Onko kukaan päässyt irti yksinäisyydestä?
Olen monta vuotta ollut aika yksinäinen. En nyt 100 % erakko, mutta kuitenkin. Syynä oli traumaattinen tapahtuma, minkä vuoksi aloin kärsiä sosiaalisten tilanteiden pelosta. Nyt pelot ovat hieman parantuneet, mutta olen huomannut, että olen valtavan tottunut yksinoloon, vaikka en pidäkään yksinäisyydestä enkä todellakaan halua olla yksin. Mutta tottumusta on vaikea muuttaa, enkä todellakaan tiedä, miten totuttelisin itseni taas normaaleihin sosiaalisiin kuvioihin, sillä viime aikoina ystävikseni on valikoitunut todella kammottavia ihmisiä. Onko kukaan ollut samassa tilanteessa?
Kommentit (3)
Etsiydy johonkin sellaiseen toimintaan, jossa saat uusia kontakteja. Esim. vapaaehtoistyössä on monenlaisia vaihtoehtoja.
Kurja kun olet kohdannut kammottavia ihmisiä, kuten ilmaiset asian. Heidän seuraansa ei kannata jäädä.
Ystävillä ja kavereilla on kyllä paljonkin vaikutusta elämänlaatuun. Toivottavasti löydät uusia ystäviä ja tuttuja.
ehkä ensimmäisenä absoluuttisesta yksinäisyydestä. tuntuu, että niitä resursseja (taitoja, jaksamista ylläpitää ajoittain vaikeita suhteita jne.) ei ole, ne ovat jonnekin hävinneet yksin vietettyjen vuosien aikaan, eikä aavistusta, mistä saada.
valitettavasti eräs koulukiusaajan mentaliteetin omaava henkilö on "pesiytynyt" moniin mua kiinnostaviin vapaaehtoishommiin. ehkä pitääkin etsiä tietoa jostain ihan muista vaihtoehdoista.
Yksinäisyyden tunteesta vai absoluuttisesta yksinäisyydestä? Jälkimmäisesti pääsee eroon jos on riittävät resurssit. Ei siihen edes kovin paljon tarvita.