Miehen äiti tunkee romunsa meille

Jos ne tavarat on teille annettu, niin saatte tehdä niille mitä haluat... Itse ilmoittaisin anopille, että raivataan kotoa ylimääräiset tavarat ja kuorma lähtee viikon päästä kierrätyskeskukseen, hakekoon sitä ennen takaisin jos jotakin haluaa.  En siis viitsisi heittää tavaraa pois kertomatta etukäteen, koska oman anoppini tuntien hän saattaisi kysellä niiden perään myöhemmin, ja valittaa, että olisi käyttänyt itse jos ei kerran meille kelpaa.

Jatkossa juoksette pussien kanssa perään, jos huomaatte, että yrittää teille jotakin vaivihkaa jättää, eiköhän se joskus luovuta... 

Pistät surutta takasin kierrätykseen ja kun anoppi aikanaan heittää veivinsä, mietit kuinka paljon helpompaa kämpän tyhjennys on kun puolet rojuista on jo hoidettu.

Akuankkakassillinen lienee rahanarvoista tavaraa?

Tiedän tunteen! Anoppini on samanlainen. On ihan mukava ihminen, mutta kun vaikkapa haetaan lasta hoidosta, niin mukana on vähintään kolme kassillista kamaa patalapuista ja kengännauhoista alkaen. Viimeksi toi järkyttävän ison rullaverhon tullessaan. Ei sovi mihinkään meidän ikkunaan. Mies on samanlainen rojujen kerääjä ja tietysti ottaa kaikki tavarat innolla vastaan. Mä heittelen sitten omin päin tavaroita roskikseen tai keräyksiin, minkä ehdin.

Veisin romut takaisin anopin oven taakse. Niin kauan, kunnes tajuaa lopettaa romujen antamisen eteenpäin.

Veisin tavarat surutta johonkin kierrätykseen. Tai, jos aikaa ja intoa on, myisin itse kirpputorilla.

Sanotte selkeästi ei. Ettekä suostu yksinkertaisesti ottamaan mitään vastaan. Ei tuollaiset mielenvikaiset hamstraajat jotka eivät muita kuuntele, muuten ymmärrä. Jos siitä huolimatta jättää kamaa, vie roskiin ellei muille kelpaa. Sinun ei tarvitse myöskään toimia toisen tavaran kierrättäjänä, se vie aikaa, eikä isojen tavaroiden kuljettaminen todellakaan edullista ole.

Tiukkana siellä! Selvitä naiselle/anopille myös että hänen antamansa tavara menee suoraan roskiin koska ette sitä yksinkertaisesti tarvitse tai halua! Lukekaa myös jätelaki, teillä ei ole velvollisuuta toimia anopin sekajätteen tai SER-jätteen tai ongelmajätteen keräyspaikkana tai loppusijoituspaikkana.

Meillä oli sama ongelma miehen äidin kanssa. Nyt emme voi enää päästää sisälle, aina on joku kassi mukana. Sanoimme asiasta moneen kertaan, kirjoitimme, mutta ei uskonut. Viimeisellä kerralla jätti meille eteiseen useampia kasseja kun olin viimeksi viimeisilläni raskaana. Aloin kantaa niitä ison mahan kanssa suoran taloyhtiön sekajätteeseen. En tietenkään voinut sekajäteastiaa ko. tavaralla kokonaan täyttää joten loput kannoin supistellen kellariin, joka on jo täynnä ko. tavaraa. Mulla niin kiehahti, olisi pitänyt odottaa että mies tulee töistä mutta tunne vei. Toisaalta hyvä, lakkasin olemasta diplomaatti ja sain kun sainkin tehtyä selväksi että meille ei tulla ennen kuin osataan tulla ihmisenä, ei romun roudaajana. Nyt anoppi ei käy siis lainkaan koska ei osaa tulla ilman että raahaisi meille ties mitä. Me ei voida myöskään antaa lupaa enää lasten joulu- tai syntymäpäivälahjojen ostoon, sillä sama rumba jatkuu taas. Kielto koskee siis kaikkea tavaraa. Toisaalta, ei haluta että lapset saavat aina kamalasti lahjoja joten ei meillä kaikki muutkaan läheiset niitä aina ostele, ei haluta tavaraa ja krääsää. Kun on jo millä elää ja leikkiä. Anoppi saattoi kysyä esim. "Eikö voi edes niitä yöpaitoja vauvalle hankkia lahjaksi kun niitä ei ollut tarpeeksi." Missään nimessä ei voi edes tarpeelliselle vaatteelle sanoa joo, sillä sitten on taas piru irti. Kokemusta on valitettavasti.

Tiedoksi lukijoille vielä se, että olemme neuvoneet kierrätyskeskukset, Pelastusarmeijan tms. kirppikset, tarjoudurtu ajaman paku jos sellaisen vuokraavat ja tarvitsevat tavaralle kuskia. Itse ovat tavaraa, materiaa keränneet kuin hullut koko elämän, mulla ei enää riitä ymmärrys koko touhuun.

Tilanne meillä parani, ei ole anoppistressiä. Ihana tunne kuin voi päättää itse omasta asunnosta🙂

Veisin takaisin ja sanoisin oikein maireasti, että nämä jäi viimeksi.

Vierailija kirjoitti:

Veisin tavarat surutta johonkin kierrätykseen. Tai, jos aikaa ja intoa on, myisin itse kirpputorilla.

Alapeukku siksi, että miksi pitää muiden tavaroista huolehtia? Eikö sillä samalla vaivalla anoppi lahjoita ne pelastusarmeijalle tai kierrätyskeskukseen kun roudaa muiden riesaksi?

oma äitini on samanlainen, saattaa laittaa salaa kassistaan astioita kaappiin tai lapsille vaatteita heidän kaappiinsa. Ei tarvita mitään, inhoan roinaa ja hyvääkin tavaraa jos sitä on yli tarpeen.

Siskoni kantaa myös kirpparilöytöjään. Ja anoppi shoppaa huonolla savolaisella maulla ruskraa lasia ja oranssia verhoa...