Mistä ensihuumasta ihmiset aina toitottavat?
Täälläkin jatkuvasti aiheita: "ensihuuman" jälkeen kumppanini sitä ja tätä keskusteluita.
Luuleeko ihmiset, että parisuhde tai elämä on jotain yliluonnollista jännitystä alusta loppuun? Ja heti kun vähän menee tylsäksi arki niin aletaan heti keksimään tekosyitä miksi kaikki on niin huonosti.
Ei hyvää päivää sanon minä. Ei kumppani ole sitä varten että se tuo jotain kipinöitä ja seksuaalista ylilatausta ensitapaamisesta hautaan. Kumppani on tukipilari arkeen joka vahvistuu iän myötä.
Unohtakaa ensihuumat ja keskittykää elämiseen. Tai älkää edes pariutuko.
Kommentit (22)
Vierailija kirjoitti:
Aijaa. Mitä jos on molempia? Huumaa, jännitystä, valtavaa seksuaalista vetovoimaa, mutta myös lämpöä, turvaa, hellyyttä? Tätä on nyt jatkunut 3,5 vuotta, välillä tulee aivan onnen kyyneleet silmiin ja mieletön ikävä rakasta, jos ei just olla yhdessä. Niin ja ikää 36v. "Huuma" ei ota laskeakseen eikä rakastumisen tunne.
Sinulla on asiat paremmin kuin 95% muista jos kaikki nuo elementit on läsnä elämässäsi.
Ei mitään vikaa. Pidähän kiinni kumppanistasi.
Ensi huuma = rakastuminen....että mites se unohdetaan?
aikamoistameininkiä kirjoitti:
Täälläkin jatkuvasti aiheita: "ensihuuman" jälkeen kumppanini sitä ja tätä keskusteluita.
Luuleeko ihmiset, että parisuhde tai elämä on jotain yliluonnollista jännitystä alusta loppuun? Ja heti kun vähän menee tylsäksi arki niin aletaan heti keksimään tekosyitä miksi kaikki on niin huonosti.
Ei hyvää päivää sanon minä. Ei kumppani ole sitä varten että se tuo jotain kipinöitä ja seksuaalista ylilatausta ensitapaamisesta hautaan. Kumppani on tukipilari arkeen joka vahvistuu iän myötä.
Unohtakaa ensihuumat ja keskittykää elämiseen. Tai älkää edes pariutuko.
Kyllä sen ensihuuman tunnistaa, kun sen kohtaa. Kaikillahan sellaista vahvaa rakastumista ei ole koskaan. Kokemus on niin ihana, että muistan sen vieläkin. Ja siinä ensihuumassa ei tule mieleenkään, että se joskus loppuisi. Nyt on oltu yli 30v avioliitossa ja ensihuuma on muuttunut rakastamiseksi.
Sitä huumaa kokee vain hyvin harvan kanssa. Pitäisikö aloittaa parisuhde ja perustaa perhekin jonkun ihan satunnaisen kivan ihmisen kanssa???
Ensihuuman aikana koetaan yhdessä paljon sellaista, jota muistellaan myöhemmin. Huonoina aikoina ja elämän kriiseissä ne kokemukset ovat parisuhteen liimaa.
Mä en voisi alkaa olemaan kenenkään kanssa ilman sitä ensihuumaa eli rakastumista. Olen kolme kertaa rakastunut ja kokenut ensi huuman. Se kuuluu asiaan, kun kemiat kohtaavat. lman sitä mies ei voi mitenkään olla sellainen, jonka kanssa haluaisin rakastella esim.
Vierailija kirjoitti:
Ensi huuma = rakastuminen....että mites se unohdetaan?
Oletko tosissasi?
Ensihuuma sama kuin rakastuminen. No huhhuh
Vierailija kirjoitti:
Sitä huumaa kokee vain hyvin harvan kanssa. Pitäisikö aloittaa parisuhde ja perustaa perhekin jonkun ihan satunnaisen kivan ihmisen kanssa???
Ensihuuman aikana koetaan yhdessä paljon sellaista, jota muistellaan myöhemmin. Huonoina aikoina ja elämän kriiseissä ne kokemukset ovat parisuhteen liimaa.
Olenko väittänyt että pitäisi aloittaa parisuhde ja perustaa perhekin jonkun ihan satunnaisen kivan ihmisen kanssa???
Pointtini taisi mennä ohi.
