Lue keskustelun säännöt.
Miksi ystävä käyttäytyy näin?
28.07.2016 |
Olemme olleet parhaita ystäviä jo teini-iästä saakka. Viime aikoina (n. vuoden sisällä) olen kuitenkin huomannut ystäväni, sanotaan vaikka Kaisan*, käytöksessä negatiivisia piirteitä. Emme tapaa enää kovin usein, koska asumme ja opiskelemme n. 300 km päässä toisistamme, soittelemme puolin ja toisin pitkiä puheluita, ja näiden aikana kaikki on ok. Mutta sitten kun tapaamme, hän on alkanut piikittelemään minua. Viimeksi näimme viime viikonloppuna, kun olimme suurella tuttavaporukalla vuokraamallamme mökillä. Minua on monesti sanottu -myös Kaisa- Mena Suvarin näköiseksi, ja kerroinkin tuolloin Kaisalle naureskellen, että baarissa minua oli jälleen hänen näköisekseen sanottu. Kaisa totesi siihen: "Enpä kovin leuhkisi tuolla, ei ole kovinkaan hääppöisen näköinen". Ihmettelin hänen kommenttiaan, mutta annoin olla.
Tuolla samaisella mökkireissulla menin nukkumaan ennen muita, sillä minulla oli ollut perjantaina pitkä aamuvuoro ennen lähtöä. Lauantaina kun konkoilimme ylös, sain kuulla toiselta ystävältäni, että Kaisa kertoilee kaikille mieheni yrittäneen suudella häntä yöllä, kun minä jo nukuin. Mieheni kiistää asian, Kaisan tarina puolestaan muuttuu jatkuvasti suuteluyrityksestä "lumppaamiseen", ja muutoinkin yksityiskohdat mättää.
Sanottakoon tähän, että Kaisan luotettavuus alkaa kyllä olla niin ja näin. Pari vuotta sitten menin hänen luonaan käymään, ja hän pyysi bensarahaa hakiessaan minua junalta. Annoin kympin kun bensavalo paloi, ja ajattelin, että samalla rahalla pääsen sitten takaisin asemalle. Kaisa sanoi että asia on ok. Seuraavana päivänä lähdimme Alkoon viiniä ostamaan, koska tarkoitus oli illalla lähteä juhlimaan. Taas bensavalo paloi, ja Kaisa vihjaili bensoista. Muistutin tankkaamastani kympistä. Lopulta annoin kuitenkin vielä vitosen. Myöhemmin samana päivänä kävimme Kaisan miehen kanssa hakemassa irtokarkkeja, kun mies siinä matkalla jotain jutusteli että pitäisi jotain tehdä tuolle bensavalolle kun se palaa koko ajan, vaikka hän oli tankannut eilen 40 eurolla! Kaisa siis kusetti minulta rahaa. Toki olisin muutenkin maksanut kyydistä, mutta yhteensä 15€ muutaman kilsan matkasta on ihan liikaa. Kiukustuin niin, että annoin Kaisan miehen maksaa herkut, itse en pistänyt niihin senttiäkään mutta vetelin niitä naamaani koko illan, ja baarista tultuamme vetelin ruokia kaapista napaani (niistäkään en maksanut penniäkään). Olemme molemmat siis opiskelijoita (ikää n. 25v).
Näiden seikkojen lisäksi Kaisa on todella pinnallinen. Hän on todella kaunis ja hoikka, saa taatusti miesten huomion baareissa. Minäkin olen ihan kivan näköinen, ja auta armias jos joku mies lähestyykin minua hänen sijastaan! Viimeksi kun näin kävi, mies ei ehtinyt sanoa minulle muuta kuin "moi", niin Kaisa hyökkäsi väliin huutamaan, että "Niinalla* (mulla siis) on rikas mies, ihan turha yrittää!!* minä ja se mies olimme molemmat hölmistyneitä, ja Kaisa alkoi sitten itse häntä vikittelemään siinä illan aikana (vaikka on itse kihloissa). Mies ei lämmennyt, ja lähdimme kaksin Kaisan kanssa pois. Matkalla haukkui miehen todella rumaksi, ja että miten hän ei meinannut saada miestä kimpustaan koko iltana. Tällaisia juttuja on sattunut ennenkin monta kertaa. Tuntuu kuin hänelle baari-ilta tarkoittaa kilpailua siitä, kumpi saa enemmän iskuyrityksiä miehiltä. Huoh, lapsellista paskaa.
