Läheiseni tekee kuolemaa, kaduttaa
etten ole nähnyt häntä vuosiin, asumme kaukana enkä pääse häntä sairaalaan hyvästelemään. On jo hiipumassa pois.....
Kuinka selviän tästä? Hän oli sairas vuosia ja alitajuisesti varmasti välttelin, koska olen aiemmin menettänyt oman äitini ko. sairaudelle.
Kommentit (8)
Sanottiin että voi olla tunneistakin kiinni. Hän on kuulemma aivan tajuttomana.. Ja mietinkin että en tiedä haluanko muistaa häntä sen näköisenä kuin nyt riutuneena on. :(
Matkaa on siis junamatkan verran ja pieni vauva minulla... Tajuaisiko hän edes että kävin? Itse olen nähnyt äitini lähtevän samoissa merkeissä ja se oli traumaattista.
Ap
Miksi menisit? Merkitsisikö se hänen loppuelämälleen jotain erityistä?
Vaikutat aika itsekeskeiseltä, "kuinka selviän"? Eiköhän eloonjääneet selviä ihan hyvin, jatkat elämääsi ilman häntä kuten tähänkin asti.
No jos hän on jo tajuttomana niin ei hän käynnistä mitään saa. Voithan sinä soittaa osastolle (?) ja pyytää hoitsua pitämään puhelinta korvalla, ja sanoa jäähyväisesi. Reagoi tai ei. "Heippa Anni täällä. En pääse sua katsomaan enää matkan takia. Voin hyvin ja vauvalla on kaikki hyvin. Hyvää matkaa rakas täti (setä/serkku/mummo/whatever), kerro terkut äidille"
Tuleeko sen vauvan mukana pari naulaa joilla äidin kengät naulataan eteisen lattiaan kiinni vai miten se vauva on aina semmoinen ankkuri ettei kotoa pääse moneen kuukauteen mihinkään. Isää ei tietenkään ole missään hoitamaan sitä lasta muutamaa tuntia.
Vauvan kanssahan on helppo matkustaa junalla. Tosin jos läheisesi on jo käytännössä tajuton, ei varmaan kannata enää lähteä.
Kuinka kaukana asut?