Lue keskustelun säännöt.
Asuinpaikkashoppailen ja koulushoppailen, eikä edes hävetä myöntää
31.07.2026 |
Perheen koti on ostettu alueelta, josta lapsi ei voi joutua paikkakunnan huonompiin kouluihin. Maksoimme mielellään 30 000 e enemmän kodistamme kuin vastaavasta kodista rauhaisalta alueelta, josta joutuu levottomaan lähikouluun (lähiseudun huonojen alueiden lapset ja rauhallisen alueen lapset joutuvat samaan kouluun). Tällä takaamme meille rauhallisen, keski- ja hyvätuloisten asuinalueen, josta pääsee hyvään kohtuullisen kokoiseen alakouluun sen sijaan, että lapsi joutuisi suureen kouluun. Yläkoulun osalta ei voi enää valita, kun niitä on vain muutama ja nuoret sekoittuvat. Mutta alakouluiässä luodut kaverisuhteet ja pohja oppimiselle kantavat yläkoulussakin.
Sillä on valtavan iso merkitys, millainen kasvuympäristö lapsella on. Lapsemme kävi kääntymässä vuoden huonomaineisen alueen päiväkodissa, kun jonotimme paikkaa lähipäiväkotiin. Huonossa päiväkodissa lapseen alkoi heti tarttua tapoja, joita ei ole kotoa opittu: lapsi alkoi oppia englantia (ei mitään järkevää, vaan pelikieltä ja turhia huudahduksia), lapsi alkoi käyttäytyä aggressiivisesti ja arkisista asioista tuli päiväkodissa pelleilyä. Lapsen päiväkodissa meni kohtuuttoman paljon aikaa kielitaidottomien lasten ja vanhempien opastamiseen, eivätkä edes kaikki työntekijät osanneet kunnolla suomea. Vähät suomenkieliset lapset kaverustuivat keskenään, kun pystyivät juttelemaan suomeksi. Päiväkodista oli karsittu monet mukavat asiat pois, kun kielitaidottomuus ja lasten levottomuus veivät niin paljon aikaa. Kun päiväkoti vaihtui asuinalueellemme, ongelmat katosivat.
Ei yhtään hävetä myöntää, että asuinpaikkashoppailemme ja koulushoppailemme mieheni kanssa. Olemme kumpikin yliopiston käyneitä, arvostamme koulutusta ja sivistystä. Olemme itse opiskelleet ahkerasti, tehneet töitä ja säästäneet, jotta asuinpaikan valinta on mahdollinen. Haluamme, että lapsi saa oppia rauhassa, eikä hänen tehtävänsä ole rauhoittaa toisia lapsia tai opettaa heille suomea. Olemme kiinnostuneita lapsen koulunkäynnistä, tuemme läksyjen teossa ja sivistämme itsekin lasta lukemalla, käymällä museoissa, pitämällä yllä suomalaista kulttuuria jne. Haluamme omalta osaltamme mahdollistaa sen, että lapsella on hyvät mahdollisuudet kasvaa kunnon kansalaiseksi. Monesta muusta voin tinkiä, mutta lapseni tulevaisuudesta en.
Ja on muuten mahtavaa asua asuinalueella, jossa aikuiset käyvät töissä, lapsia kasvatetaan ja koulu on rauhallinen. Ja muutkin alueen asukkaat haluavat pitää kiinni siitä, että alue säilyy tällaisena.
Kommentit (30)
Vierailija kirjoitti:
Muutimme jo yli 20 vuotta sitten kehyskuntaan. Oli ilo laittaa lapset aamulla kouluun, kun luokalla ei ollut yhtään haittama.mua. Tässä kunnassa on jopa vieläkin erityiskoulu, joten ne pahimmat käytöshäiriöiset eivät olleet tavisluokilla. Oma työmatka pidentyi huomattavasti, mutta mitä sitten? Etätyöt onneksi yleistyivät.
Onneksi lähdit pois, ruma loinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiköhän suurin osa asuinpaikkashoppaile, jos siihen vain on taloudellisesti varaa. Oman budjetin rajoissa etsitään paras mahdollinen asuinpaikka itselle ja perheelle. Joskus voi joutua muuttamaan vähän kauemmaksi sen takia, jos esim. pks oma budjetti riittää vain ns. hionommille alueille.
Miksi pitäisi hävetä. Tuotahan pitääkin tehdä, jos on lapsistaan kiinnostunut.
Olen kotoisin pikkupaikkakunnalta, jossa koulushoppailua ei käytännössä ollut. Ei ollut erityisen huonoja alueita, eikä erityisen hyviäkään. Kaikki sosiaaliluokat olivat samassa.
Onkin ollut melkoinen järkytys tutustua 2010-luvusta asti pk-seutuun, jossa asuinpaikalla todellakin on merkitystä. Muutimme Espoosta pois lapsen synnyttyä, sillä emme kokeneet paikkaa lapselle turvalliseksi kasvuympäristöksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutimme jo yli 20 vuotta sitten kehyskuntaan. Oli ilo laittaa lapset aamulla kouluun, kun luokalla ei ollut yhtään haittama.mua. Tässä kunnassa on jopa vieläkin erityiskoulu, joten ne pahimmat käytöshäiriöiset eivät olleet tavisluokilla. Oma työmatka pidentyi huomattavasti, mutta mitä sitten? Etätyöt onneksi yleistyivät.