Tulipa pitkä vuodatus.. No, mitä mieltä on raati? Mikä saa ystäväni käyttäytymään näin minua kohtaan? Olen alkanut jo pitämään etäisyyttä, kun en jaksa ainaista draamaa.
Kommentit (22)
Vierailija kirjoitti:
Mitä on lumppaaminen?
Meillä päin se tarkottaa sellaista ihan ehtaa nuoleskelusuutelointia.
- Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sillä on paha olla ja sä olet varmaan liian kiltti, joten suhun on helppo purkaa se. Ehkä se sun kaverin ja miehensä suhde ei ole yhtä auvoinen, ku mitä luulee sun ja sun miehes olevan, eikä ystäväsi kestä muiden onnea. Mene ja tiedä, minä varmaan ottaisin ihan reilusti etäisyyttä moiseen kotkaan.
Kuulostaa hirveältä "ystävältä". Syitä tuollaiselle käytökselle on paljon, eikä niitä yleensä muu kuin henkilö itse voi tietää. Esim. alemmuuden tunne, itsekeskeisyys, kateus, ilkeys joka on naamioitu suorapuheisuudeksi jne. Mikset kysyisi ystävältäsi suoraan asiasta? Sun kohdalla miettisin, että tarvitsetko ollenkaan ystäväksesi tuollaista lieroa.
Kateutta minäkin olen miettinyt. Kuitenkaan en tajua, miksi hän minulle olisi kateellinen ainakaan ulkonäöstä, koska siinä hän voittaa minut kyllä. Hän on pitkä, kaunis ja hoikka, minä nätti, lyhyt ja pullea. En tiedä olisiko kyse sitten muista asioista, minä olen gradua vaille maisteri (aineenopettaja), osa-aikatyössä vaatekaupassa ja avomieheni esimiesasemassa ja tienaa hyvin, ja harkitsemme asunnon ostamista kunhan pääsen oman alan töihin.
Kaisa taas on catering-alan käynyt ammattikoulussa ja nyt opiskelee lähihoitajaksi, aviomiehensä on työtön/pätkätöissä.
Voisiko olla niin, että hän yrittää pönkittää huonoa itsetuntoaan siinä missä hän on minua parempi, eli ulkonäössä?
Hänen poikansa, suloinen 3v vesseli on kummilapseni, en haluaisi ainakaan kokonaan katkaista välejä. :/
- Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kumpaa uskot, miestäsi vai ystävääsi tuossa suutelujutussa?
Kuullostaa aika veemäiseltä ihmiseltä tuo "ystäväsi".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No kumpaa uskot, miestäsi vai ystävääsi tuossa suutelujutussa?
Kyllä mä taidan uskoa miestäni. Liian paljon muuttui Kaisan tarina tuossa matkan varrella. Ties vaikka olisi ollut toisin päin..
Mitä mieltä te sitten olette? Ketä kannattaisi uskoa?
- Ap
Kuulostaa todella tutulta. Minulle kävi aikoinaan parhaan kaverin kanssa noin, kun oltiin parikymppisiä. Jostain hän oli minulle kateellinen myös, alkoi piikittelemään, arvostelemaan tekemisiäni, esitti myös epämääräisiä väitteitä silloisesta poikaystävästäni (hän ei seurustellut) ja jos vain vilkaisinkaan johonkin mieheen päin, hän alkoi tätä suoraviivaisesti iskemään, rahasta tuli riitaa. En laske omia rahoja tarkkaan yleensä, mutta jossain vaiheessa aloin ihmettelemään, kun olin muka aina maksanut vähemmän ravintoloissa ym. ja olin hänelle muka velkaa, vaikka totuus oli päinvastainen, olin tarjonnut hänelle usein syötävää ja juotavaa, hän ei koskaan minulle. Silti olin hänelle muka velkaa. Lainasi tavaroitani ja vaatteitani ja suuttui, kun niitä yritin pyytää takaisin "kun minulla on niin paljon, kuulema.."
