Lue keskustelun säännöt.
Mitä olet oppinut edellisistä parisuhteistasi?
29.07.2016 |
Aina sanotaan, että päättyneestä parisuhteesta pitää oppia jotain, jotta ei toistaisi samoja virheitä uudessa suhteessa. Oletko miettinyt, mitä olet itse oppinut läheisessä suhteessa. Mielenkiinnosta kuulisin myös, oletko silloin ollut minkä ikäinen?
Itse ainakin opin teininä, että poikaystävää ei voi muuttaa mieleisekseen ;)
Pitkästä avoliitosta (20-30v) erottuani ymmärsin, että niistä tulevaisuuden suunnitelmista kannattaisi todellakin puhua ääneen... Olen myös tajunnut, että miestä pitää kehua ja antaa hänen ns. toteuttaa itseään, mitä se sitten itse kunkin kohdalla tarkoittaa.
Itselle on ollut vaikeaa opetella sanomaan ne omat toiveet ja halut sellaisinaan ihan ääneen.
Vasta iän myötä olen tajunnut miten ratkaisevan tärkeää on kumppanin arvostus ja kunnioittaminen, ja tätä yritän näyttää mahdollisimman paljon nykyisessä suhteessani.
Miten sinulla? :)
Kommentit (18)
Jos mies on "täydellinen" pakkaus niin se on varmasti valetta! Tunnistan hyvin alkoholistin ja narsistin. Elämä koulutti minua kovalla kädellä, mutta nyt se on minulle vaan voitoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No tästä ekasta ja nyt jo päättyneestä parisuhteesta opin sen, että vaikka kuinka toinen olis ihana ja kiva ois vaan halailla ja olla vuorokausi tolkulla yhessö niin pakko on molemmilla olla omaakin aikaa ja ne omat kaverit ja harrastukset.
Ei jumalauta miten ahdistavaksi kävi kun alku oltiin tosi tiiviisti yhdessä ja kaverit kaikkos ja sitten kun olks tehny alkuhuuman jälkeen mieli olla kavereiden kanssa niin niitä ei enää ollutkaan.
Seuraavassa suhteessa teen tässä mielessä kyllä ihan toisin:)
En halua miestä jolla on veikkaus/peliautomaatti/wow-addiktio, joka on väkivaltainen, alkoholin suurkuluttaja tai käyttää huumeita. Joka ei luota ihmisiin tai itseensä ja ei uskalla elää mutta neuvoo muita miten elää.
Naisiin ei voi luottaa. Ovat loppupeleissä yllättävän kylmiä ja tunteettomia.
Olen oppinut, että en tarvitse ketään. Olen onnellisimmillani kun olen itsenäinen ja asun yksin. Voin deittailla ja vaikka seurustella, mutta en halua asua kenenkään kanssa. Olen 50-vuotias.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1. Luottamus
2. Kunnioitus
3. Oikeudenmukaisuus
4. Tasa-arvo
1. Alkoholismi/ riippuvuudet
2. Peli ongelma
3. Vieraissa käynti/ jännitys riippuvuus
4. Mielenterveys
5. Mustasukkaisuus
Mitä löyhemmin pidän miestä lie'assa -suuresti anteeksi erittäin tökerö kielikuva- sitä tiiviimmin mies kiintyy minuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen oppinut, että en tarvitse ketään. Olen onnellisimmillani kun olen itsenäinen ja asun yksin. Voin deittailla ja vaikka seurustella, mutta en halua asua kenenkään kanssa. Olen 50-vuotias.
Mulla on ihan sama!
En ole koskaan asunut kenenkään kanssa lapsuuskodin jälkeen. Nykyinen suhde jatkunut 7 vuotta, mutta asumme erillään, kävelymatkan päässä toisistamme.
N54
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että kannattaa melko pian tutustua appivanhempiin. Heidän välisensä suhde kertoo paljon siitä, mitä mies olettaa parisuhteen ja siihen sopivan käytöksen olevan.
Mies, joka ei ota naisen sanomaa eitä tosissaan, tulee jättää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tärkeimmät asiat ovat keskusteluyhteys, suurin piirten samanlainen seksuaalinen aktiivisuus ja toisen kunnioittaminen.
Sen että minun ei tarvitse olla piikana omassa kodissani. Myös miehet osaavat ja voivat tehdä kotitöitä. Tasajako.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pidä kiinni kriteereistä ja pariudu kumppanin kanssa, joka on ainakin samalla tasolla huumorin ja seksin suhteen. Pitää muistaa olla myös itsekäs ja elää elämää ennen kaikkea itselle toisia unohtamatta.
Sen, että saman katon alla asuminen ei automaattisesti tarkoita parempaa parisuhdetta.
- Jalat alta vievä rakastuminen/rakastaminen ei ole välttämättä hyvä asia, jos molemmat ovat tunneihmisiä (voivatkohan ei-tunneihmiset edes kokea tällaista rakastumisen tunnetta...?). Itselläni se johti liian suuriin tunteisiin toki myös hyvässä mutta alun jälkeen etenkin pahassa, ja lopulta suhde kaatui omaan mahdottomuuteensa.
- Kumppanin kunnioitus on kaiken a & o, ihan _ehdoton_ edellytys onnelliselle suhteelle.
- Oma elämä pitää olla, ei jatkuvaa kylki kyljessä oloa!
Kannattaa tehdä alusta asti omat rajansa selväksi. Sitä on helposti alussa miellyttämisen halun takia olla aika joojoo tossun alla, entisen avomiehen kanssa se johti siihen että minä hoidin KAIKEN. Joojoo on kiva laittaa ruokaa, joojoo voin käydä kaupassa, joojoo voin siivota... Toinen ei tehnyt lopulta mitään.
Nykyiselle sanon suoraan jos en jaksa tai halua, en mene enää siihen miellyttämiseen (eikä olla vielä aikoihin muuttamassa yhteen, ollaan puhuttu suoraan molempien aiemmista kokemuksista ja todettu että helpompaa pitää vielä osa arjesta erillään).
Antaa toiselle omaa tilaa ja aikaa miettiä omilla aivoilla, liian kiinni eiole hyvä asia ja päästää se menee vaikka yksin baariin ei kaikki petä!