Vanhemmat pitävät minua ilkeänä ja pahantahtoisena ihmisenä

Taas kerran aidosti hyvät ja hyväntahtoiset aikeeni käännettiin niin, että minä olen laskelmoiva, ilkeä ja suorastaan vittumainen. En vain jaksa enää, antaa sitten olla. Jotenkin olisi toivonut, että sieltä päin olisi myrskyn laantumisen jälkeen näkynyt jotain myötätuntoa tai ymmärrystä, mutta tuntuu, että taitaa olla turha ottaakaan enää yhteyttä, vaikka aiemmin nähtiin viikottain ja oltiin muuten hyvin läheisiäkin. Tai no, luulin että oltiin. Jos tästä jotenkin vielä välit lämpenevät pidän kyllä visusti huolen että pysyn etäisenä ja minimoin tekemisissä olemisen.

Tuntuu kyllä sitten typerältä. Ja jotenkin huijatulta, haavoitetulta. Olisin ollut valmis tekemään vanhempieni eteen vaikka mitä, mutta jälleen kerran pikkuasian takia kohdellaan kuin paskaa.