Jos saisit valita, millä vuosikymmenellä eläisit loppu ikäsi?

Viitisenkymmentä vuotta tulevaisuudessa, 2060-luvulla :D 

1990-luku, olennaisinta että älypuhelimia ei tulisi koskaan olemaan olemassa. Olen menettänyt kaikki kaverini niiden takia kun kukaan ei enää halua tehdä muuta kuin tuijottaa puhelinta.

t. teini

1950-luku Tukholmassa, jossain keskiluokkaisessa perheessä. Syy: Merri Vikin Lotta-kirjat. Ihana kuvaus aikakaudesta. Insinööri-isä, kolme lasta ja kotiäiti.

1980 luvun loppupuoli

-80 luvulla.

Tulevaisuudessa toki voi olla erinäisiä jänniä juttuja, mutta kun tulevasta ei tiedä, niin aika riski olisi valita sellainen aika. Älypuhelimet ym. toki helpottaa elämää, mutta toisaalta taas pistää v*tuttamaan se, että miltein kaikki ja kaikkialla ovat naama kiinni näytössä. Plus etenkin nykyaikana tapahtuu paljon ikäviä juttuja kiihtyvässä tahdissa, luonnon tuhoaminen esimerkiksi.

Kuitenkaan ei huvittaisi minnekkään ihan "kivikaudelle" jumahtaa, eli sähköt, juokseva vesi, peruspuhelimet yms tulisi olla. Eli varmastikin se 1990-luku olisi varmasti se mieluisin.

Sillä vuosikymmenellä, jossa lääketiede on kehittyneintä.

1930 jossain Englannissa ois ihanaa:) Naisilla mekot/hameet ja ihanat kampaukset

1920-luvulla. Modernismi, jazz, ihana muoti, cocktailit, imukkeet, Isadora Duncan, F. Scott Fitzgerald, Tulenkantajat. Pitääkö perustella ☺

80-luvun nousukausi olisi kyllä hienoa kokea! :D Sinne siis...

Ihmisillä oli rahaa ja ostovoima oli hyvä, oli varaa käyttää palveluja ja hemmotella itseään.

Vierailija kirjoitti:

80-luvun nousukausi olisi kyllä hienoa kokea! :D Sinne siis...

Ihmisillä oli rahaa ja ostovoima oli hyvä, oli varaa käyttää palveluja ja hemmotella itseään.

80-luvulla ei ollut monia tuotteita lainkaan tai ne olivat alkeellisia prototyyppejä nykyisiin verrattuna. Ei internettiä tai kännyköitä. Tuotteet olivat kalliita toisin kun nyt, kun halpaa tavaraa tulee kiinasta roppakaupalla. Ruokakaupassa oli murto-osa siitä mitä siellä nyt on saatavana. Matkailu oli alkutekijöissään ja kohteet lähinnä euroopassa. 80 luvun puolivälissä tuli vasta 3, televisiokanava ja esim radio city. Ei ollut kaupallisia "vapaita medioita aiemmin" ja tarjonta musiikin suhteen sen mukaista. Vähän luulen, että ikävä takaisin tulisi nopeasti.

80-luvulle. Silloin vaginat näytti Väinämöiseltä  ja musiikki oli hyvää.

Jossain päin nykyistä Kreikkaa noin 2500 vuotta sitten voisi olla lokoisaa elellä, ainakin jos ei olisi köyhä.

Noin 3000v. ennen ajanlaskun alkua jossain pienessä heimokylässä. Kovaa, yksinkertaista elämää, mutta kaikki tärkeät ihmiset lähellä, saisi keskittyä ihan perusjuttuihin vaan.

Naisena en kyllä haluais elää muualla kuin modernissa maailmassa. Ilman oikeuksia synnytyskoneena (ei kunnon ehkäisyä) eläminen ilman nykyistä kivunlievitystä ei hirveästi houkuttele. 70-luvun loppu ja 80-luku on olleet ehkä parasta aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

80-luvun nousukausi olisi kyllä hienoa kokea! :D Sinne siis...

Ihmisillä oli rahaa ja ostovoima oli hyvä, oli varaa käyttää palveluja ja hemmotella itseään.

80-luvulla ei ollut monia tuotteita lainkaan tai ne olivat alkeellisia prototyyppejä nykyisiin verrattuna. Ei internettiä tai kännyköitä. Tuotteet olivat kalliita toisin kun nyt, kun halpaa tavaraa tulee kiinasta roppakaupalla. Ruokakaupassa oli murto-osa siitä mitä siellä nyt on saatavana. Matkailu oli alkutekijöissään ja kohteet lähinnä euroopassa. 80 luvun puolivälissä tuli vasta 3, televisiokanava ja esim radio city. Ei ollut kaupallisia "vapaita medioita aiemmin" ja tarjonta musiikin suhteen sen mukaista. Vähän luulen, että ikävä takaisin tulisi nopeasti.

