Mitkä oli ne pienet rohkaisevat sanat, jotka auttoivat sinua jaksamaan vaikeassa tilanteessa?

Pari työkaveria kehuivat mua ihanaksi ihmiseksi. Helpotti paljon, olen ex-koulukiusattu ja töissä olin siihen aikaan usein ahdistunut huonon ilmapiirin takia. 

Vaikean masennuksen pahimmassa vaiheessa ihanimmat sanat olivat oman äidin sanomana "minä rakastan sinua, me selvitään tästä yhdessä." Emme ole äitini kanssa mitenkään tottuneet näyttämään tai ilmaisemaan rakkauttamme toisiamme kohtaan, vaikka välillämme sitä suuresti onkin. Koskaan aiemmin en muista äitini sanoneen minulle rakastavansa noin suoraan, ja kyllä siinä tuli ensin itku ja sen jälkeen sellainen selviämisenhalu aiempaa vahvempana. Nuo pienet sanat merkitsivät enemmän kun äiti itse varmaan tietääkään.

N21

Se ettei tarvitse jaksaa kuin iltaan asti, päivä kerrallaan. Olin uupunut eron jäljiltä.

Menee ehkä hieman ohi tarkoitetun aiheen, mutta joskus hyvin yksinäisenä olen katsonut erään ulkomaisen Youtube-vlogaajan syvällistä videota, jossa hän sanoi tunteella katsojalle "I Love You" ja puhalsi suukon kämmeneltään. Kosketti kyllä. Niin kuin aina pyyteetön hyvyys. M43

En tiedä. Silloin kun on vaikeinta niin ihmiset jotka välittävät pysyvät mukana. Joskus maailma on niin väärin että läheisetkin tajuavat ettei oikeudenmukaisuutta ole. Ehkä se on rohkaisevinta että ymmärretään miten hullu tämä maailma on.

"Kun Jumala sulkee oven, hän avaa ikkunan". Olin juuri eronnut ensirakkaudestani ja tuska oli sietämätön. Surin varmaan vuoden. Käsittelin asiaa kaikkien mahdollisten ihmisten kanssa, sillä se oli elämäni ensimmäinen suuri pettymys (ikää n. 22v?) kerran sitten istuin koneella ja tuskailin taas eroani mesessä yhden miespuolisen, ei kovin läheisen tuökaverini kanssa. Hän sanoi mulle noi sanat. Jostain ihmeen syystä sain niistä jotain ihan käsittämättömän suurta lohtua ja tajusin että jotain muuta vielä on mua varten, elämällä on vielä annettavaa, mulla on odotettavaa. Ei muistaakseni mennyt kovin kauaa kun tapasin seuraavan suuren ihastukseni, minkä avulla unohdin exän viimein unholaan :) Noi yksittäiset sanat muistan vieläkin, yli 10v myöhemmin. Ne tosiaan auttoi.

Ihminen kuolee mutta muistot elää.

'Olet minulle tärkeintä maailmassa, älä satuta itseäsi' ❤️

"Turhaan te nousette varhain, turhaan valvotte myöhään ja raadatte leipänne tähden. Yhtä lailla Herra antaa omilleen, vaikka he nukkuisivat." http://www.evl.fi/raamattu/1992/Ps.127.html .

Töissä oli järkyttävä stressi, ja matkalla kotiin muistin yhtäkkiä että olin tehnyt yhen homman väärin ja unohtanut korjata. Soitin työkaverille ja sanoin että käännyn ja tulen tekemään homman loppuun. Työkaveri (miespuolinen) sanoi että "älä sitä ajattele, minä teen sen". Oli aivan ihanat sanat sillä hetkellä!

Mun äitini sanoo toisinaan aika kliseisiä juttuja, mutta muistan kun olin eronnut ensirakkaudesta ja surunmurtama niin äitini sanoi "sinä päädyt vielä yhteen sen oikean kanssa. Jos se oli hän, päädytte vielä yhteen."

Muissa isoimmissa suruissa ajattelen äitini sanoja "sateen jälkeen paistaa aurinko". Minua on auttanut ajatella niin, erojen, masennuksen ja kaverini kuoleman sekä monen muun surun aikana.

Kiitos äidille näistä <3

Tähän ei liity sanat mutta säväytti muulla tavoin.

Äitini oli parantumattomasti sairas, viimeiseen hetkeen oli enää viikko pari. En silloin oikein osannut asiaa näin nähdä mutta jaksoin ihmetellä miten äiti jaksoikin nähdä kaikessa kauneutta. Kesäkukat, aurinko, pilvet, vesisade... Kaikki oli kaunista ja pysäyttävää.

Äiti oikeasti nautti ja veti itseensä voimaa kaikesta kauneudesta, puhui ihmisistä kauniisti ja oli todella empaattinen loppuun asti.

Joskus olen jäänyt katsomaan auringonlaskua, mietin jos tämä on viimeiseni jonka näen. Silloin sen tajuaa. Olen oikeasti äidin kuoleman jälkeen alkanut näkemään ympärilläni enemmän kauneutta, olen lopettanut stressaamisen asioista mille en itse mitään voi, jaksan vastoinkäymisiä paremmin. Ylipäätään mikään ei ole enää niin huonosti, en valita enää juuri mistään. Asioista löytyy aina jotain positiivista. Elämä on ihmeellistä.

Olin menettänyt lapseni ja sairastunut masennukseen. Psykologi sanoi, että "Tapahtunutta ei tarvitse hyväksyä, riittää kun opit elämään asian kanssa." Jotenkin tuo vaan kolahti ja muistelen sitä kun tulee hankalampi hetki.

Pidä itsesi miehenä. Olen nainen..  mutta nuo auttoivat.

Olin pitkällä matkalla ja jouduin hieman muuttamaan suunnitelmia kesken kaiken, luopumaan osasta matkaa. Ystävä viestitti, että viisautta on osata kääntyä ajoissa turvallisille vesille (ei kirjaimellisesti), pelko tai varovaisuus ei ole heikkoutta. 

"Sinä olet hyvä äiti."

Tämän sanoi sosiaalipalveluiden (?) perhetyöntekijä kun olin kriisitilanteessa ja aivan umpikujassa ja tunsin ettei minusta ole mihinkään. Taisi olla ensimmäinen kerta kun kukaan koskaan sanoi tuon minulle ääneen. Nämä sanat oli siinä tilanteessa ihan valtavan lohduttavia ja rohkaisevia. :)

"Minä kiellän sinua tappamasta itseäsi". Terapeutti sanoi ja se ihmeellistä kyllä, auttoi.

Naisen suusta tulleet ovat varmaan..joo tuu vaan mun naamalle, tietty mä nielen ja anna mennä sinne perseeseen.Ne ovat saaneet minut jaksamaan vaikealla hetkellä.

"Lupaan, että huominen on joskus monen vuoden takainen" Haloo Helsingin biisissä auttoi rämpimään ne päivät ja illat, kun elämä alkoi hajota käsiin. Ja totta tuo oli, nuo synkät huomiset todella on nyt vuosien takaisia, kipeitä muistoja enää.