Miksi hylkäät ystävän?

Luulin, että oltiin ystäviä. Samanlainen elämäntilanne ja kiinnostuksenkohteet yhdistivät.
Vaikutit iloiselta kun tavattiin, luulin että viihdyit seurassani. Minä ainakin viihdyin sinun seurassasi. Luulin, että tämä on sellainen ystävyys, joka kestää vuosikymmenet. Olin väärässä.
Jossain vaiheessa huomasin, että se olen aina minä, joka kyselee kuulumisiasi tai ehdottaa tapaamista. Sinä et tehnyt niin koskaan. Minusta tuntui pahalta, tuntuu edelleen vaikka siitä on aikaa kun viimeksi nähtiin.
Mietin miksiköhän suostuit minua tapaamaan, jos et oikeasti halunnut... Etkö vain kehdannut kieltäytyä?
Mietin ajoittain mitäköhän sinulle kuuluu, mutta en viitsi ottaa yhteyttä. Kokisin itseni tunkeilevaksi ja ehkä vain ärsyyntyisit yhteydenotostani.
En ole sinulle vihainen, en vain ymmärrä miksi hylkäsit. Koen itseni naurunalaiseksi ja todella typeräksi.Kadun, että kerroin sinulle henkilökohtaisia asioita elämästäni, et olisi ansainnut tietää minusta niin paljon.
Toivottavasti olet onnellinen.

-Tämä on teille kaikille, jotka aiotte hylätä ystävänne kertomatta syytä. Älkää tehkö niin. Asia vaivaa ja satuttaa vielä vuosienkin kuluttua hylättyä osapuolta.