Lue keskustelun säännöt.
Miehen möläytyksiä, suuttuisitko?
08.07.2016 |
Kyseessä siis ihana mies josta en aio erota, mutta hänellä on tapana möläytellä asioita sen kummemmin ajattelematta. Nämä kaikki allaolevat siis tulleet joskus keskustelun lomassa, ja olen saanut kaikille "järkevät" selitykset alkunärkästyksen jälkeen. Kysymys siis: närkästyisitkö itse vai ylireagoinko?
"En minä ole ikinä ollut ihan kunnolla rakastunut"
"Tuskin minä ikinä mitään sielunkumppania löydänkään"
"Kyllä minulla kesti pitkään ennen kuin tiesin että tahdon olla sinun kanssa"
"Saattaisin olla vielä eksän kanssa jos ei olisi pitänyt töiden takia muuttaa eri kaupunkiin"
Kommentit (19)
Ajattelemattomia kommentteja joista tulee varmasti paha mieli, mutta turha niistä mielestäni on suuttua. Kertoisin miehelle, että kommentit häiritsevät/loukkaavat ja keskustelisin hänen kanssaan suhteen tulevaisuudesta; mitkä ovat hänen odotuksensa ja toiveensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hassua että olet saanut itsesi kuvittelemaan että mies haluaa olla kanssasi muuta kuin siihen asti että löytää paremman. Totuushan noissa lausahduksissa on.
Miksi nuo ovat möläytyksiä? Minäkin voisin yhä olla exän kanssa, jos en olisi muuttanut opiskelemaan 200 km päähän. Minusta se nyt vain on tietynlainen fakta, koska jos en olisi muuttanut, en olisi käynyt opiskelijabileissä, en olisi kohdannut nykyistä miestä jne.
Joku päivä se sielunkumppani ilmestyy ja sinä jäät kun nalli kalliolle. Ainakin mies on rehellinen.. ei pitäisi sitten tulla yllätyksenä. Minä sinuna eroaisin.
Olet kuitenkin painanut mieleesi, muistellut ja pohtinut noita, aika selkeitä lauseita.
Mieheni ilmaisee itseään toisilla tavoilla enkä tunne sinun miestäsi, mutta voinhan noita purkaa:
- ei ole koskaan ollut rakastunut = ei tarkoita, ettei rakastaisi sinua. Rakastaminen ja rakastuminen ovat eri asioita. Ehkä olet hyvin mustasukkainen, myös taannehtivasti, joten miehesi on päättänyt "unohtaa" nuoruuden rakastumiset ja hullaantumiset
- sielunkumppani on naistenlehtien ja iskelmien höttökieltä ja merkitykseltään hyvin epätarkka, joten en ihmettele
- pitkä harkinta kertoo miehestä hyvää. Ei kannata hötkyillä ihmisen kanssa, jonka kanssa haluaa olla pitkään ja perustaa perheen
- ed. suhteen päättyminen muuttoon on mitä tavallisinta. Hauki on kala. Vai eikö miehelläsi olisi saanut olla muita suhteita ennen sinua? Ennen muuttoa hän tuskin edes tiesi, että sinä olet olemassa
Kirjoitatko näitä miehen "suututtavia möläytyksiä" muistiin, vai muistatko ne ihan tuosta vain?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä vähän väitän, että iso osa miesten ja naisetn välisistä parisuhderiidoista johtuu erilaisista kielistä. Miehillä on aika erilainen sanakirja käytössä kuin naisilla, keskimäärin. Hieno juttu ap, jos olet malttanut tarkemmin aina kysellä miehen kommentin sisällöstä, etkä oikoseltaan katkaissut välejä.
En suuttuisi. Mies on rehellinen, ja nuo kertovat lähinnä aika arkisesta ja realistisesta parisuhdekäsityksestä. Siitä, että hän näkee mustan ja valkoisen välissä myös harmaan sävyjä, eikä koe, että elämä on jotakin Harlekiini-romantiikkaa.
