Lue keskustelun säännöt.
ADD puoliso
väsynyt
28.07.2016 |
Löytyykö täältä muita jolla on puoliso jolla on ADD. Olen alusta asti ymmärtänyt että jokin meidän suhteessa mättää. Mies myöhästelee, ei pidä lupauksia, ahdistuu ja suuttuu epäolennaisista asioista ja hänen on usein vaikea ryhtyä toimeen. Ja sitten kun ryhtyy niin ei osaa lopettaa vaan "jumittuu". Saattaa esim pistäytyä kaupassa hakemassa jotain pientä ja sitten meneekin neljä tuntia. On erittäin haasteellista elää hänen kanssa. Se, että meillä on lapsia ei helpota tilannetta yhtään. Kaikista vaikeinta on mielialan vaihtelu. Hän saattaa ahdistua ja käyttäytyä tosi epäreilusti ja epäkypsästi minua kohtaan. ADD tuli tutuksi kun meidän esikoinen eskarissa joutui tutkimuksiin ja hänellä siis epäillään ADD:ta. Kumpikaan ei siis ole saanut diagnoosia mutta jotenkin tuntui helpottavalta lukea tästä.
Mutta siis miten ADD- läheisen kanssa elää? Olen välillä ihan poikki ja erokin on ollut mielessä. Onko Vinkkejä? Ja mistä sen diagnoosin saa?
Kommentit (22)
Minunkin mies on tosi kiltti, reilu ja leikkii esim lasten kanssa paljon. Aikataulut ja yhteisesti sovitut asiat ei vain onnistu... Ja riitaa syntyy näistä ja myös siitä että välillä häntä selvästi ahdistaa. Sitä hän usein purkaa urheiluun ja se auttaa.. Mutta sekin on välillä sitä että lähtee uhmakkaasti ja vihaisena eikä kerro milloin tulee..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa aloittaa neuropsykologisilla tutkimuksilla. Terveyskeskuksen kautta, jos se onnistuu tai sitten yksityisen neuropsykologin /klinikan kautta. Tutkimuksista saadaan hyvää tietoa, ja tutkimukset voi tehdä neuropsykologi. Sen jälkeen tarvitaan lääkäriä (esim. psykiatri), joka tekee varsinaisen diagnoosin.
Neuropsykologi ja lääkäri voivat suositella esimerkiksi kuntoutusta, johon voi anoa osarahoitusta Kelalta. Kuntoutuksessa käydään läpi esimerkiksi sitä mitä ADD tarkoittaa ihmisen elämässä; miten se vaikuttaa arjessa ja ihmissuhteissa jne. Sitten voidaan miettiä strategioita ajesta ja työstä selviämiseen. ADD-henkilölle on usein vaikeaa aloittaa tehtäviä, seurata suunnitelmaa, keskittyä tarkkaavaisuutta vaativiin asioihin (varsinkin jos kyseessä on asia, joka ei oikein kiinnosta). Lisäksi käytös voi olla impulsiivista tai vaikuttaa vihaiselta, vaikka se ei olisi tarkoituskaan. Näitä asioita voi kuitenkin oppia tunnistamaan ja harjoittaa. Kun läheiset oppivat lisää ADD:stä, usein myös ymmärrys kasvaa ja sillä voi olla positiivisia vaikutuksia.
Oireyhtymässä on kyse siitä, että aivon välittäjäaineet eivät välitä viestejä perille (tämä voi olla aika kansankielellä sanottu). Toisille lääkityksestä löytyy hyvä apu kun tarkkaavaisuus paranee. Lääkitys voi löytyä lääkärin valvonnassa kokeilemalla.
Toivottavasti aiemmat kirjoittajat saavat puolisonsa lähtemään neuropsykologisiin testeihin ja lääkärin luo. Kuntoutuksessa ihminen ei "parane" oireyhtymästä, mutta kun ymmärrys omasta itsestä paranee, voi oppia tapoja selvitä paremmin, tehdä sopivampia valintoja elämässä ja parisuhteessa voidaan paremmin sopia mitkä asiat sopivat kummankin puolison hoidettaviksi jne. Tsemppiä!
