutarhasta vähän perunaa, kun oli niin kamala nälkä. Muistan myös yhden melkein 3 viikon jakson jolloin söin vain omenamössöä (omenat hylätyn talon pihasta) kaurapuuron kanssa, kun olimme hölvänneet melkein kaikki rahat risteilyllä palkkapäivänä. Siltikään ei heti opittu, vaan kun palkkapäivä taas tuli, niin paineltiin nälissään ravintolaan ja syötiin mitä tahansa teki mieli, shoppailtiin ja tietysti biletettiin. Laskut kyllä maksettiin ja kissalle ostettiin koko kuukaudeksi hiekat ja ruoat, mutta omat rahat oli loppu jo viimeistään 2 viikkoa palkkapäivästä. Tuohon aikaan ei tainnut olla leipäjonoja, eikä sossusta luonnollisesti olisi mitään saatu, joten nälkää siinä nähtiin. Muutenkaan sossuun, eli fattaan ei niin helposti olisi "meidän piireistä" lähdetty. Tuohon aikaan sossussa kävi vain "alempi kasti" :D Näin se vielä 80-luvun lopulla nähtiin. Sitä oli nälässä mielummin kuin häpeässä. Tuli muuten "kadunmiehen tomaatikeittokin" tutuksi, eli kiehuvaa vettä ja hampurilaisbaareista nyysittyjä ketsuppeja, suolaa ja pippuria sekaisin. Moraalisesti erikoisia piirteitä, että oli ok pölliä vähän jonkun perunoita kasvimaalta tai ketsuppi- ja maustepusseja hampurilaisravintolasta, mutta oli noloa mennä fattaan.
Nykyään olen +40, oma ja omalla rahalla maksettu talo kotina ja tuo poikaystäväkin on jäänyt taakse jo 20 vuotta sitten. Opin käyttämään rahaa oikein, säästämään ja pitämään vararahastoa pahan päivän varalle, joten jotain se kyllä sitten opettikin. Voin kuitenkin sanoa nähneeni nälkää on ja off noin vuoden ajan, 1-2 viikkoa kuusta ja ihan omaa typeryyttäni.
Kamalaa, että äitipuolet pitivät teitä nälässä. :(
Oliko kyse säästäväisyydestä, rangaistuksesta vai kyttäsivätkö he jostain syystä painoanne?
Olen. Miten niin miksi? Rahaa oli liian vähän. Olin opiskelija. Rahat riitti vuokraan, en saanut iltatöitä. Sain koulussa ruoan viitenä päivänä viikossa. Kämpälle ei ollut vara ostaa edes leipää. Ostin jauhoja ja kaurahiutaleita ja leivoin niistä sämpylöitä itse. Näitä sitten söin nälkääni. Ei tuossa olisi voinut enempää mitään elämänhallintaa harjoittaa, kun ei vaan tullut sitä rahaa yhtään enempää.
Veetuttaa toisinaan aika ankarasti kun lukee jotain tietämättömien kommentteja että opiskelijoilla menee rahat baariin. Varmaan joillakin meneekin, mutta sitten siellä on ihan oikeasti niitä, jotka ei käy baarissa, eikä käy juuri ruokakaupassakaan.