Hoi, vapaaehtoisesti lapseton! Mitä sinä sillä vapaudellasi oikein teet?

Ihan mitä haluan.

Mamma-palstalla tod. näk  aika niukasti hengaa veloja?

Varmaan muut asiat kiinnostaa heitä.

No mä itse en hehkuta mitään, itse vaan elän elämääni juuri sellaisena kuin haluan, ja mistä eniten saan irti. En oo koskaan äityis kiinnostanut (vaikken mikään lapsivihaaja olekaan) ja elämä on täydellistä just tällasena. Ilamn lapsia.

Tätä on käsitelty satoja sivuja eri ketjuissa näillä palstoilla. Ehkä osaat käyttää googlea tai muuten järkeäsi, niin löydät aika paljon velan tekemisisistä. Kiitos, hyvästi.

Vierailija kirjoitti:

Mamma-palstalla tod. näk  aika niukasti hengaa veloja?

Varmaan muut asiat kiinnostaa heitä.

Taannoisen gallupin mukaan Aihe vapaalle kirjoittaa yhtä paljon veloja kuin vanhempia.

En mitään. Olen työtön ja istun kaiket päivät kotona. Olen lapseton koska en halua lapsia eikä ole miestäkään.

Vapaus ei tarkoita sitä, että pitäisi koko ajan seikkailla ympäri maailmaa ja tehdä kaikkea hurjan jännää. Se voi tarkoittaa sitä, että saa istua sohvalla puoli iltaa kaikessa rauhassa, sitten päättää lähteä kahden tunnin kävelylle ja sen jälkeen tehdä ruuaksi jotain, mistä itse tykkää. Mennä nukkumaan juuri silloin, kun haluaa ja nukkua lauantai-aamuna juuri niin pitkään kuin nukuttaa.

Ei aina käy niin hyvä tuuri, että lapset tykkää hengailla vanhempien seurassa. Oma suhde äitiini on etäinen.

En kerro! Harmittaako?

Tänään pelailin fallout new vegasia ja nyt menen nukkumaan päikkärit.

Vierailija kirjoitti:

Ketjusta toiseen jatkuu se hehkutus miten mahtavaa on VAPAUS kun ei ole lapsia. Mutta mitä ihmettä te sillä kaikella vapaudella teette?Miten elämässänne oikein näkyy se että olette niiin paljon vapaampia kuin me vanhemmat jotka saamme nauttia mahdollisesti jo aikuisten lastemme seurasta vielä vuosikymmeniä.

Kyse ei olekaan aikuisista lapsista vaan niiden 20 ensimmäisestä vuodesta joka on vanhemmille painajaista.

Teen toisinaan pitkiä 5-6 viikon putkia ilman vapaapäiviä 10-12h/päivä, sen jälkeen pidän lomaa 3 viikkoa reissaten joutumatta miettimään lasten lomia tai poissaoloja koulusta. Normi työaikoina käyn harrastamassa (kiipeily, kuntosali, suunnistus), tapaan ystäviä, käyn, leffassa, ulkona syömässä, marjastan näin kesäaikaan, nukun pitkään, valvon myöhään, arkipäiväkännit jos huvittaa ja työvuorot ei häiritse, löhöän, katson telkkaria, teen ruokaa pitkään ja hartaasti. Mitä nyt milloinkin huvittaa ja kun ei huvita en tee mitään.

Ensin teki mieli vastata ainoastaan, että vittuakos se sinulle kuuluu, mutta taidan sittenkin avata sanaista arkkuani hieman enemmän.

Vastaaja nr. 7 kiteytti asian hyvin. Lapsettoman vapaus on juuri sitä, että voi halutessaan valvoa myöhään ja nukkua aamulla pitkään. Se voi olla myös esimerkiksi sitä, että saa olla kotonaan rauhassa ilman melua. Ei myöskään tarvitse käydä uhmaikäisen kanssa hyödytöntä väittelyä siitä, laitetaanko sittenkin vihreät tai siniset tai mustat sukat, kun vain punaiset kelpaavat mutta valitettavasti kaikki punaiset ovat pesussa.

Voi apua. Mulla on kolme lasta, mutta todellakin voisin keksiä saman tien kymmeniä juttuja, joita tekisin lapsettomana. Nukkuisin niin myöhään kuin haluaisin. Tai heräisin klo 6 aamulenkille. Tekisin sitä ruokaa mikä itselle maistuisi ja siihen aikaan kun itsellä olisi nälkä. Tai en tekis mitään ruokaa. Lähtisin äkkilähdöllä matkalle. Tai makaisin koko loman kotona. Rakastelisin mieheni kanssa keskellä päivää, jos tekisi mieli. Sen jälkeen saapastelisin alastomana loppu päivän. En olisi vastuussa kenestäkään enkä murehtisi kenenkään asioita (paitsi omiani). Riittääkö?

Nautin hiljaisuudesta ja omasta ajasta. Saan tehdä kaiken oman mieleni mukaan. Ei tarvitse tehdä kompromisseja, ei tarvitse huolehtia että lapsella on kaikki tarvittava. Ei tarvitse kantaa huolta lapsesta. Ei tarvitse pelätä lapsen puolesta maailman vaaroja.

Ei tarvitse kasvattaa ja valvoa. Ei tarvitse kuunnella itkupotkuraivareita ja kiukuttelua. Ei tarvitse kuskata harrastuksiin ja kavereille. Matkustaminen on vapaampaa ja sitä voi tehdä useammin, koska matkakulut on pienemmät. Ei tarvitse muutenkaan kuluttaa rahaa lapseen.

