Traumat ensimmäisestä parisuhteesta
Olen nainen, nyt 22 vanha. Tapasin 17-vuotiaana ensimmäisen poikaystäväni. Eli hän oli siis erään likkakaverini kaveri, ja erittäin pahasti päihderiippuvainen. Kaverini oli häneen rakastunut, ja kysyi minulta, että voisinko auttaa kyseistä miestä (silloin 23v) ja yrittää tehdä hänestä "raittiin", jotta he voisivat alkaa seurustelemaan toistensa kanssa. Mulla oli siihen aikaan tapana jeesata ihmisiä, keillä meni huonosti, joten suostuin kaverini ehdotukseen, ja hän järjesti meille kolminkeskisen tapaamisen.
Tämä "Matti" oli todella vihamielinen mua kohtaan. Lopulta (ollessaan tarpeeksi kännissä) hän pyysi meitä käymään hänen luonaan. Menimme kolmestaan Matin kämpälle, joka oli pilkkopimeä ja täynnä haisevia jätteitä. Matti kertoi illan aikana mm. siitä, että harrasti nuorempana eläinten rääkkäämistä kaatamalla viinaa siilien päälle ja sytyttämällä ne tuleen. Sitten hän paljasti joutuneensa lapsena perheväkivallan uhriksi ja myyneensä sielunsa saatanalle. Olin tämän tapaamisen jälkeen pitkän aikaa shokissa, enkä ymmärtänyt asioita, joita olin nähnyt ja kuullut.
Aloin siitä huolimatta käymään Matin luona ikään kuin epävirallisena sosiaalityöntekijänä. Soitin ovikelloa, vein Matille joskus ruokaa, siivosin hänen luonaan, yritin kannustaa raitistumaan ja rauhoittelin häntä paniikkikohtausten aikana, ja päädyimme lopulta parisuhteeseen. Ryhdyin siihen varmaan siksi, ettei mulla oikein ollut aikaisempaa kokemusta miehistä, eikä mitään ennakko-oletuksia, joten arvelin monien Matin aktiviteettien olevan ihan hyväksyttäviä.
Suhteen aikana Matti mm. raiskasi/pakotti mut seksiin kerran. Lisäksi hän kuristi välillä, esti liikkumasta, viilteli itseään (todella brutaalisti) ja pelotteli minua. Jätin hänet yhden kerran, minkä jälkeen hän lavasti itsemurhan ja sitten kiristi, että jos poistun, hän tappaa itsensä. Hän ryyppäsi salaa ja käänsi tilanteet aina niin, että olin syyllinen kaikkeen paskaan. Hän hankkiutui tappeluihin ja putkaan, varasteli kaupoista yms. Lopulta alkoi selittää, kuinka näkee toisinaan mielessään, miten viiltää kurkkuni auki yöllä, kun nukun hänen vieressään. Jatkoi kertomalla, että hänen avaimensa käy alakerran naapurin kämppään, ja että hän voisi mennä sinne ja tappaa naapurinsa, ja että hän haluaisi mennä johonkin ala-asteelle ja ampua kaikki pienet lapset siellä. Matti myös katsoi snuffia ja kuvottavia videoklippejä netistä.
Muistan esim. yhden kerran, kun meidän piti tehdä "verivala", että oltaisiin aina yhdessä. Hän viilsi omaa kättään, ja pistin itse omaani todella kevyesti mattoveitsen terällä. Verta ei tullut, joten Matti otti mattoveitsen kädestäni, tarttui käteeni ja runnoi terällä käteeni aivan helvet*nmoisen palkeenkielen. Itkin hysteerisenä ja kiljuin, sillä luulin (verenvuodon määrästä päätellen), että multa on katkennut jokin kohtalokkaampi suoni :( Vuoto onneksi tyrehtyi parin tunnin sisällä itsetehdyn painesiteen avulla. Se oli yksi inhottavimpia kokemuksia kyseisessä suhteessa.
JATKUU SEURAAVASSA VIESTISSÄ ---->>
Kommentit (8)
Kuulostaa siltä että hän on sotkeutunut okkultismiin ja vetänyt sinut siihen mukaan. Nämä ovat henkivaltoja joista raamattu puhuu. Niistä täytyy irtisanoutua Jeesuksen nimessä koska Jeesus voitti saatanan. Vain Jeesus voi auttaa ja vapauttaa sinut.
Sun kannattaa hakeutua lääkäriin ja saada lähete oikeaan psykoterapiaan yksityispuolelle. Siihen saa Kela-korvauksen, mutta jonkin verran jää omavastuuta. Usein julkisella puolella tarjotaan pelkkää keskusteluapua, siksi psykoterapiaa yksityispuolelta.
Jonkinlaisia traumoja kai on ensimmäisestä suhteesta jäänyt. Pitkä suhde (lähes 20 vuotta) ja saimme useita lapsia. En halua sen tarkemmin tässä eritellä yksityiskohtia, koska en halua että eksäni voisi tunnistaa minut edes näistä viesteistä.
Aloin siis seurustella niin nuorena, että olin helposti "vietävissä". Vuosien saatossa eksäni alkoi kertomaan miten hän on tappanut ihmisiä jäämättä siitä kiinni, ja sitten alkoi myös se, että minä sitten tietäisin miten minun kävisi, jos hänet jättäisin. Sitten kun lopuksi uskalsin erota, niin alkoi ihan suorat uhkaukset hengenlähdöstä (nämä niin ettei niistä jäänyt todisteita, eli ei auttanut että soitin poliisillekin). Poliisit lisäksi sanoivat, että sellaiset uhkailut on ihan normaalia erokriisiä, että "koeta kestää".