ADD vai ADHD, vai joku yhdistelmä näiden väliltä? Jos on puhtaasti ADD, mielialan vaihteluiden ja suuttumisten ei pitäisi ehkä aiheutua tästä. Inattentiivisen tyypin ADD voi olla enemmänkin "haaveilijatyyppi", jolta hommat ei vaan suju, ja voi muistuttaakin enemmän aspergeriä kuin koheltavaa ADHD-tyyppiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä kuulostaa enemmän joltakin mielenterveydelliseltä asialta kuin neurologiselta tuo käytös ja ailahtelevaisuus.
Tässä kirjoittaa add diaknosoitu nouri mies... eli ahdistuneisuus ja mielialan vaihtelut voivat olla olennainen osa add:tä. Minulla itselläni ei oikeanlaisen lääkityksen tkia ole läheskään näin paljon probleemia asioiden kanssa mutta vaikeaa silti joskus on. isoin vaikutus arkeen on varmasti asioiden aloittamisen vaikeus ja tämä jo tässä keskustelussa kuvattu ahdistuneisuus. Ulkopuolisille ihan helpolta vaikuttavien asioiden kuten vaikka sähköpostin lähettäminen voi tuntua minusta hyvinkin vaikealta. Itse asian tekemisessä ei mikään ole vaikeaa mutta sen aloittaminen tuntuu joskus ihan ylitsepääsemättömän vaikealta. ja sitten tämä ahdistuneisuus... niin se on joskus aika vaikeaakin ja vaikuttaa ihmissuhteisiin. Ihan mitättömistä ja pienistä asioista saattaa joskus ahdistua aivan kauhean paljon ja silloin on vaan pakko pästä omaan rauhaan. tämä on ehkä suurin asia joka tässä add:ssä haittaa elämää näin aikuisiällä. Itse kuitenkin olen jo vuosia ollut onnellisessa parisuhteessa ja oikeanlaisella suhtautumisella minun ja myös kumppanini osalta, kaikki asiat saadaan aina varmasti toimimaan.
Add: hen voi liittyä sis ahdistuneisuutta ja aloittamisen vaikeutta ja ns. "paketin kasassa pysymisen" vaikeutta... eli asiat putoilevat mielestä ja kaikki asiat eivät vaan valmistu ajallaan. Mutta tämän oppii ottamaan huomioon ja tästä piirteestä ihmistä jolla on add ei saa liikaa syyttää. Koska itselläni on erinomainen ja loistava lääkitys mutta silti ahdistuneisuus ja nämä edellä maininneeni asiat ovat silti jokapäiväisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
9vuotta jaksoin tuollaista miestä,
käytös ei vaan muutu, vaikka on lääkitys ja kaikkea,
muutettiin vihdoinkin asumaan eri asuntoihin ja se on ollut parasta,
mä olin jo itsekin menettää oman psyykkeen siitä stressistä mitä toisen ihmisen käytös suhteessa aiheutti... Mielialan vaihtelut hänellä on pahinta.. Ja tavallaan sellainen henkinen väkivalta, joka on ilmeisesti oire ADHD sta, eli ei näe omaa osuutta asioiden kulkuun..
Lapset ovat ottaneet asumiseron oikein hyvin, tässä nyt 2kk asuttu erillään,
eikä lapset enää mitenkään pidä asiaa outona tai kaipaa isää.
Tietysti saavat isää tavata usein,
enimmäkseen isän aikataululla, joihin saattaa tulla äkkinäisiä muutokset,
mutta niistäkään ei ole ollut mitään ongelmaa.
On sovittu että mitään erityisiä asioita ei lupailla lapsille kun lupauksista on hänen vaikeaa pitää kiinni,
eli sitten voi tulla yllätyksenä että mennäänkö vaikka kylpylään tai jotain muuta kivaa..
