Lue keskustelun säännöt.
APUA, olemme riippuvaisia toisistamme!
Kummallistako?
12.07.2016 |
Olemme seurustelleet poikaystäväni kanssa noin kolme vuotta ja edelleen yksikin päivä erossa tuntuu aivan kauhealta. Meitä ahdistaa jo melkein viikko etukäteen, jos joudumme olemaan erillään yhdenkin päivän. Vietämme lähestulkoon jokaisen hetken kahdestaan (lukuunottamatta töitä ja joskus näemme ystäviemme erillään). Silloinkin tekisi mieli koko ajan laittaa viestiä tai olla muuten yhteyksissä. Työpäivien aikanakin viestitellään ihan tolkuton määrä. Ja ajattelemme toisiamme siis aivan koko ajan! Aina, jos olemme erillään, niin ajatukset on rakkaassa.
Onko kenelläkään samanlainen tilanne? Tiedän, että kyseessä on elämäni rakkaus, mutta voiko kyseessä olla myös jonkinlainen läheisriippuvuus? Aiemmissa parisuhteissamme emme siis ole käyttäytyneet näin, vaan pikemminkin olemme kaivanneet omaa aikaa ja odottaneet vapaita päiviä, jolloin saimme olla erossa silloisista kumppaneistamme.
Olemme molemmat hiukan alle kolmekymppisiä.
Kommentit (10)
Söpöä. Tuskin on mitään läheisriippuvuutta kun ongelmaa ei ole muulloin ollut. Olette varmaan vain rakastuneita, nauti nyt siitä turhia huolehtimatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä :D en tosin jaksa pahemmin asiaa analysoida, sillä en näe asiaa ongelmaksi. Olen hyvin tyytyväinen näin ja mies myös :)
Voi että, ihana kuulla. Mekin olemme kyllä äärimmäisen tyytyväisiä, että ei sen puoleen. Ainoa huono puoli, että itkettää ikävästä niin paljon. Onnea ja kaikkea hyvää teille! :)
AP
Vierailija kirjoitti:
Söpöä. Tuskin on mitään läheisriippuvuutta kun ongelmaa ei ole muulloin ollut. Olette varmaan vain rakastuneita, nauti nyt siitä turhia huolehtimatta.
Niin. Uskon asian olevan juurikin näin. Kun ei tosissaan aiemmin ole kummallakaan ollut vastaavanlaista tilannetta. Kiitos ihanasti kommentista. :) Me nautimme!
AP
Olen yhden kerran elämässäni ollut tuollaisessa suhteessa. Olimme tosi onnellisia läheisriippuvaisina niin kauan kuin sitä kesti, suhde tosin päättyi hyvin huonosti. Sanoisin, että vaalikaa kommunikointia siinä vaiheessa kun alatte tarvita omaa tilaa (kun toinen alkaa!), jos tällainen vaihe tulee.
Nyt minulla on vähän sama juttu, vaikka erilainen, lapsen kanssa, olen yh ja olemme tosi paljon yhdessä. Ikävöin kun on koulussa, jotain puuttuu, vaikka tekisin muita asioita. En kuitenkaan omi lasta kotiin, vaan kannustan myös itsenäisyyteen.
Olen hyvin intensiivisesti mutta valikoivasti kiintyvä ihminen, ehkä te olette samanlaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen yhden kerran elämässäni ollut tuollaisessa suhteessa. Olimme tosi onnellisia läheisriippuvaisina niin kauan kuin sitä kesti, suhde tosin päättyi hyvin huonosti. Sanoisin, että vaalikaa kommunikointia siinä vaiheessa kun alatte tarvita omaa tilaa (kun toinen alkaa!), jos tällainen vaihe tulee.
Nyt minulla on vähän sama juttu, vaikka erilainen, lapsen kanssa, olen yh ja olemme tosi paljon yhdessä. Ikävöin kun on koulussa, jotain puuttuu, vaikka tekisin muita asioita. En kuitenkaan omi lasta kotiin, vaan kannustan myös itsenäisyyteen.
Olen hyvin intensiivisesti mutta valikoivasti kiintyvä ihminen, ehkä te olette samanlaisia.
Hyvä pointti! Ja kiitos "varoituksesta". Uskon ja toivon, että jos tuollainen tilanne tulee eteen, niin uskallamme pyytää toisiltamme myös omaa aikaa. Ja annamme sitä ehdoitta.
P.S. Emme ole muuten kumpikaan aiemmin kiintyneen keneenkään tällä tavoin, joten en usko sen liittyvän asiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla miehen kanssa ihan sama homma! Muutettiin jo parin kuukauden yhdessä olon jälkeen samaan osoitteeseen. Toista kaipaa työpäivän ajan, ikävä on joskus aivan valtava! Pisimmillään ollaan oltu kaksi yötä putkeen erossa, pari vuotta oltu yhdessä. Melkein meni mulla reissu pilalle, kun oli niin kova ikävä miestä. Mutta enpä oo kyllä tästä kärsinyt, eikä mieskään. Meistä on vaan ihanaa, että on joku jota ikävöidä.
Vierailija kirjoitti:
Mulla miehen kanssa ihan sama homma! Muutettiin jo parin kuukauden yhdessä olon jälkeen samaan osoitteeseen. Toista kaipaa työpäivän ajan, ikävä on joskus aivan valtava! Pisimmillään ollaan oltu kaksi yötä putkeen erossa, pari vuotta oltu yhdessä. Melkein meni mulla reissu pilalle, kun oli niin kova ikävä miestä. Mutta enpä oo kyllä tästä kärsinyt, eikä mieskään. Meistä on vaan ihanaa, että on joku jota ikävöidä.
Kuulostaa todella tutulta! :D En vaihtaisi tätä suhdetta kyllä yhtään mihinkään. Elämä nykyisen poikaystäväni kanssa on aivan parasta ja en koskaan ole ollut näin rakastunut, eikä hänkään ole. Tiedämme täysin, että kuulumme yhteen ja että olemme toistemme elämämme rakkaudet! :)
AP
Sama täällä :D en tosin jaksa pahemmin asiaa analysoida, sillä en näe asiaa ongelmaksi. Olen hyvin tyytyväinen näin ja mies myös :)