Eksä oli saanut minut niin tehokkaasti aivopestyä, että ihan oikeasti suhteen lopussa pelkäsin kuolevani, kun haluan erota. Onneksi hain apua, ja sain erottua, ja kävin sitten 2 vuotta terapiassa.
Monenlaista muutakin hyväksikäyttöä suhteessa oli, joten suhteesta jäänet traumat liittyvät lähinnä pelkoon siitä, että joku käyttäisi minua taas hyväkseen, ja että olisin liian herkkäuskoinen ja kiltti, ja löytäisin itseni taas jonkinlaisesta loukosta.
Olin siis aika varovainen taas tapaillessani miehiä (ensimmäisen kerran aikuisiällä), ja "antennit" olivat pystyssä. Luulen, että se oli ihan hyvä, ja huomasin herkemmin jos mies ei ole valmis sitoutumaan, tai on hirveän itsekäs suhteessa. Pari vuotta sinkkuiltuani törmäsin kaverin kautta erääseen mieheen ja olimme jonkin aikaa ystäviä ja tutustuimme kunnolla ennen kuin aloimme seurustelemaan. Hän on omalla rauhallisuudellaan ja hitaalla etenemisellään saanut minut vakuutettua siitä, että on olemassa myös luotettavia ja normaaleja, terveitä miehiä.
Ja edellinen vastaa vielä: Joskus näen myös painajaisia, lähinnä että olen edelleen eksäni kanssa, ja se koko tilanne ahdistaa ihan suunnattomasti. Aamulla on kiva herätä :D
En ihmettele, että Matti teki sinuun vaikutuksen. Mutta rakkautta tuo ei ole ollut, vaan kieroutunutta riippuvuutta. Ei varmasti ollut tylsää hetkeä ja ne onnistumisen ja toivon tunteet kantoivat monta päivää.
On ihana tunne, kun kuvittelee voivansa auttaa toista, jopa pelastaa! Mutta tämän takia sosiaalityöntekijöillä ja terapeuteilla on koulutus - ihan maallikkona homma karkaa käsistä ja siinä hukkaa itsensä kun ei ole oikeanlaisia työkaluja kohdata tuollaista moniongelmaista.
Yritä saada jotain keskusteluapua. Tuo käytös ei ole normaalia eikä rakentavaa.
Olin 17v kun meinasin joutua tuollaiseen sairaaseen suhteeseen lapsellisuuttani ja tietämättömyyttäni. Jo siitä läheltä piti-tilanteesta meinasi jäädä traumat, ja pojasta eroon pääsy oli todella hankalaa!
ELI JATKUU TÄSSÄ:
Suhteen sisäiset väkivaltatilanteet (henkiset, fyysiset, seksuaaliset) tapahtuivat Matin ollessa todella humalassa tai sekä alkoholin, että rauhoittavien vaikutuksen alaisena. Tällöin hänen silmistään näki, ettei siellä ollut se Matti, jonka tunnen, vaan jokin tuntematon henkilö, jota piti varoa.
En kertakaikkiaan ymmärrä, miksen lähtenyt tässä vaiheessa helvettiin kyseisestä suhteesta. Minä vain jäin. Aloin itsekin viillellä, yritin hukuttautua pariin kertaan, itkin monta tuntia joka päivä ja sairastuin bulimiaan. Otin eropaperit koulusta, kun en enää pysynyt kärryillä opinnoista kaiken stressin takia. Tipuin politiikasta (olin mm. ehdolla kunnallisvaaleissa 18v täytettyäni), etäännyin kavereista ja perheestä yms. Lopulta Matti sitten sanoi, ettei ole koskaan rakastanut mua, vaan oli kanssani siksi, että ei saanut ketään muutakaan. Mainitsi olevansa homoseksuaali, ja jätti mut. Yritti vielä seuraavana päivänä ostaa multa rauhoittavia. Sitten yhteydenpito lakkasi.
En enää koskaan tämän suhteen jälkeen palautunut takaisin entiseksi itsekseni. Menin rikki. En kykene luottamaan miehiin, ja tietyt tilanteet parisuhteessa laukaisevat mulla pahoja muistikuvia. Näen Matista painajaisia vähintään 3 kertaa kuussa. Painajaiset alkoivat jo meidän parisuhteen aikana. Ensimmäiset 5 vuotta en olin unissa ikään kuin "uhri". Vasta viime viikolla näin unen, jossa törmäsin Mattiin, mutta pysähdyinkin hänen eteensä, ja tuijotin häntä silmiin kiinteästi niin kauan aikaa, että hänen oli väistyttävä pois tieltäni ja häivyttävä paikalta. Tarkoittaako tämä nyt sitä, että olen kehittymässä Johonkin suuntaan?
Nyt olen suhteessa todella hellän ja rakastavan, ja ennen kaikkea Kärsivällisen miehen kanssa, joka pitää kädestä ja ottaa syliin, kun itken. Tuleekohan koko loppuelämäni olemaan näiden traumojen puimista? Terapiassa olen käynyt nyt jo pitkään, muttei tunnu auttavan.
Kellekään muulle jäänyt jostain suhteesta pahoja traumoja? Painajaisunia? Kertokaa omia kokemuksianne, kuuntelen tosi mielelläni.