Ei tarvitse huolehtia kiusataanko lasta. Ei tarvitse opettaa miten ylittää suojatie, ja ei tarvitse pelätä että joku rattiraivo-hullu ajaa silti lapsen päälle. Ei tarvitse huolehtia olenko onnistunut kasvatustyössä ja miettiä onhan lapsi onnellinen. Ja niin edelleen. :)

Vierailija kirjoitti:

Voi apua. Mulla on kolme lasta, mutta todellakin voisin keksiä saman tien kymmeniä juttuja, joita tekisin lapsettomana. Nukkuisin niin myöhään kuin haluaisin. Tai heräisin klo 6 aamulenkille. Tekisin sitä ruokaa mikä itselle maistuisi ja siihen aikaan kun itsellä olisi nälkä. Tai en tekis mitään ruokaa. Lähtisin äkkilähdöllä matkalle. Tai makaisin koko loman kotona. Rakastelisin mieheni kanssa keskellä päivää, jos tekisi mieli. Sen jälkeen saapastelisin alastomana loppu päivän. En olisi vastuussa kenestäkään enkä murehtisi kenenkään asioita (paitsi omiani). Riittääkö?

Hih, normipäiväni. Vastuuta kyllä on yritystoiminnasta ja itsekeskeisistä, aina huomiota huutavista vanhemmista.

Opiskelen, enimmäkseen. Opintotuella ei lapsia elätetä. Sitten kun valmistun yritän päästä tohtorikoulutettavaksi, minkä jälkeen töihin, jolloin päivät voi tehdä töitä hyvällä energialla ja vapaa-aikana palautua kun ei kotona odota paljon inhottavampi työrupeama (siis lastenhoito, siivous yms.)

Miksi sä kuvittelet, että vapaaehtoinen lapseton haluaisi edes aikuisten lasten seuraa? Kyllä me tiedetään, että ne lapset kasvaa, turha tulla siitä muistuttamaan.

Eniten ihmettelen niitä joille näyttää olevan samantekevää onko heillä neljä vai ei yhtään penskaa.

Vierailija kirjoitti:

Vapaus ei tarkoita sitä, että pitäisi koko ajan seikkailla ympäri maailmaa ja tehdä kaikkea hurjan jännää. Se voi tarkoittaa sitä, että saa istua sohvalla puoli iltaa kaikessa rauhassa, sitten päättää lähteä kahden tunnin kävelylle ja sen jälkeen tehdä ruuaksi jotain, mistä itse tykkää. Mennä nukkumaan juuri silloin, kun haluaa ja nukkua lauantai-aamuna juuri niin pitkään kuin nukuttaa.

Täsmälleen näin. Tykkään kyllä matkustelustakin, mutta ehdottomasti eniten tykkään vapaudessa siitä että saan mennä suoraan töistä salille jos huvittaa (tai olla menemättä jos huvittaa), voin olla tekemättä ruokaa jos ei ole nälkä tai laiskottaa tai tehdä iltapalaksi vaikka supertulista vihanneskeittoa, voin pelata sohvalla pasianssia vaikka tunnin kesken siivouksen jos siltä tuntuu, tai vaikka lähteä aamulla tunnin pyörälenkille jos satun heräämään liian aikaisin ja on hyvä sää.

Kyse ei siis ole (kuin pieneltä osin) siitä että olisi vapaa tekemään Jotain Suurta ja Jännää, vaan siitä, että on vapaa tekemään ihan mitä vaan pientä juttua ihan niinkuin huvittaa. Ilman mitään etukäteissuunnittelua ja lasten vahtivuoroista sopimista. Itselleni on hirveän tärkeää että elämäni on työtä lukuunottamatta vapaa aikatauluista ja pakollisista rutiineista - en halua edes harrastaa mitään, jossa olisi pakko olla esim. aina tiistaisin klo 17. Joku, jolle on ihan ok että kalenteri on aina täynnä aamusta iltaan ja joka päivä on pakko tehdä ruokaahakealapsettarhastapestäpyykkiäsiivota, ei varmaan kykene ymmärtämään miten kaltaisilleni ihmisille jo yksi päivittäinen "pakko" (työssäkäynnin lisäksi) tuntuisi ihan kamalan rajoittavalta!

Tietysti myös ne isommat vapauden aiheet ovat merkitseviä - voi esimerkiksi valita asuinpaikkansa ilman että pitää miettiä koulukyytejä tai lasten kavereita (esim. työkaverin oli "pakko" juuri muuttaa talostaan lähiöön, koska kunta lopetti yläkoululaisilta koulukyydit), ammatin- ja työpaikan valinnassa ei tarvitse miettiä lastenhoitoa, ja esim. vuorotteluvapaalle tai opintovapaalle on huomattavasti helpompi jäädä koska taloudellinen tilanne mahdollistaa sen ihan eri lailla kuin jos olisi samoilla tuloilla tehnyt pari lasta.

Viimeisimpänä haluan mainita vielä sen kenties itselleni merkitsevimmän vapauden: on vapaa lapsen aiheuttamista huolista. Olen ihan kauhea huolehtija ja murehtija, ja en usko että kestäisin selväjärkisenä sitä huolta ja murhetta joka lapsista aina aiheutuu. Ja se huoli ja murhe vielä kestäisi koko eliniän, ei vaan pikkulapsiaikaa. Vapaus tästä taakasta on ehkä parasta, jota lapsettomuus tarjoaa.