Sinkkukaveri jaksaa laukoa seurusteleville kuinka on onnekas, ettei ole parisuhteessa

Älä ainakaan ota siitä itseesi.

Ensisijaisesti ystäväsi psyykkaa itseään: parisuhteessa olevillakin on murheita eli oma tilanne (senhetkisenä) sinkkuna 'ei olekaan se maailman kamalin'.

Kuten hän itse todennäköisesti sen kokee.

Toiseksi pyrkii sillä kannustamaan sinua että riita ei ole maailmanloppu, vaikka ei asiaa osaa oikein ilmaistakaan.

Ystäväsi sentään edelleen viihtyy myös 'parisuhteellisten' seurassa ja kertomasi mukaan pyrkii samaan statukseen itsekin uudelleen.

Olkaa ennenkaikkea edelleen toistenne luottoystäviä joille voi puuskahtaa mitä vaan - joskus myöhemmin nauratte asialle, molemmat.

Eihän sinkkuna pysyminen mitään onnea vaadi. Eihän kukaan vahingossa parisuhteeseen joudu. Itse seurustelen ns. sielunkumppanini kanssa, ja hänen löytymiseensä tarvittiin kyllä käsittämätön yhteensattumien sarja, jonka vuoksi koen oikeasti olleeni ennemmin onnekas kuin taitava.

Sano: "Tässä ei ole kyse sinusta."

Niin, kyseessä on tietysti nyt se vaihe kun opetellaan sitä yksinoloa ja siitä nauttimista.

Ihmetyttää vaan, ettei hän jaksa ottaa muiden tunteita huomioon. Ei tunnu kivalta toisen elämäntilanteen lyttääminen. Toki näitäkin idiootteja löytyy: "Luojan kiitos en ole sinkku!"

ap

Voi olla, ettei hän välittäisi kuulla toisten riidoista? Yleensähän ne riitatilanteet selitetään niin päin että se toinen on tyhmä ja minä itte oikeassa. Ja jos samat tyypit aina valittavat riidoistaan, sitä väkisinkin ajattelee että mitäpä jos opettelisit kommunikoimaan siinä parisuhteessasi... Itse en riidellyt edes erotessani. En vaan tykkää riitaisista ihmisistä.

Toinen selitys voi olla, että hänellä on paha olla koska "kaikilla" on joku, ja hänellä ei. Ja silloin toisten valitukset parisuhteesta tuntuu siltä, että oikein hierotaan sitä parisuhdetta toisen naamaan. Sama kun joku valittaisi työttömälle työpaikastaan. Oletteko itse ottaneet huomioon sinkkukaverin tunteita? Siis ilman että julistetaan kaikkien edessä että ei puhuta parisuhteista kun tuo yksi raukka on yksin, vaan ihan keskittyisitte positiiviseen.

Itse olen omasta tahdosta sinkku, ollut koko ikäni. Ja myönnän kyllä monestikin sanoneeni noin, ihan vaan siksi, koska mua hämästyttää, miten kamalia asioita parisuhteessa olevien elämässä usein tapahtuu.

En siis tietenkään tuomitse ketään, ja saahan sen elämänsä elää kuten tahtoo. Ulkopuolisen silmin ne ongelmat vaan ei vaikuta kovin järkeviltä, tai ovat suorastaan täysin itseaiheutettuja. Myös jakuva valitus ihmetyttää. Jos on niin kamalaa olla parisuhteessa, miksi siinä on pakko olla?

Minä en kyllä seurustellessanikaan tykännyt kuunnella muiden riitoja ja parisuhdeongelmia, ja minua aina ahdisti, miten saisin vaihdettua puheenaihetta loukkaamatta toista. Minusta on kiusallista kertoa ja joutua kuuntelemaan parisuhdeasioita. Kuten vitonen, minäkään en ole riitaisa ihminen enkä myöskään riidellyt edes erotessani. Tuo voi olla vain kömpel tapa vaihtaa puheenaihetta.

Mulla on just tuollainen kaveri. Plus hän huokailee tyytyväisyyttään minulle siitä, ettei hänellä ole lapsia. "Onneksi ei ole noita huolia!" Lapseni ovat jo aikuisia, mutta hänen mielestään maailma on niin paha paikka, että hän on tyytyväinen, ettei ole jälkikasvua täällä kärsimässä. Saattaahan se noin ollakin, mutta pakkoko sitä nuorten aikuisten äidille on toitottaa jatkuvasti. Ja kaikki miehet kuulemma pettävät, huomasi vaimo sen tai ei (hänet jätettiin pettämisen yhteydessä) :(

Tottakai hän peilaa omaa elämäänsä, mutta itse en kyllä hänelle toitota, että on ihanaa olla naimisissa ja voi miten onnellinen olen, että MINULLA on mies ja lapsia!

Tuollainen kommentointi on aina tökeröä. Mielestäni tuollaiset ajatukset kuuluu pitää omana tietonaan. Minä en koskaan voisi kommentoida jonkun sinkun juttuihin "luojan kiitos minulla on mies!"

Miksi seurustelisin on jo 2 lasta ja en todellakaan kaipaa mitään naista määräämään elämäni kuvioita.