Kun lapsi saa diagnoosin niin sitä kautta voi isä saada myös ihan julkisella puolella tutkimikset, kannattaa ottaa jo nyt asia puheeksi kun näette lapsen lääkärin, tuo on usein periytyvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tästä viestistä ap:lle nyt ei hyötyä ole, mutta liittyy aiheeseen.
Jos ei saa diagnoosia ja siten ADD-lääkkeitä, niin piri eli amfetamiini kuulemma tasoittaa ADD -oireita aikuisella. Toki samalla tulee sitten riski huumeriippuvuuteen ja muita sivuoireita.
En siis todellakaan suosittele huumetta kenellekään, mutta nippelitietona tuon on kertonut kokenut alan lääkäri.
Itse olen diagnosoimaton ADD-tapaus (vertasin tyypillisiä oireita ja mulla kaikissa check) ja elämässä vähemmän yllättäen suurin osa asioista pielessä. En nyt kuitenkaan pirillä ajatellut lisäongelmia hankkia, vaikka johonkin yksittäiseen oireeseen siitä helpotusta ehkä tulisi. Ikää on kuitenkin sen verran, että lääkehoidon aloittaminen on kyseenalaista, kun aktiivinen elämä on jo takana.
Vierailija kirjoitti:
Tästä viestistä ap:lle nyt ei hyötyä ole, mutta liittyy aiheeseen.
Jos ei saa diagnoosia ja siten ADD-lääkkeitä, niin piri eli amfetamiini kuulemma tasoittaa ADD -oireita aikuisella. Toki samalla tulee sitten riski huumeriippuvuuteen ja muita sivuoireita.
En siis todellakaan suosittele huumetta kenellekään, mutta nippelitietona tuon on kertonut kokenut alan lääkäri.
Itse olen diagnosoimaton ADD-tapaus (vertasin tyypillisiä oireita ja mulla kaikissa check) ja elämässä vähemmän yllättäen suurin osa asioista pielessä. En nyt kuitenkaan pirillä ajatellut lisäongelmia hankkia, vaikka johonkin yksittäiseen oireeseen siitä helpotusta ehkä tulisi. Ikää on kuitenkin sen verran, että lääkehoidon aloittaminen on kyseenalaista, kun aktiivinen elämä on jo takana.
ADHD lääkkeitä on monia erilaisia, vaan osa on amfetamiini johdannaisia, ei siis ole yhtään sama asia kuin piri..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tästä viestistä ap:lle nyt ei hyötyä ole, mutta liittyy aiheeseen.
Jos ei saa diagnoosia ja siten ADD-lääkkeitä, niin piri eli amfetamiini kuulemma tasoittaa ADD -oireita aikuisella. Toki samalla tulee sitten riski huumeriippuvuuteen ja muita sivuoireita.
En siis todellakaan suosittele huumetta kenellekään, mutta nippelitietona tuon on kertonut kokenut alan lääkäri.
Itse olen diagnosoimaton ADD-tapaus (vertasin tyypillisiä oireita ja mulla kaikissa check) ja elämässä vähemmän yllättäen suurin osa asioista pielessä. En nyt kuitenkaan pirillä ajatellut lisäongelmia hankkia, vaikka johonkin yksittäiseen oireeseen siitä helpotusta ehkä tulisi. Ikää on kuitenkin sen verran, että lääkehoidon aloittaminen on kyseenalaista, kun aktiivinen elämä on jo takana.
Tällä yleensä selitetään sitä puolta kuin ihmisellä on ollut päihdeongelmia aiemmin ja sitten on saanut adhd diagnoosin. Koskee myös muita päihteitä kuin amfetamiinia, alkoholia yms., ihmisillä on joskus tapana yrittää lääkitä itse itsensä, ja se on yleensä kaikista vaihtoehdoista se huonoin. Moni vaan valitsee mieluimmin tän kun uskaltaa hakea apua, silloin joutuu myöntämään itselleen ja muille (mitä moni häpeää) että jotain on vialla..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ADHD lääkkeitä on monia erilaisia, vaan osa on amfetamiini johdannaisia, ei siis ole yhtään sama asia kuin piri..
