Ihanaa elää taas täysillä!!!

Sairastuin masennukseen 25 - vuotiaana, sanoisin että paljolti sen takia, että jouduin ensimmäistä kertaa elämässäni kohtaamaan vastoinkäymisiä.

Itselleni rakas työpaikka, joka teki minut onnelliseksi ja jossa oli paljon ystäviä, meni konkurssiin.

Olin valtavan rakastunut New Yorkissä asuvaan britti-aussiin ja parhaat ystäväni myös asuivat siellä, koska olin asunut siellä 12 -vuotiaasta lähtien ja opiskellut siellä.

Halusin NIIN muuttaa sinne takaisin, koska se oli koti. Firmalla, jossa olin töissä, oli siellä toimisto, joten ennen konkurssia siirto vaikutti helpolta.

Kun työpaikka, muutto, rakkaus ja ystävät olivat kaikki sellaisia, joista jouduin luopumaan, tuli masennus.

Annoin sen vallita itseäni ja elämääni monta vuotta, yrittäen suorittaa asioita. Se johti burnoutiin.

Nyt viimeisen parin vuoden aikana olen laittanut elämäni täysin uusiksi, osaksi pakon edessä, ei aina niin onnellisena.

Ja nyt vaikuttaa siltä, yli kymmenen vuotta myöhemmin, että pääsen takaisin omaan elämääni. Jossa saan olla kuka olen, nöyristelemättä kusipäisiä esinaisia ja muita paskiaisia jotka kateellisuudesta yrittävät mitätöidä minut, elämään omaan elämääni taas pitkästä aikaa,omana itsenäni.

Uskallan olla oma itseni.