Onneksi lähdit pois, ruma loinen.
Olen samaa mieltä. Olen mieluummin ruma loinen kuin rikastetun tytön äiti.
Oliko muita kommentteja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tätä shoppailua tehdään paljon. Omassa tuttavapiirissäni moni on laittanut umpisuomenkieliset lapset ruotsinkieliseen päiväkotiin, kun muuten eivät ole saaneet lasta huonosta päiväkodista pois. Täällä ruotsinkielisissä päiväkodeissa ja kouluissa on kiusaamista suomenkielisiä kohtaan, mutta silti monet valitsevat tämän parempana vaihtoehtona kuin levottomat suomenkieliset päiväkodit.
Katsoin erään pk-seudun tuntumassa olevan paikkakunnan keskustan alueen päiväkodin nimilappuja eteisessä. Parinkymmenen lapsen ryhmässä saattoi olla vain pari suomenkielistä nimeä. Onhan tuo aika karua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta isoin ongelma on siinä, että perheen aikuiset eivät opettele suomea. Miten lapsi voisi oppia sujuvasti kielen, jota ei puhuta kotona ollenkaan? Ja sekin, että päiväkodeissa/kouluissa on loputtomasti tarjolla englanniksi tulkkaamista, vaikka se ei edes ole valtiomme virallinen kieli.
Minä olen kasvanut muualla, mutta mieheni varttui 2000-luvun alun Itä-Helsingissä. Meno oli jo silloin karua ja nyt se on vielä karumpaa. Mies on suoraan sanonut, ettei ikinä halua muuttaa Helsinkiin takaisin. Ymmärrän hyvin. Valitsimme rauhallisemman asuinpaikan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua ylipäätään ihmetyttää, miksi lapsia pitäisi tasapäistää. Jos meillä on mahdollisuus tarjota lapsellemme hyväosaisuutta, resursseja, läsnäoloa ja kasvatusta, miksi emme niin tekisi?
Vierailija kirjoitti:
Minusta isoin ongelma on siinä, että perheen aikuiset eivät opettele suomea. Miten lapsi voisi oppia sujuvasti kielen, jota ei puhuta kotona ollenkaan? Ja sekin, että päiväkodeissa/kouluissa on loputtomasti tarjolla englanniksi tulkkaamista, vaikka se ei edes ole valtiomme virallinen kieli.
Näinpä. Mitään ongelmia tuskin olisi, jos Suomi ei olisi koskaan tarjonnut tulkkipalveluita. Kielen oppii vuodessa, kun on pakko asioitaan hoitaa elääkseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me vaihdoimme lapsen päiväkotia, kun aiempi päiväkoti oli täynnä ei-suomenkielisiä ja oli todella levotonta. Päiväkodissa yritettiin maanitella, emmekö kuitenkin voisi jäädä. Ei kiinnostanut jättää lasta noihin oloihin, kun tarjolla oli parempaakin.
Kyllä koulushoppailen, mutta en lapsen luokkakavereita. Mahdollisimman esteetön ympäristö, jossa lapsi voi toimia itsenäisesti. Hyvät iltapäiväkerhot ja erikoisluokat, kuten musiikki, luonnontieteet tai kuvis. Lapseni käyttää pyörätuolia. Monelle perheelle varmaan hänkin on luokkakaverina kauhistus, monella tuntuu olevan ennakkoluuloja v*mmaisista.
Vähiten haluaisin lapseni luokalle keskittymiskyvyttömiä ja aggressiivisia lapsia. Aivan sama mitä kansallisuutta tai uskontoa edustavat. Näitä on kuitenkin jokaisessa sosiaaliluokassa ja on tuurista kiinni miten käy omalle lapselle luokkakaverilotossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta isoin ongelma on siinä, että perheen aikuiset eivät opettele suomea. Miten lapsi voisi oppia sujuvasti kielen, jota ei puhuta kotona ollenkaan? Ja sekin, että päiväkodeissa/kouluissa on loputtomasti tarjolla englanniksi tulkkaamista, vaikka se ei edes ole valtiomme virallinen kieli.
Näinpä. Mitään ongelmia tuskin olisi, jos Suomi ei olisi koskaan tarjonnut tulkkipalveluita. Kielen oppii vuodessa, kun on pakko asioitaan hoitaa elääkseen.
Tämä. Mielestäni tulkkipalvelut pitäisi lopettaa yhden vuoden jälkeen. Kielen oppii kyllä tuossa ajassa ainakin auttavasti.
Sekin on kumma, miten osa vetoaa siihen, että pitää olla yhteiskunnan järjestämät kielikurssit ja nuristaan, kun kursseilla ei ole tilaa. Ja sitten toiset taas oppivat duolingolla ja muilla vastaavilla kieltä ihan itsenäisesti.