Siis mitä sä haet tällä? Kaikissa parisuhteissa on ensihuumavaihe, jonka jälkeen elo ja suhde tasaantuu. Iso osa pareista myös kestää hyvin sen siirtymisen ja monet on sitä mieltä että ensihuuman jälkeinen tasaisempi parisuhde on jopa parempaa. Ei ensihuumaa voi kuitenkaan unohtaa, eikä ensihuumasta puhuminen todellakaan tarkoita että ihmiset luulisi parisuhteen oleva jotain yliluonnollista jännitystä loppuun asti. Siksi se on _ensi_huuma.
aikamoistameininkiä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aijaa. Mitä jos on molempia? Huumaa, jännitystä, valtavaa seksuaalista vetovoimaa, mutta myös lämpöä, turvaa, hellyyttä? Tätä on nyt jatkunut 3,5 vuotta, välillä tulee aivan onnen kyyneleet silmiin ja mieletön ikävä rakasta, jos ei just olla yhdessä. Niin ja ikää 36v. "Huuma" ei ota laskeakseen eikä rakastumisen tunne.
Sinulla on asiat paremmin kuin 95% muista jos kaikki nuo elementit on läsnä elämässäsi.
Ei mitään vikaa. Pidähän kiinni kumppanistasi.
Tietysti pidän. Edellinen suhde oli just sellainen huumaton ja tasainen. Ei mitään voimakkaita tunteita missään vaiheessa. Ei se kantanut, kun kriisien keskellä ei ollut edes mitään ajatusta siitä, että kun tästä yli päästään, niin sitten taas tuntuu ihanalta olla ton miehen kanssa. Nyt jos tulee erimielisyyttä, tulee heti mieleen, että voi rakas en halua sun kanssa riidellä... tulee keskusteltua erimielisyydet rakentavasti, toista loukkaamatta. Edellisessä suhteessa oli valtataistelua, kun kummallakaan ei ollut ajatustakaan siitä, että toi toinen on aivan ainutlaatuinen ja mulle niin mielettömän sopiva, että sen täytyy kyllä olla oikeassa.... Nyt taas tässä huumasuhteessa joustetaan ja ajatellaan toisen parasta mennen tullen ja palatessa.
aikamoistameininkiä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensi huuma = rakastuminen....että mites se unohdetaan?
Oletko tosissasi?
Ensihuuma sama kuin rakastuminen. No huhhuh
Kyllä minustakin ensihuuma on jotakuinkin synonyymi rakastumiselle. Mitä ensihuuma sinulle on?
Ei kovinkaan moni ajattele että ensi huuma jatkuu ikuisesti. Silloin vaan hyväksyy ihmisen eritavalla. Ensi huuman kadottaa alkaa ajattelemaan kumppania oikeana ihmisenä. Joskus se todellisuus ei ole itselle sopiva. Sitten etsitään kumppani kenen kanssa se todellisuus on hyvää.
Vierailija kirjoitti:
aikamoistameininkiä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensi huuma = rakastuminen....että mites se unohdetaan?
Oletko tosissasi?
Ensihuuma sama kuin rakastuminen. No huhhuh
Kyllä minustakin ensihuuma on jotakuinkin synonyymi rakastumiselle. Mitä ensihuuma sinulle on?
Ensihuuma on minusta enemmän ihastumista toiseen. Jos vertaisin sitä rakastumiseen se tuskin lähtisi pois ihmisestä niin helposti kuin monen kiinostus toiseen määrittelemättömän pitkän ensihuuman jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
aikamoistameininkiä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aijaa. Mitä jos on molempia? Huumaa, jännitystä, valtavaa seksuaalista vetovoimaa, mutta myös lämpöä, turvaa, hellyyttä? Tätä on nyt jatkunut 3,5 vuotta, välillä tulee aivan onnen kyyneleet silmiin ja mieletön ikävä rakasta, jos ei just olla yhdessä. Niin ja ikää 36v. "Huuma" ei ota laskeakseen eikä rakastumisen tunne.
Sinulla on asiat paremmin kuin 95% muista jos kaikki nuo elementit on läsnä elämässäsi.
Ei mitään vikaa. Pidähän kiinni kumppanistasi.Tietysti pidän. Edellinen suhde oli just sellainen huumaton ja tasainen. Ei mitään voimakkaita tunteita missään vaiheessa. Ei se kantanut, kun kriisien keskellä ei ollut edes mitään ajatusta siitä, että kun tästä yli päästään, niin sitten taas tuntuu ihanalta olla ton miehen kanssa. Nyt jos tulee erimielisyyttä, tulee heti mieleen, että voi rakas en halua sun kanssa riidellä... tulee keskusteltua erimielisyydet rakentavasti, toista loukkaamatta. Edellisessä suhteessa oli valtataistelua, kun kummallakaan ei ollut ajatustakaan siitä, että toi toinen on aivan ainutlaatuinen ja mulle niin mielettömän sopiva, että sen täytyy kyllä olla oikeassa.... Nyt taas tässä huumasuhteessa joustetaan ja ajatellaan toisen parasta mennen tullen ja palatessa.
Hyvä kommentti tää viimeinen. Vaikka ehkä se toinen voi joskus väärässäkin olla.
Aikuiset naiset jotka puhuvat ihastumisesta, ovat aina vähän epäilyttäviä.
