Onko täällä muita onnellisia mummoja?

(y)

Vierailija kirjoitti:

(y)

Siis peukku ylös piti olla :)

Kaikessa muussa olen kanssasi samaa mieltä,mutta tuo soittelu.Me ainakin tyttäreni kanssa soitellaan harva se päivä.Ollaan myös toistemme kaverit,ja usein puhun siinä samalla myös muiden perheenjäsenten kanssa.

Säännöt on kanssa vähän niin,että on kotisäännöt ja mummolasäännöt.Tyttäreni ja vävy ovat aina olleet sitä mieltä,että mummit ja vaarit voivat pitää löyhemmät sääntönsä.Esim. sellainen,että meillä lapset saavat syödä aamupalaa ja väliopalaa välillä telkun ääressä.Toiseksi vanhin,10 v,syö välillä myös tietsikalla,jos on jalkkispeli tai muuta sellaista.

Kotona syövät yleensä keittiössä,mitä nyt vanhin,14,vilahtaa helposti yläkertaan eväineen päivineen.No,se hänelle jo suodaan.Eivät ole kyllä tuosta heittäytyneet hankaliksi,vaikka kotona onkin tiukempaa.Eivätkä sen kodin säännöt ole älyttömiä,normaalia arkea.Koirakintietää,että mummolassa voi vähän joustaa....

Mun lapsen mummit ovat molemmat tuollaisia.

Ihania ihmisiä ja rakkaita mummeja muksulle. Toki mullekin.:)

Vierailija kirjoitti:

Kaikessa muussa olen kanssasi samaa mieltä,mutta tuo soittelu.Me ainakin tyttäreni kanssa soitellaan harva se päivä.Ollaan myös toistemme kaverit,ja usein puhun siinä samalla myös muiden perheenjäsenten kanssa.

Säännöt on kanssa vähän niin,että on kotisäännöt ja mummolasäännöt.Tyttäreni ja vävy ovat aina olleet sitä mieltä,että mummit ja vaarit voivat pitää löyhemmät sääntönsä.Esim. sellainen,että meillä lapset saavat syödä aamupalaa ja väliopalaa välillä telkun ääressä.Toiseksi vanhin,10 v,syö välillä myös tietsikalla,jos on jalkkispeli tai muuta sellaista.

Kotona syövät yleensä keittiössä,mitä nyt vanhin,14,vilahtaa helposti yläkertaan eväineen päivineen.No,se hänelle jo suodaan.Eivät ole kyllä tuosta heittäytyneet hankaliksi,vaikka kotona onkin tiukempaa.Eivätkä sen kodin säännöt ole älyttömiä,normaalia arkea.Koirakintietää,että mummolassa voi vähän joustaa....

Kyllä vaan näin. Ollen paljon tekemisissä sekä tyttäreni että miniäni kanssa. Siksi siis en soittele paljoakaan. Tytön kanssa ei kyllä olla kavereita vaan selkeästi äiti ja tytär.

- ap -

Olen myös se mummo, joka kyseli ihmeissään täältä, että mitä mieltä lähteä lasten kanssa laivalle :) Hyvin meni ja meillä kaikilla oli hauskaa.

http://www.vauva.fi/keskustelu/2603138/mummo_ja_pappa_2_ja_4_vuotiaan_k…

Mummeli kirjoitti:

Olen onnellinen lastenlapsistani.

- en koskaan puutu lasteni elämään, en myöskään soittele heille turhaan

- heillä on myös säännöt, joita noudatan. Okei: mummolassa ollessa syödään lettuja joskus liikaa

- jos apua tarvitaan, niin olen taustalla valmiina auttamaan ja pappa myös

- olen joskus tehnyt ruokaa lasteni perheille, kun huomaan että arjessa tarvitsee apua - niin miniä kuin tyttönikin

- ottavat yhteyttä tarvittaessa

- käyvät kyllä usein ja hoidan paljon lapsia

En tällä kommentilla nyt halua mitään sädekehää. Tuli vaan mieleeni, kun tuttavapiirissä asiat ovat toisinkin ja mummo on rasittava. Samoin täältä voi lukea, että se anoppi varsinkin on helvetistä.

Meillä vasta yksi mummin aarre mutta sitäkin rakkaampi:)

- en puutu lasteni elämään, tiedän kyllä kaiken tarvittavan koska viestitellään päivittäin. Soittavat jos on asiaa, muut näen yhteisestä whatsupista.

- olen aina käytettävissä

- lasten perheet käy säännöllisen epäsäännöllisesti meillä syömässä viikonloppuisin. Tämä tapa oli jo mun nuoruudessa ja jatkuu omassa perheessäni. Joskus on myös miniän siskon perhe ja vanhemmat mukana. Perhe on paras!

- jokaisella perheellä on omat säännöt joita noudatetaan, mummolassa lipsutaan vähän mutta  luvan kanssa:)

Elämä menee tosi nopeasti.  Tosi nopeasti on pikkulapsiaika ohitse ja huomaa olevansa mummo. Se onkin ihanaa, jos on osannut kasvattaa omat lapsensa hyvin, eikä lapsen-/lastenlapsista tule ilkiöitä, joita saa hävetä ihmisten ilmoilla.

Samaa mieltä :)