Jatkuvaa kilpailua ja kateutta. Uskoisin, että ystävääsi vaivaa sama "tauti". Itse en keksinyt muuta kuin ottaa etäisyyttä, ei kuunnellut minun yrityksiäni keskustella asioista. Ei olla nähty sen jälkeen kuin kerran ja siitäkin on nyt jo vuosikausia. Hän parjasi minulle yhteisille tutuille jossain vaiheessa, että minusta on tullut niin ylpeä, että ei seura kelpaa. Ei kelpaakaan tuollainen seura, taisin olla liian kiltti liian pitkän aikaa. Älä sinäkään ota vastaan minkälaista käytöstä tahansa! Hyvä olisi, jos saisitte setvittyä, mikä mättää, mutta jos ei niin, päästä irti. Pitkästä ystävyydestä on tietysti ikävä luopua, mutta tilalle tulee yleensä muita toimivampia ystävyyssuhteita. Minun oloni ainakin helpottui, kun ei tarvinnut koko ajan puolustautua ja miettiä, mistä kaikki draama johtuu. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
edellinen, siis ystäväni ei seurustellut, seurustelusuhteestani oli ilmeisesti vähän kateellinen myös.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa todella tutulta. Minulle kävi aikoinaan parhaan kaverin kanssa noin, kun oltiin parikymppisiä. Jostain hän oli minulle kateellinen myös, alkoi piikittelemään, arvostelemaan tekemisiäni, esitti myös epämääräisiä väitteitä silloisesta poikaystävästäni (hän ei seurustellut) ja jos vain vilkaisinkaan johonkin mieheen päin, hän alkoi tätä suoraviivaisesti iskemään, rahasta tuli riitaa. En laske omia rahoja tarkkaan yleensä, mutta jossain vaiheessa aloin ihmettelemään, kun olin muka aina maksanut vähemmän ravintoloissa ym. ja olin hänelle muka velkaa, vaikka totuus oli päinvastainen, olin tarjonnut hänelle usein syötävää ja juotavaa, hän ei koskaan minulle. Silti olin hänelle muka velkaa. Lainasi tavaroitani ja vaatteitani ja suuttui, kun niitä yritin pyytää takaisin "kun minulla on niin paljon, kuulema.."
Jatkuvaa kilpailua ja kateutta. Uskoisin, että ystävääsi vaivaa sama "tauti". Itse en keksinyt muuta kuin ottaa etäisyyttä, ei kuunnellut minun yrityksiäni keskustella asioista. Ei olla nähty sen jälkeen kuin kerran ja siitäkin on nyt jo vuosikausia. Hän parjasi minulle yhteisille tutuille jossain vaiheessa, että minusta on tullut niin ylpeä, että ei seura kelpaa. Ei kelpaakaan tuollainen seura, taisin olla liian kiltti liian pitkän aikaa. Älä sinäkään ota vastaan minkälaista käytöstä tahansa! Hyvä olisi, jos saisitte setvittyä, mikä mättää, mutta jos ei niin, päästä irti. Pitkästä ystävyydestä on tietysti ikävä luopua, mutta tilalle tulee yleensä muita toimivampia ystävyyssuhteita. Minun oloni ainakin helpottui, kun ei tarvinnut koko ajan puolustautua ja miettiä, mistä kaikki draama johtuu. Tsemppiä!
Tarinasi kuulostaa niiiin tutulta! Tosin en tiedä onko minua haukkunut kenellekään, mutta yhteisiltä kavereiltani olen kuullut hänen haukkuvan miestäni mm. kusipääksi tuon mökkireissun jälkeen. Loukkaantui kai minulle kun en järjestänytkään kohtausta ja eronnut miehestäni.
Olen kyllä antanut hänelle ns. täyslaidallisen takaisin jos hän on seurassani törttöillyt. Voi hitto että alkoi oikein kunnolla ärsyttämään kun olen tässä päivän mittaan asiaa ajatellut.
- Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa todella tutulta. Minulle kävi aikoinaan parhaan kaverin kanssa noin, kun oltiin parikymppisiä. Jostain hän oli minulle kateellinen myös, alkoi piikittelemään, arvostelemaan tekemisiäni, esitti myös epämääräisiä väitteitä silloisesta poikaystävästäni (hän ei seurustellut) ja jos vain vilkaisinkaan johonkin mieheen päin, hän alkoi tätä suoraviivaisesti iskemään, rahasta tuli riitaa. En laske omia rahoja tarkkaan yleensä, mutta jossain vaiheessa aloin ihmettelemään, kun olin muka aina maksanut vähemmän ravintoloissa ym. ja olin hänelle muka velkaa, vaikka totuus oli päinvastainen, olin tarjonnut hänelle usein syötävää ja juotavaa, hän ei koskaan minulle. Silti olin hänelle muka velkaa. Lainasi tavaroitani ja vaatteitani ja suuttui, kun niitä yritin pyytää takaisin "kun minulla on niin paljon, kuulema.."
Jatkuvaa kilpailua ja kateutta. Uskoisin, että ystävääsi vaivaa sama "tauti". Itse en keksinyt muuta kuin ottaa etäisyyttä, ei kuunnellut minun yrityksiäni keskustella asioista. Ei olla nähty sen jälkeen kuin kerran ja siitäkin on nyt jo vuosikausia. Hän parjasi minulle yhteisille tutuille jossain vaiheessa, että minusta on tullut niin ylpeä, että ei seura kelpaa. Ei kelpaakaan tuollainen seura, taisin olla liian kiltti liian pitkän aikaa. Älä sinäkään ota vastaan minkälaista käytöstä tahansa! Hyvä olisi, jos saisitte setvittyä, mikä mättää, mutta jos ei niin, päästä irti. Pitkästä ystävyydestä on tietysti ikävä luopua, mutta tilalle tulee yleensä muita toimivampia ystävyyssuhteita. Minun oloni ainakin helpottui, kun ei tarvinnut koko ajan puolustautua ja miettiä, mistä kaikki draama johtuu. Tsemppiä!
Tarinasi kuulostaa niiiin tutulta! Tosin en tiedä onko minua haukkunut kenellekään, mutta yhteisiltä kavereiltani olen kuullut hänen haukkuvan miestäni mm. kusipääksi tuon mökkireissun jälkeen. Loukkaantui kai minulle kun en järjestänytkään kohtausta ja eronnut miehestäni.
Olen kyllä antanut hänelle ns. täyslaidallisen takaisin jos hän on seurassani törttöillyt. Voi hitto että alkoi oikein kunnolla ärsyttämään kun olen tässä päivän mittaan asiaa ajatellut.
- Ap
Niin ja tuosta "taudista" piti sanomani, että juuri sellainen taitaa ystävälläni olla. Miten ihmeessä joku jaksaa kilpailla koko ajan? Luulisi että sellainen syö sisältä ja vie kaiken energian. Ehkä se purkautuu sitten tuollaisena käytöksenä. :(
-Ap
Mulla kävi muutaman lapsuuden kaverin kanssa noin niihin aikoihin kun itse pääsin yliopistoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla kävi muutaman lapsuuden kaverin kanssa noin niihin aikoihin kun itse pääsin yliopistoon.
Ikävä kuulla. :/
Miksi pitää tällaisista asioista olla katkera? :(
- Ap
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa todella tutulta. Minulle kävi aikoinaan parhaan kaverin kanssa noin, kun oltiin parikymppisiä. Jostain hän oli minulle kateellinen myös, alkoi piikittelemään, arvostelemaan tekemisiäni, esitti myös epämääräisiä väitteitä silloisesta poikaystävästäni (hän ei seurustellut) ja jos vain vilkaisinkaan johonkin mieheen päin, hän alkoi tätä suoraviivaisesti iskemään, rahasta tuli riitaa. En laske omia rahoja tarkkaan yleensä, mutta jossain vaiheessa aloin ihmettelemään, kun olin muka aina maksanut vähemmän ravintoloissa ym. ja olin hänelle muka velkaa, vaikka totuus oli päinvastainen, olin tarjonnut hänelle usein syötävää ja juotavaa, hän ei koskaan minulle. Silti olin hänelle muka velkaa. Lainasi tavaroitani ja vaatteitani ja suuttui, kun niitä yritin pyytää takaisin "kun minulla on niin paljon, kuulema.."
