Äiti on innostunut Masterchefista ja kuvittelee nyt olevansa oikein mestarikokki :D

Voi ei mammaa : D Mitä kaikkea kivaa tulette saamaankaan jatkossa.

Vierailija kirjoitti:

Voi ei mammaa : D Mitä kaikkea kivaa tulette saamaankaan jatkossa.

Onneksi ei tarvitse syödä usein äipän kokkailuja. Eipä siinä, ihan hyvä että on jotain mielekästä tekemistä, ja mistä sitä tietää jos äiti vaikka oppisi uusia makuja niiden kasarikotiruokien rinnalle tai tilalle.

No onneksi kelpaa, meillä tulisi turpaan jotakuinkin jos ei kelpaa vaikka pelkkä makaroni ja mustapippuriketsuppi. Lautaselle toki annostellaan kun ei itse osaa ottaa.

Ihana äiti! Toivottavasti itsekin aina jaksan innostua kaikista uusista jutuista! Minkään lajin mestaria ei minustakaan tule, mutta tärkeintä on se innostus, uuden opettelu, yrittäminen. Ja ihana isä, että sille kelpaa kaikki ruoka! Kehu sinäkin ap mammaa vaan.

Makkara ja pasta ei sovi yhteen, mutta olihan tuo sööttiä :) Mitä vikaa on kasarikotiruuassa jos siitä tykkää?

Vierailija kirjoitti:

Makkara ja pasta ei sovi yhteen, mutta olihan tuo sööttiä :) Mitä vikaa on kasarikotiruuassa jos siitä tykkää?

Ainakin meillä kasari- ja ysärikotiruoka oli noin yleisesti ottaen aika mautonta. Ruokalista oli suppea, keskittyi lähinnä keitetyn perunan ympärille. Ja ennen kaikkea aivan liian vähän kasviksia.

Onpa ap:lla alentava tapa puhua äidistään. Varmasti kerroit myös suoraan hänelle, mitä mieltä kokkailuista olit?

Huh, toivottavasti en ikinä sorru puhumaan vanhemmistani ap:n sävyyn. Minut on opetettu kunnioittamaan vanhempiani, vaikka kuin heidän touhujaan vähän hymyssä suin tulee katseltua.

Onhan tuo hieman hellyyttävää. Mutta hieman paistaa Ap:n nuoruus ja kiittämättömyys läpi. Koska olet viimeksi kestinnyt vanhempiasi? Entä miksi isäsi vaan syö mitä eteen kannetaan - miksei valmista itse?

Vierailija kirjoitti:

Onpa ap:lla alentava tapa puhua äidistään. Varmasti kerroit myös suoraan hänelle, mitä mieltä kokkailuista olit?

Ei aapee mielestäni alentavasti puhunut, vaan aistin lämmintä huumoria kirjoituksessa.

Kyllä meille äideille saa nauraa, ollaan me aika huvittavia joskus.

T. Äiti 53-vee, jonka lapset nauravat päin naamaa, mutta joka nauraa mukana.

Terveisiä äidin ruokapöydästä. Eilen oli tarjolla lihakeittoa. Koska on hienoa tarjoilla keitto niin, että liemi kaadetaan lautaselle viimeisenä, äippä oli siivilöinyt keitosta liemen pois, lautasilla oli muhjuista perunaa, porkkanaa ja lihan paloja, päällä kaksi ruohosipulin vartta ristissä. Sitten ruokapöydässä vau-efektinä kaadettiin liemi lautaselle. Hyvää soppaa kyllä, mutta edelleen hivenen huvittavaa miten tohkeissaan äiti kokkailuistaan on.