Piri on amfetamiinin katutermi ja tuo lääkäri ei tarkoittanut amfetamiinijohdannaisia lääkkeitä, vaan ihan sitä huumetta itseään. Ei siis suositellut sitä, vaan kertoi vain tietävänsä, että sillä on tuollaisiakin sivuvaikutuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän Ap:n tuskan.
Oma tarinani on seuraava: puolisoni oireili lähes taukoamatta 15 vuotta. Vakavaa masennusta, ahdistusta ja yksi psykiatri epäili myös epätyypillistä kaksisuuntaista. Ja lääkkeitä on vaihdeltu vuosien aikana paljon.
Olin alkanut epäilemään hänellä juurikin tuota ADD:ta jo 10 vuotta sitten. Kaikki sopi taudinkuvaan, mutta häntä hoitava "vanhan kannan" lääkäri oli sitä mieltä, että jos kuitenkin masennus + kaksisuuntainen. Mitkään kyseisiin vaivoihin annetut lääkkeet eivät hänelle kuitenkaan sopineet, eli ei saatu hoitovastetta.
Vihdoin viitisen vuotta sitten hän vaihtoi lääkäriä. Hänelle tehtiin kunnon ADD tutkimus ja sen jälkeen alettiin kokeilemaan eri ADD:hen sopivia lääkkeitä. Nyt hänellä on ensimmäistä kertaa ollut edes jonkinasteinen hoitotasapaino muutaman vuoden ajan. Vihdoin hänen oma (ja minun) kärsimys väheni.
Totuus kuitenkin on, ettei mikään lääkitys muuta vuosikymmenien aikana opittuja kompensointitapoja. Toki hyviä päiviä on todella paljon enemmän mitä huonoja, mutta sitten ne huonot päivät ovat lähes tuloon samanlaista ku*ipäi*tä toimintaa häneltä mitä ennenkin.
Pitkä tarina, mutta kokemukseni on, että ADD ja ADHD olisi todella tärkeää diagnosoida mahdollisimman nuorena, jolloin opitut toimintamallit on helpompi vielä muuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä viestistä ap:lle nyt ei hyötyä ole, mutta liittyy aiheeseen.
Jos ei saa diagnoosia ja siten ADD-lääkkeitä, niin piri eli amfetamiini kuulemma tasoittaa ADD -oireita aikuisella. Toki samalla tulee sitten riski huumeriippuvuuteen ja muita sivuoireita.
En siis todellakaan suosittele huumetta kenellekään, mutta nippelitietona tuon on kertonut kokenut alan lääkäri.
Itse olen diagnosoimaton ADD-tapaus (vertasin tyypillisiä oireita ja mulla kaikissa check) ja elämässä vähemmän yllättäen suurin osa asioista pielessä. En nyt kuitenkaan pirillä ajatellut lisäongelmia hankkia, vaikka johonkin yksittäiseen oireeseen siitä helpotusta ehkä tulisi. Ikää on kuitenkin sen verran, että lääkehoidon aloittaminen on kyseenalaista, kun aktiivinen elämä on jo takana.
Tällä yleensä selitetään sitä puolta kuin ihmisellä on ollut päihdeongelmia aiemmin ja sitten on saanut adhd diagnoosin. Koskee myös muita päihteitä kuin amfetamiinia, alkoholia yms., ihmisillä on joskus tapana yrittää lääkitä itse itsensä, ja se on yleensä kaikista vaihtoehdoista se huonoin. Moni vaan valitsee mieluimmin tän kun uskaltaa hakea apua, silloin joutuu myöntämään itselleen ja muille (mitä moni häpeää) että jotain on vialla..
Myös nikotiinin eli tupakan on todettu ihan tutkitusti toimivan monella ADD tai ADHD:lla itselääkintänä.