Olin parikymppinen työssäkäyvä ja opiskeleva köyhä perheen tyttö 80-luvulla. Joo, oli hieman kalliimpaa, mutta toisaalta ostovoimaakin oli. Matkustelin jatkuvasti, pienellä budjetilla tietysti, mutta siis hyvin paljon. Ostoreissuja ja keikkojen katselua Lontoossa, kaupunkimatkoja ympäri Eurooppaa, seikkailuretkiä Neuvostoliittoon ja yksi USA:a ja uh ja voi muutama todella eksottinen pyrähdys Intiaan ja yksiThaimaahan. Nuohan oli silloin sellaisia hippireissuja, suuret massat eli siis lapsiperheet eivät kaukomatkoja itään tehneet. 

Itse liikuin alakulttuureissa paljon ja se toiminta oli todella vireää. Sen jähmeän virallisen kulttuurin alla kuhisi koko ajan, Jengi joutui olemaan itse aktiivisia, hakemaan oman tyylisen musansa, oman tyyliset vaatteensa, vaihtoehtoja kyllä löytyi, mutta piti itse osata ne löytää, syystä että virallisia kanavia oli silloin vähemmän, eikä ollut nettiä (joka todella on mullistanut maailmaa, kun kaikki on helposti käden ulottivilla).  Tosiaan: vaatteet. Jos ei halunnut tavan muotia, jykeviä olkatoppauksia, räikeitä värejä, Dallas-tyyliä jne, piti joko tehdä itse tai käydä muualta ostamassa. Kavereiden kanssa kierreltiin kaikki kirpputorit ja tehtiin löytöjä (silloin kirpparit eivät myöskään vielä olleet niin suosittuja), vanhoja hiihtohousuja, korkealaatuisia miesten puvun takkeja, kengät haettiin Lontoosta, mustaa, mustaa mustaa. Ja täytyy sanoa, et kun katsellaan vanhoja valokuvia, niin muut naureskelevat omille kuvilleen, mutta mun ei (välttämättä) tarvitse ja aina tuo nuoriso ihailee sitä tyyliä - tosin hiukset aiheutti hieman naureskelua n. 10 vuotta sitten, mutta sekään ei enää. Mullahan  80-luvulla oli mm. sininen pystytukka, pari lävistystä ja samanlaistahan näkyy nuorisolla nykyäänkin.

Mut joka tapauksessa, uskoisin et 80-luvulla SE parhain asia oli optimismi. Juuri se, että tuli uusia keksintöjä koko ajan, oli nousukausi, töitä riitti (varsinkin, jos et nirsoillut), oltiin positiivia, suvaitsevaisia ( ekat homoklubit, alakulttuurien legendariset klubit), uteliaita, luksustuotteet ja merkkilaukut eivät olleet vielä tavoittelemisen arvoisia, juppeja oli, mutta ne tuntuivat lähinnä huvittavilta. Nykyiseen verrattuna elämä oli todella rauhallista  (niin rauhallista et puolet kansasta itki, kun koskaan ei täällä mitään tapahdu), rauhanmarsseja järjestettiin ja suurvaltojen sotaa pelättiin, mutta sekin tuntui silti melko kaukaiselta ajatukselta. Kouluampumiset, joukkomurhat, sarjamurhaajat, rasismi oli lähes pelkästään USA:n ongelma ja aina sitä kauhisteltiin, et vain amerikassa tuommoisia kauheuksia voi tapahtua. No nyt nautitaan sitten samoista asioista, pikku-Amerikka kun Suomi on aina yrittänyt olla. ;D

Itse olisin ehkä voinut elää ikuista 60-lukua.

Kasari

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

80-luvun nousukausi olisi kyllä hienoa kokea! :D Sinne siis...

Ihmisillä oli rahaa ja ostovoima oli hyvä, oli varaa käyttää palveluja ja hemmotella itseään.

80-luvulla ei ollut monia tuotteita lainkaan tai ne olivat alkeellisia prototyyppejä nykyisiin verrattuna. Ei internettiä tai kännyköitä. Tuotteet olivat kalliita toisin kun nyt, kun halpaa tavaraa tulee kiinasta roppakaupalla. Ruokakaupassa oli murto-osa siitä mitä siellä nyt on saatavana. Matkailu oli alkutekijöissään ja kohteet lähinnä euroopassa. 80 luvun puolivälissä tuli vasta 3, televisiokanava ja esim radio city. Ei ollut kaupallisia "vapaita medioita aiemmin" ja tarjonta musiikin suhteen sen mukaista. Vähän luulen, että ikävä takaisin tulisi nopeasti.

Oli sekä internet että kännyköitä. Se ettei sinulla ollut ei tarkoita etteikö niitä ollut.

Kamala ajatus sinänsä, että aika polkisi paikallaan! "Päiväni murmelina". :D

Mutta ehkä Jane Austenin romaanien tapahtuma-aikaan, n. 1820 -luvulla, edellyttäen, että olisin taloudellisesti riippumaton eikä olisi pakko toimeentulon takia mennä naimisiin. 

60-luku muuten, mutta esim lontoossa meni kaikki baarit kiinni 22:00. Ei siellä ollut mitään yöelämää.