Jatkuvaa kilpailua ja kateutta. Uskoisin, että ystävääsi vaivaa sama "tauti". Itse en keksinyt muuta kuin ottaa etäisyyttä, ei kuunnellut minun yrityksiäni keskustella asioista. Ei olla nähty sen jälkeen kuin kerran ja siitäkin on nyt jo vuosikausia. Hän parjasi minulle yhteisille tutuille jossain vaiheessa, että minusta on tullut niin ylpeä, että ei seura kelpaa. Ei kelpaakaan tuollainen seura, taisin olla liian kiltti liian pitkän aikaa. Älä sinäkään ota vastaan minkälaista käytöstä tahansa! Hyvä olisi, jos saisitte setvittyä, mikä mättää, mutta jos ei niin, päästä irti. Pitkästä ystävyydestä on tietysti ikävä luopua, mutta tilalle tulee yleensä muita toimivampia ystävyyssuhteita. Minun oloni ainakin helpottui, kun ei tarvinnut koko ajan puolustautua ja miettiä, mistä kaikki draama johtuu. Tsemppiä!
Sama juttu mulla joskus parikymppisenä, kun yläasteelta lähtien bestikseni alkoi yhtäkkiä käyttäytyä noin. Lopulta katkaisin välit ja jälkeenpäin tajusin olleeni liian kiltti. Olisi pitänyt puolustaa itseäni heti ja lopettaa ystävyys ensimmäisiin piikittelyihin. Kun välit viilenivät, niin koskaan ei ole tullut ikävä. Eniten harmittaa, että siedin paskaa käytöstä parikin vuotta.
Kun hänellä kerran oli pokkaa tehdä noin törkeä temppu, ei takuulla kannata jäädä odottelemaan, mitä pahempaa keksii, että saisi sinun ja miehesi välit rikottua.
Tuollainen ihminen ei todellakaan ole mikään ystävä, joka selvästi tahtoo sinulle pahaa.
Sinuna heivaisin tuollaisen heti elämästäni. Vaikka välttelemällä niin kauan, kunnes tajuaa. Jätä vastaamatta, kun hän soittaa ja laita perään tekstiviesti: "sori, en ehtinyt vastaamaan, oltiin miehen kanssa leffassa, mitä asiaa sulla olisi ollut?" Piilota Facebookissa tms. häneltä päivityksesi, niin ei pääse sitä kautta irvailemaan mitään.
Jonkun ajan päästä tajuaa vihjeen ja jos alkaa kiukuttelemaan, anna kiukutella, älä lähde siihen yhtään mukaan, älä ainakaan ala selittelemään hänelle mitään. Et ole tilivelvollinen ihmiselle, joka kohtelee sinua noin.
Kiitos kaikille vastaajille.
Taidan nyt vältellä yhteydenottoja Kaisan kanssa jonkin aikaa.
Harmittaa vietävästi, sillä olemme tosiaan olleet näin pitkään ystäviä,ja usein meillä onkin hauskaa yhdessä. Lisäksi vielä se rakas kummipoika.. En aio katkaista välejä (vielä) kokonaan. Otan kuitenkin uuden asenteen sitä ihmistä kohtaan: jos hän sanoo jotain loukkaavaa, puutun siihen heti. Jos vielä yrittää "huijata", sitten on kai pakko katkaista välit.
- Ap
Turhaan sä sen Kaisan nimen menit muuttamaan. Kuitenkin aika yksityiskohtaisesti kerroit hänestä ja itsestäsi.
Vierailija kirjoitti:
Turhaan sä sen Kaisan nimen menit muuttamaan. Kuitenkin aika yksityiskohtaisesti kerroit hänestä ja itsestäsi.
Kuinka niin? Tällaisella palstalla on pakko muuttaa yksityiskohtia, aika paljonkin. Halusin vain näkökulmia asialle.
- Ap
Mitä on lumppaaminen?