Moni mies ajattelee, että rakastuminen on jotakin jalat alta vievää ensi silmäyksellä tulisesti rakastumista. Semmoista kumminkaan aika harva kokee eläessään, ja toisaalta sellainen voi olla myös aika nopeasti ohimenevä tunne. Rakastaminen kasvaa hitaammin, ja se on tunteena kestävämpi.
Sielunkumppanuuskin on vähän hoopo termi, itse pidän sitä lööperinä myös, vaikka nainen olenkin: ihmisten kanssa ystävystytään, joidenkin kanssa helpommin ja syvemmin kuin toisten - ei siinä sen kummempaa salaperäistä sielujen sukulaisuutta tarvita.
Olennaista on, haluaako mies NYT olla kanssasi, rakastaako (eri asia kuin rakastuminen, rakastuminen on se ensihuuman vaihe, joka joka tapauksessa laantuu parissa vuodessa) hän sinua ja miten suhteenne toimii.
Vierailija kirjoitti:
Olet kuitenkin painanut mieleesi, muistellut ja pohtinut noita, aika selkeitä lauseita.
Mieheni ilmaisee itseään toisilla tavoilla enkä tunne sinun miestäsi, mutta voinhan noita purkaa:
- ei ole koskaan ollut rakastunut = ei tarkoita, ettei rakastaisi sinua. Rakastaminen ja rakastuminen ovat eri asioita. Ehkä olet hyvin mustasukkainen, myös taannehtivasti, joten miehesi on päättänyt "unohtaa" nuoruuden rakastumiset ja hullaantumiset
- sielunkumppani on naistenlehtien ja iskelmien höttökieltä ja merkitykseltään hyvin epätarkka, joten en ihmettele
- pitkä harkinta kertoo miehestä hyvää. Ei kannata hötkyillä ihmisen kanssa, jonka kanssa haluaa olla pitkään ja perustaa perheen
- ed. suhteen päättyminen muuttoon on mitä tavallisinta. Hauki on kala. Vai eikö miehelläsi olisi saanut olla muita suhteita ennen sinua? Ennen muuttoa hän tuskin edes tiesi, että sinä olet olemassa
Kirjoitatko näitä miehen "suututtavia möläytyksiä" muistiin, vai muistatko ne ihan tuosta vain?
En kirjoita muistiin, se olisi outoa. Muistan ne hyvin, koska olen lähtökohtaisesti parisuhteessa epävarma (johtuu varmaankin umpimulkusta eksästäni). Ymmärrän tosiaan kyllä mieheni tausta-ajatukset noissa, keskustelujen jälkeen, mutta en osaa ajatella asiaa varmaan oikein koska en itse sanoisi koskaan mitään noista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä vähän väitän, että iso osa miesten ja naisetn välisistä parisuhderiidoista johtuu erilaisista kielistä. Miehillä on aika erilainen sanakirja käytössä kuin naisilla, keskimäärin. Hieno juttu ap, jos olet malttanut tarkemmin aina kysellä miehen kommentin sisällöstä, etkä oikoseltaan katkaissut välejä.
En suuttuisi. Mies on rehellinen, ja nuo kertovat lähinnä aika arkisesta ja realistisesta parisuhdekäsityksestä. Siitä, että hän näkee mustan ja valkoisen välissä myös harmaan sävyjä, eikä koe, että elämä on jotakin Harlekiini-romantiikkaa.
Moni mies ajattelee, että rakastuminen on jotakin jalat alta vievää ensi silmäyksellä tulisesti rakastumista. Semmoista kumminkaan aika harva kokee eläessään, ja toisaalta sellainen voi olla myös aika nopeasti ohimenevä tunne. Rakastaminen kasvaa hitaammin, ja se on tunteena kestävämpi.
Sielunkumppanuuskin on vähän hoopo termi, itse pidän sitä lööperinä myös, vaikka nainen olenkin: ihmisten kanssa ystävystytään, joidenkin kanssa helpommin ja syvemmin kuin toisten - ei siinä sen kummempaa salaperäistä sielujen sukulaisuutta tarvita.
