Taas tässä jännitetään....

onko tärpännyt vai ei... luulis että vuoden jälkeen olis jo turtunut tähän mutta ei aina sitä joka kuukausi jaksaa toivoa ja jännittää vaikka melkeen jo tietää ettei ole raskaana. Voiko jännittäminen estää kiinnittymisen? eikai..?
Kuinka vähennän jännittämistä? tuntuu että pää tarttis jotain muuta ajateltavaa mutta sama mitä yrittää tehdä aina se asia kummittelee mielessä. En tiedä miten olla annanko itseni vaan jännittää vai uppoudunko jo valmiiksi suruun neganhan se kuitenkin on taas... ajattelematta sitä ei voi olla se on mahdotonta. vähän niinku yrittäis olla kokonaan ajattelematta, sehän on ihmiselle täysi mahdottomuus ettei ajattelisi yhtään mitään.