Mutta monelle ongelma ei ole ollut avun hakeminen, vaan sen saaminen. Erityisesti sellaiset vanhan polven psykiatrit eivät yksinkertaisesti ymmärrä kyseistä diagnoosia. Vuosia saatetaan eteenkin aikuisilla ihmisillä epäillä vaikka mitä diagnooseja ja kokeilla vaikka mitä lääkkeitä, kun ajatellaan, että potilaan ongelman tulee löytyä siitä 50 -luvun psykiatisesta oppikirjasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä viestistä ap:lle nyt ei hyötyä ole, mutta liittyy aiheeseen.
Jos ei saa diagnoosia ja siten ADD-lääkkeitä, niin piri eli amfetamiini kuulemma tasoittaa ADD -oireita aikuisella. Toki samalla tulee sitten riski huumeriippuvuuteen ja muita sivuoireita.
En siis todellakaan suosittele huumetta kenellekään, mutta nippelitietona tuon on kertonut kokenut alan lääkäri.
Itse olen diagnosoimaton ADD-tapaus (vertasin tyypillisiä oireita ja mulla kaikissa check) ja elämässä vähemmän yllättäen suurin osa asioista pielessä. En nyt kuitenkaan pirillä ajatellut lisäongelmia hankkia, vaikka johonkin yksittäiseen oireeseen siitä helpotusta ehkä tulisi. Ikää on kuitenkin sen verran, että lääkehoidon aloittaminen on kyseenalaista, kun aktiivinen elämä on jo takana.
Tällä yleensä selitetään sitä puolta kuin ihmisellä on ollut päihdeongelmia aiemmin ja sitten on saanut adhd diagnoosin. Koskee myös muita päihteitä kuin amfetamiinia, alkoholia yms., ihmisillä on joskus tapana yrittää lääkitä itse itsensä, ja se on yleensä kaikista vaihtoehdoista se huonoin. Moni vaan valitsee mieluimmin tän kun uskaltaa hakea apua, silloin joutuu myöntämään itselleen ja muille (mitä moni häpeää) että jotain on vialla..
Usea koittaa hakea apua aina uudestaan ja uudestaan, mutta kun sitä ei saa j alkaa siksi lääkitsemään itseään.
Voin ADD-ihmisenä todeta, että lääke ei tee ihmeitä eikä varsinkaan vie tripille. Mulla se tasoittaa pään sisäistä ajatuskaaosta. Jotta elämään saadaan järjestys ja kaikenlainen jumittaminen pois, lääkityksen rinnalle tarvitaan neuropsykologista kuntoutusta ja ihan oikeaa motivaatiota muuttua. Moni nepsy ei halua muuttua.
tuuli kirjoitti:
Omallakin puolisolla mahdollinen ADD. Haastavaahan se välillä on. Meillä myös lapsia. Kun miehelle on tullut enemmän ikää, niin selvästi rauhoittunut ja vastuullisuutta tullut lisää. Itse olen arjen sujumisesta pääosin vastuussa. Raha-asiat ovat kyllä päin persettä, välillä enemmän, välillä vähemmän, kun miehen rahat menee samantien. Pitää äkkiä tilipäivänä antaa laskunippu käteen. Ihana ja rakas on kuitenkin! :)
Ihana!! :)
miksi add/adhd ym a-sarjalaiset kaverustuvat juuri samankaltaisen kanssa?
Omallakin puolisolla mahdollinen ADD. Haastavaahan se välillä on. Meillä myös lapsia. Kun miehelle on tullut enemmän ikää, niin selvästi rauhoittunut ja vastuullisuutta tullut lisää. Itse olen arjen sujumisesta pääosin vastuussa. Raha-asiat ovat kyllä päin persettä, välillä enemmän, välillä vähemmän, kun miehen rahat menee samantien. Pitää äkkiä tilipäivänä antaa laskunippu käteen. Ihana ja rakas on kuitenkin! :)