Olennaista on, haluaako mies NYT olla kanssasi, rakastaako (eri asia kuin rakastuminen, rakastuminen on se ensihuuman vaihe, joka joka tapauksessa laantuu parissa vuodessa) hän sinua ja miten suhteenne toimii.
Ihanan järkevä vastaus, kiitos. Joo, sielunkumppanuus on minustakin hölmö konsepti, mutta keskustelussa puhuttiin tutuista pariskunnista ja arvioitiin heidän "sielunkumppanuuttaan", jonka jälkeen kysyin leikilläni mieheltä että kai me sentään ollaan sielunkumppaneita - vastaus oli tuo.
En epäile etteikö mies haluaisi olla kanssani, ja meillä menee kaikki tosi hyvin. Kuten mainitsin, olen kuitenkin ajoittain hieman yliherkkä näissä asioissa. Mies osoittaa tunteensa lähinnä teoilla, ja sitten kun verbaalisesti yritän keskustella tunteista niin keskusteluissa käy yleensä näin. Ongelma varmaan häviäisi jos en edes yrittäisi puhua aiheesta :)
Vierailija kirjoitti:
Hassua että olet saanut itsesi kuvittelemaan että mies haluaa olla kanssasi muuta kuin siihen asti että löytää paremman. Totuushan noissa lausahduksissa on.
Hämmästyin yläpeukkujen määrää. Kyllä minunkin mieheni on joskus vuosia sitten sanonut tuonsuuntaisia kommentteja sen kummemmin ajattelematta, ja yhdessä ollaan kymmenettä vuotta jo. No, ehkä hänellä on vielä parempi löytämättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos mieheni ryhtyisi puhumaan sielunkumppanista, raahaisin hänet välittömästi lääkäriin. Ei, ei ja ei! Ei ole äijäkieltä.
Kyllä muistaisin nuo lauseet ja pitkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tapailin miestä pari vuotta joka puhui minulle aivan samanlaisia juttuja kuin ap:n mies. Mies itse uskoi että hän vain rakastaa eri tavalla. Ja näyttää sen rakkauden niillä teoilla, kuten korjaamalla rappurallin. Selitin niitä miehen puhumisia itselleni juuri niin kuin ap ja moni muu tässä ketjussa selittelee, ettei hän tarkoittanut sitä. Sittemmin erosimme kun suhde ei kestänyt välimatkaa. Luulen että jos rakastuminen olisi ollut kehissä, se olisi kestänyt. Pari kuukautta eron jälkeen mies löysi uuden naisen ja RAKASTUI toden teolla. Olemme vielä väleissä ja miehen ystävätkin sanovat, etteivät ole koskaan nähneet miestä sellaisena millainen hän on rakastuttuaan. Mies ei ollut sellainen kanssani. Hän löysi sen jonkun ja hänestä tuli rakastunut pöhkö, mitä hän ei koskaan kokenut kanssani. Kyllähän se vähän kirpaisi, mutta itsekin tiesin koko suhteen ajan että mies ei ollut rakastunut oikeasti.
Ja sielunkumppanuus, se voi olla hölmöä ajatella että on vain yksi sielunkumppani, mutta kyllä sielujen sympatiaa on. Sitä että tullaan toisen kans juttuun ja tajutaan toisen aivoituksia, joskus sanattakin. Sitä on niin pariskuntien kuin ystävien välillä.
Vierailija kirjoitti:
Tapailin miestä pari vuotta joka puhui minulle aivan samanlaisia juttuja kuin ap:n mies. Mies itse uskoi että hän vain rakastaa eri tavalla. Ja näyttää sen rakkauden niillä teoilla, kuten korjaamalla rappurallin. Selitin niitä miehen puhumisia itselleni juuri niin kuin ap ja moni muu tässä ketjussa selittelee, ettei hän tarkoittanut sitä. Sittemmin erosimme kun suhde ei kestänyt välimatkaa. Luulen että jos rakastuminen olisi ollut kehissä, se olisi kestänyt. Pari kuukautta eron jälkeen mies löysi uuden naisen ja RAKASTUI toden teolla. Olemme vielä väleissä ja miehen ystävätkin sanovat, etteivät ole koskaan nähneet miestä sellaisena millainen hän on rakastuttuaan. Mies ei ollut sellainen kanssani. Hän löysi sen jonkun ja hänestä tuli rakastunut pöhkö, mitä hän ei koskaan kokenut kanssani. Kyllähän se vähän kirpaisi, mutta itsekin tiesin koko suhteen ajan että mies ei ollut rakastunut oikeasti.