Voi olla että se alkuhuuma puuttuu järjestetyistä ja puhtaista järkiavioliitoista, mutta mitäs järkeä niissä sitten on? En mä ainakaan rahan takia menisi yhteen kenenkään miehen kanssa. Mieluummin rakas ja köyhä kuin rikas ja vähemmän rakas:) N47, tällä hetkellä sinkku
aikamoistameininkiä kirjoitti:
Täälläkin jatkuvasti aiheita: "ensihuuman" jälkeen kumppanini sitä ja tätä keskusteluita.
Luuleeko ihmiset, että parisuhde tai elämä on jotain yliluonnollista jännitystä alusta loppuun? Ja heti kun vähän menee tylsäksi arki niin aletaan heti keksimään tekosyitä miksi kaikki on niin huonosti.
Ei hyvää päivää sanon minä. Ei kumppani ole sitä varten että se tuo jotain kipinöitä ja seksuaalista ylilatausta ensitapaamisesta hautaan. Kumppani on tukipilari arkeen joka vahvistuu iän myötä.
Unohtakaa ensihuumat ja keskittykää elämiseen. Tai älkää edes pariutuko.
Niitä syitä "keksitään" sen takia, että suhde on ollut väärä alusta lähtien. On vaan tosi vaikea tunnustaa itselleen, että on tehnyt väärän valinnan. Pahimmassa tapauksessa ihminen jää siihen huonoon suhteeseen. Aika moni jää.
Ei tarvi olla ylilatausta (mitähän tarkoittaa), ihan seksuaalinen lataus riittää.
Olen eri mieltä. Aviomieheni on toki tukipilari, mutta tuo kyllä myös seksuaalista kipinöintiä, jännitystä ja huumaa elämään. Jos olemme jossain erillämme maltamme tuskin odottaa taas yhteen pääsyä. Hauskuutta, seikkailua, kaikenlaista yhdessä puuhaamista ja kiehnäämistä on yhtä paljon kuin ihan alussakin. Siinä oikea syy lapsettomuuteemmekin, kaksin on niin julmetun kivaa vuodesta toiseen. Olen aivan hulluna mieheeni ja haluan tätä jatkuvasti.
Minä taidan olla sisäisesti stereotyyppinen mies, koska kiinnostavan miehen seurassa olen aivan hullun kiimainen ja himoitsen munaa kuin kissa lintuja XD Ensimmäisen seksikerran jälkeen se isoin jännitys poistuu ja tulee ärsyttävä olo XD Sen jälkeen usein pikku hiljaa saa huomata, ettei se mies olekaan ihan niin *mitä tahansa* kuin aluksi vaikutti, sitten alkaa vituttamaan ja yleensä kuukaudessa suklis kypsyy miehiin, koska kaikki vain muuttuu XD MUTTA se ei ole sääntö! Sukliksella on ollut myös vuoden mittainen suhde (pari eroa välissä, olimme teinejä XD) sekä puolen vuoden, jolloin ero tuli tyhmästä syystä jätkän takia. Vuosia myöhemmin exä on selittänyt kaiken juurta jaksain.
Niin että tässä sitä odotellaan miestä, joka saa sukliksen himoitsemaan itseään kieli pitkällä vuoden, kaksi, kolme, neljä, viisi... XD
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä sä haet tällä? Kaikissa parisuhteissa on ensihuumavaihe, jonka jälkeen elo ja suhde tasaantuu. Iso osa pareista myös kestää hyvin sen siirtymisen ja monet on sitä mieltä että ensihuuman jälkeinen tasaisempi parisuhde on jopa parempaa. Ei ensihuumaa voi kuitenkaan unohtaa, eikä ensihuumasta puhuminen todellakaan tarkoita että ihmiset luulisi parisuhteen oleva jotain yliluonnollista jännitystä loppuun asti. Siksi se on _ensi_huuma.
Kirjoitukseni oli enemmän ihmisille jotka kuvittelee ensi huuman jatkuvan ikuisesti.
Jatkuvasti ihmiset eroaa kun se suurin ensi liekki tasaantuu.
Miksi sitten ihmiset valittaa ja eroaa jatkuvasti ensihuuman jälkeen?
Netti on täynnä keskusteluita ja koko ajan sitä kuulee elämässäkin. Ihmiset muuttaa yhteen ja huomaavat: emme edes tunne toisiamme tämä on ollut pelkkää alkuhuumaa
Aijaa. Mitä jos on molempia? Huumaa, jännitystä, valtavaa seksuaalista vetovoimaa, mutta myös lämpöä, turvaa, hellyyttä? Tätä on nyt jatkunut 3,5 vuotta, välillä tulee aivan onnen kyyneleet silmiin ja mieletön ikävä rakasta, jos ei just olla yhdessä. Niin ja ikää 36v. "Huuma" ei ota laskeakseen eikä rakastumisen tunne.