Tai se, että miten jotkut eivät opi kieltä vuosikausienkaan jälkeen ja kebab-ravintoloissa palvellaan sujuvalla suomella ihan lyhyenkin ajan jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Me vaihdoimme lapsen päiväkotia, kun aiempi päiväkoti oli täynnä ei-suomenkielisiä ja oli todella levotonta. Päiväkodissa yritettiin maanitella, emmekö kuitenkin voisi jäädä. Ei kiinnostanut jättää lasta noihin oloihin, kun tarjolla oli parempaakin.
Ymmärrän molempia. Te teitte, minkä katsoitte olevan lapsellenne parasta, kun taas päiväkodin näkökulmasta suomen- ja muunkielisten suhde heikkeni entisestään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me vaihdoimme lapsen päiväkotia, kun aiempi päiväkoti oli täynnä ei-suomenkielisiä ja oli todella levotonta. Päiväkodissa yritettiin maanitella, emmekö kuitenkin voisi jäädä. Ei kiinnostanut jättää lasta noihin oloihin, kun tarjolla oli parempaakin.
Ymmärrän molempia. Te teitte, minkä katsoitte olevan lapsellenne parasta, kun taas päiväkodin näkökulmasta suomen- ja muunkielisten suhde heikkeni entisestään.
Miksi sen suomalaisperheen pitäisi jäädä tukemaan toisten kieliopintoja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me vaihdoimme lapsen päiväkotia, kun aiempi päiväkoti oli täynnä ei-suomenkielisiä ja oli todella levotonta. Päiväkodissa yritettiin maanitella, emmekö kuitenkin voisi jäädä. Ei kiinnostanut jättää lasta noihin oloihin, kun tarjolla oli parempaakin.
Ymmärrän molempia. Te teitte, minkä katsoitte olevan lapsellenne parasta, kun taas päiväkodin näkökulmasta suomen- ja muunkielisten suhde heikkeni entisestään.
Miksi sen suomalaisperheen pitäisi jäädä tukemaan toisten kieliopintoja?
Ei minunkaan mielestäni pitäisi, mutta pointtini oli, että ymmärrän miksi päiväkoti sitä toivoisi, että suomenkieliset jäisivät. Jos riittävän moni jäisi, olisi suhde parempi, mutta riittävän monen jäämiseksi niitä suomenkielisiä lapsia pitäisi ylipäätään olla alueella enemmän suhteessa vieraskielisiin. Vieraskielisillä on kai yleisesti isommat perheet ja heitä on keskittynyt samoille alueille, joten yhtälö on vaikea. Ruotsin tiellä ollaan?
-Se jolle vastasit
Vierailija kirjoitti:
Minusta isoin ongelma on siinä, että perheen aikuiset eivät opettele suomea. Miten lapsi voisi oppia sujuvasti kielen, jota ei puhuta kotona ollenkaan? Ja sekin, että päiväkodeissa/kouluissa on loputtomasti tarjolla englanniksi tulkkaamista, vaikka se ei edes ole valtiomme virallinen kieli.
Jos lapselle puhutaan kotona hoono soomi, hän ei opi mitään kieltä kunnolla. Eli vahva äidinkieli auttaa myös oppimaan suomen kielen.
Mielestäni kuitenkaan lapsille ei tulisi tarjota tulkkausta tai oman kotikielen opetusta. Lapset kielikylpyyn suomeksi ja vanhemmille voi tarjota tulkkausta kasvatuksen henkilökunnan palavereissa esimerkiksi kahden ensimmäisen vuoden ajan, sen jälkeen pitää jo pärjätä suomeksi tai maksaa tulkkaus omasta pussista.
Minulle tuo mm-lasten iso määrä päiväkodissa oli kynnyskysymys myös toisesta syystä. Päiväkodissa oli tehty linjaus, että suomalaista kulttuuriperintöä/kristinuskoa ei saanut näyttää millään tavalla, ettei vain loukata toisia. Ei ollut joulujuhlia, ei askarreltu joulu- tai pääsiäiskoristeita, ei vietetty perinteisiä juhlapyhiä ja opetettu suomalaisesta kulttuurista (joka usein pohjautuu kristinuskon perinteisiin).
Koin, että lapset menettävät tuossa ihan valtavasti. Kyllä, noista asioista kerrotaan meillä kotonakin, mutta onhan se ihan eri asia kaverien kanssa tehdä jouluaskarteluja, maalata pääsiäismunia tai juhlistaa itsenäisyyspäivää suomenlippuja piirtämällä.
Muutimme jo yli 20 vuotta sitten kehyskuntaan. Oli ilo laittaa lapset aamulla kouluun, kun luokalla ei ollut yhtään haittama.mua. Tässä kunnassa on jopa vieläkin erityiskoulu, joten ne pahimmat käytöshäiriöiset eivät olleet tavisluokilla. Oma työmatka pidentyi huomattavasti, mutta mitä sitten? Etätyöt onneksi yleistyivät.