Ja sielunkumppanuus, se voi olla hölmöä ajatella että on vain yksi sielunkumppani, mutta kyllä sielujen sympatiaa on. Sitä että tullaan toisen kans juttuun ja tajutaan toisen aivoituksia, joskus sanattakin. Sitä on niin pariskuntien kuin ystävien välillä.
Mieheni on siis perustellut asiaa mm. sillä, ettei kukaan nainen kykene olemaan sellainen ideaaliolento kuin mitä hän päässään kuvittelee tarvittavan umpirakastumiseen tai sielunkumppanuuteen. Jokin 100% ihanuus siis, jonka kanssa kaikki mielenkiinnon kohteista ruumiintoimintoihin on täysin synkassa.
Ollaan nyt seurusteltu 3,5 vuotta ja kaikki muu oleminen on mielestäni jopa muuttunut ihanammaksi viime aikoina, mutta jotenkin nämä muutamat kommentit korpeavat vielä hieman. Mies on kyllä toisaalta puhunut ajoittain myös perheen perustamisesta ja naimisiin menosta...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
13, joo: kuten sanoin, joidenkin kanssa ystävystyy helpommin ja syvemmin kuin toisten. Mutta minusta sielunkumppanuus on käsitteenä lööperiä, koska se viittaa siihen, että olisi olemassa vain yksi mahdollinen kumppani, jonka kanssa oltaisiin salaperäisellä tavalla sukulaissieluja. Vähän kuin oltaisiin oltu edellisessä elämässä rakastavaisia, tätäkin hömppää selitystä näkee.
Mutta kuten sanoin, asian voi ilmaista toisella ja arkisellakin tavalla ihan vaan sillä, että jonkun kanssa persoonat sopivat paremmin yhteen, on samanlainen huumorintaju ja ainakin jossakin määrin yhtenevät arvostukset. Ei sen kummempaa.
Mitä tulee äkkirakastumiseen, niin totta kai sitä tapahtuu. Mutta ei välttämättä. Kaikki eivät rakastu koskaan, osa rakastuu kerran vuodessa ja kaikkea siltä väliltä!
Parisuhde voi aivan yhtä hyvin lähteä liikkeelle ystävyydestä ja kasvaa siitä rakastamiseen. Eikä se ole sen huonompi suhde tai vähemmän syvä, mä väitän että se voi olla hitosti myös kestävämpikin! Se romanttinen ensirakastumisen vaihe kestää kumminkin vain keskimäärin 2-3 vuotta, ja se voi haalistua nopeastikin, eikä välttämättä tilalle kasva pysyvämpää rakastamista, kumppanuutta ja kiintymystä.
7, jonka oma 29 vuotta kestänyt uskollinen rakkausavioliitto on alkanut ystävyydestä, ei tulisesta rakastumisesta
Jos minun mieheni alkaisi höpistä jostain sielunkumppamuudesta niin olisi. kyllä todella ihmeissäni.
Mutta jos mies sanoisi ettei ole koskaan ollut todella rakastunut niin mille tämä meidän 25 vuoden parisuhde sitten perustuu...olisi kyllä petetty olo jos tosi rakkautta ei olisi ikinä ollutkaan miehen puolelta vaan jotain tyytymistä ja ihan ok.
Ainahan sitä on joku syy/syyt että exästä on ero tullut joten sehän on vain fakta.
