Miksi lääkärit leimaavat potilaan niin helposti luulosairaaksi?
Mistähän johtuu, että lääkärit tuntuvat hyvin usein suhtautuvan minuun turhan valittajana tai jopa luulosairaana? En mielestäni ole erityisen huolissani terveydentilastani enkä pelkää mitään vakavia sairauksia pakkomielteisesti, vaikka minulla onkin aikamoinen kokoelma erilaisia ruumiillisia vaivoja tekemässä oloni hankalaksi ja estämässä elämästä nauttimista...
Ihmetyttää että usein silloinkin kun tapaan uuden lääkärin (jolla ei todennäköisesti ole tietoa potilashistoriastani ja aikaisemmista lääkärikäynneistäni), tuntuu suhtautuminen jossain vaiheessa muuttuvan sellaiseksi että valitan turhasta ja kiinnitän ihan liikaa huomiota hyvin vähäpätöisiin asioihin.
Onkohan tavassani kertoa oireistani/vaivoistani (tai ehkä laajemminkin puheilmaisussani) jotain sellaista, mikä ärsyttää lääkäreitä?
Kommentit (11)
Se on helppoa. Usea lääkäri on laiska. Lisäksi on paljon sairauksia joista ei tiedetä paljoa ja/tai niitä ei vaan haluta dianisoida edom. Fibromyalgia.
Neuvo sinulle, älä luettele heti kymmeniä erilaisia oireita, vaan rajaa oireet esim. kahteen. Liikaa pikkuseikkoja, keskity vain muutamaan.
Sama havainto. Ja lääkäriystäväni puoliso aina valittelee kun ihmiset menee turhia lääkäreille kertomaan. Vaikuttaa siis olevan ihan ns. yleisesti lääkäreillä ja lääkärien perheissä hyväksytty puheenaihe, että ihmiset on luulosairaita.
Veikkaisin, että osittain vaikuttaa se, että diagnisoidaan itsensa netistä ja tullaan vastaanotolle kertomaan kuinka on joku syöpä tai kasvain. Ainakin itse olen huomannut, että mitä vähemmän itse ehdottelee sairauksia, sen paremmin lekurit suhtautuu...
Mistä potilas voi tietää, mikä liittyy asiaan? Jos kysytään oireita ja kerrot että ihottumaa siellä, täällä ja tuolla ja sitten erehdyt sanomaan että myös hiuspohja arka, hiuksia lähtee tosi paljon niin lääkäri huudahtaa torjuvasti "se ei liity tähän". Anteeksi että erehdyin kertomaan, en kai olisi vastaanotolla, jos tietäisin diagnoosin ja hoidon!
Lääkiksessä opetetaan, että jos kuulet kavioiden kopsetta oven takaa tulee todennäköisesti hevonen, ei seepra.
Jos potilaalla on hankalia vaikeastimääritettäviä oireita, on niiden selvittäminen aikaavievää. Jos tavanomaisissa testeissä ei löydy potilaan oireilua selittäviä ongelmia, on helpompi olettaa että potilas kuvittelee kuin määrätä kalliita ja monimutkaisia testejä (joita mahdollisesti pitäisi ottaa monenlaisia ja se voi olla vähän hakuammuntaa).
No varmaan jossain tk-yleislääkärin vastaanotolla on aika paljon sellaisia ihmisiä, joilla on monennäköisiä vaivoja. Usein vaivat ovat myös paljolti sosiaalisia. Jos lääkärin tavattuasi luettelet mahdollisimman paljon epämääräisiä oireita tai keskityt moneen vaivaan, pitää lääkäri todennäköisesti vaivaa jonain hyvänlaatuisena toiminnallisena oireiluna. Kyllä varmasti lääkäri aistii myös ihmisen henkistä tilaa ja sen vaikutusta oireisiin.
Ap ei pahalla, mutta vaikutat jotenkin vajaalta...
Vierailija kirjoitti:
Neuvo sinulle, älä luettele heti kymmeniä erilaisia oireita, vaan rajaa oireet esim. kahteen. Liikaa pikkuseikkoja, keskity vain muutamaan.
Sellainen asia vaan, että aina potilas ei osaa määrittää mitkä niistä monista oireista olisi niin merkityksellisiä, että niiden mainitsematta jättäminen johtaisi virhediagnoosiin. Meinaan sitä, että vaiva, jonka vuoksi potilas on lääkäriin tullut, on ollut todellisuudessa vakavampi kuin se diagnoosi jonka hän on lääkäriltä saanut. Sikisi on hyvä mainita kaikki ne oireet, jotka häiritsee.
.