Olen eroamassa - tarvitsen vinkkejä

Sovitte huoltajuuden ihan keskenänne ja vahvistatte sen lastenvalvojalla. Jos se ei onnistu niin sitten oikeuteen. Ei tarvitse mitään terapioita jos ette koe tarvitsevanne. Lapsille kerrotte että iskä ja äiti ei enää halua asua yhdessä ja  että haluatte asua erillään.

Lapsille kannattaa kertoa mahdollisimman vähän. Siis ihan tarkoitan sitä, että lapsille ei kuulu kenen syy ero on, tai miten halpamaisesti eksä teki... Mutta jokaiseen kysymykseen pitää olla vastaus. Tai jos vastausta ei ole, niin pitää olla aikaa lapselle jutella mieltä askarruttavasta asiasta.

Pieniä lapsia ei pidä aikusten väleillä rasittaa, isommat taas ovat yleensä niin fiksuja että tekevät ihan itse päätelmänsä siitä, mitä tapahtui.

Eli... lapsille puhutaan ikäkauden mukaisesti. Ja aina vähintään neutraalisti. Ei pahaa sanaa entisestä puolisosta!

Lastenvalvojalle aika. Hän on ammattilainen, joka osaa kysyä oikeat kysymykset ja on helpompaa jatkossa, kun asiat on paperilla.

1) Huoltajuus. Todennäköisesti teillä säilyy yhteishuoltajuus.

2) Lasten asuminen. Toinen vanhemmista on lähihuoltaja, jonka luona lapset virallisesti asuvat.

3) Lasten luonapito. Tähän on monia vaihtoehtoja vanhempien tilanteen ja lasten iän mukaan...

4) Lasten elatus. Molemmat vanhemmat ovat elatusvelvollisia.

Sitten hiotaankin sitä, miten järjestetään joulut, juhannukset, kesälomat, äitienpäivät, kulkeeko lapset itse vai onko välimatka niin pitkä että pitää saattaa. Kuka maksaa lukiokirjat, missä synttärit järjestetään, kenen luona säilytetään harrastusvälineitä... Lista on loputon.

Suosittelen jotain terapiaa, missä vielä kohdattaisiin pariskuntana, jolla on lapsia. Nimittäin näitä hoidettavia asioita tulee päivittäin ja jonkinsortin kommunikaatiovälit olisi hyvä olla olemassa.