Tuo että kesti kauan ennenkuin tiesi että haluaa olla kanssasi on vähän 2piippuinen juttu. Hyvä että nyt haluaa kuitenkin olla kanssasi mutta jäisi kaivelemaan mikä niin sai epäröimään?
Vierailija kirjoitti:
Tapailin miestä pari vuotta joka puhui minulle aivan samanlaisia juttuja kuin ap:n mies. Mies itse uskoi että hän vain rakastaa eri tavalla. Ja näyttää sen rakkauden niillä teoilla, kuten korjaamalla rappurallin. Selitin niitä miehen puhumisia itselleni juuri niin kuin ap ja moni muu tässä ketjussa selittelee, ettei hän tarkoittanut sitä. Sittemmin erosimme kun suhde ei kestänyt välimatkaa. Luulen että jos rakastuminen olisi ollut kehissä, se olisi kestänyt. Pari kuukautta eron jälkeen mies löysi uuden naisen ja RAKASTUI toden teolla. Olemme vielä väleissä ja miehen ystävätkin sanovat, etteivät ole koskaan nähneet miestä sellaisena millainen hän on rakastuttuaan. Mies ei ollut sellainen kanssani. Hän löysi sen jonkun ja hänestä tuli rakastunut pöhkö, mitä hän ei koskaan kokenut kanssani. Kyllähän se vähän kirpaisi, mutta itsekin tiesin koko suhteen ajan että mies ei ollut rakastunut oikeasti.
Ja sielunkumppanuus, se voi olla hölmöä ajatella että on vain yksi sielunkumppani, mutta kyllä sielujen sympatiaa on. Sitä että tullaan toisen kans juttuun ja tajutaan toisen aivoituksia, joskus sanattakin. Sitä on niin pariskuntien kuin ystävien välillä.
Mun exä väitti ihan samaa löydettyään uuden naisen, että ei ole koskaan kokenut mitään vastaavaa, tämä on se rakastumisen tunne, joka meidän suhteestamme puuttui. Hän on niin umpirakastunut, ettei voinut uskoa moista. Se suhde kesti peräti 3 vuotta. Ja sittemmin sain tietää, että minua edeltänyt tyttöystävä oli saanut kuulla minusta ihan samalla tavalla eli mies oli vihdoinkin rakastunut. Nyt sillä exällä on menossa 15 vuoden aikana noin 4. vakava suhde minun jälkeeni, aina on löytynyt vihdoinkin se oikea rakkaus. Se vaan ei kestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet kuitenkin painanut mieleesi, muistellut ja pohtinut noita, aika selkeitä lauseita.
Mieheni ilmaisee itseään toisilla tavoilla enkä tunne sinun miestäsi, mutta voinhan noita purkaa:
- ei ole koskaan ollut rakastunut = ei tarkoita, ettei rakastaisi sinua. Rakastaminen ja rakastuminen ovat eri asioita. Ehkä olet hyvin mustasukkainen, myös taannehtivasti, joten miehesi on päättänyt "unohtaa" nuoruuden rakastumiset ja hullaantumiset
- sielunkumppani on naistenlehtien ja iskelmien höttökieltä ja merkitykseltään hyvin epätarkka, joten en ihmettele
- pitkä harkinta kertoo miehestä hyvää. Ei kannata hötkyillä ihmisen kanssa, jonka kanssa haluaa olla pitkään ja perustaa perheen
- ed. suhteen päättyminen muuttoon on mitä tavallisinta. Hauki on kala. Vai eikö miehelläsi olisi saanut olla muita suhteita ennen sinua? Ennen muuttoa hän tuskin edes tiesi, että sinä olet olemassa
Kirjoitatko näitä miehen "suututtavia möläytyksiä" muistiin, vai muistatko ne ihan tuosta vain?
En kirjoita muistiin, se olisi outoa. Muistan ne hyvin, koska olen lähtökohtaisesti parisuhteessa epävarma (johtuu varmaankin umpimulkusta eksästäni). Ymmärrän tosiaan kyllä mieheni tausta-ajatukset noissa, keskustelujen jälkeen, mutta en osaa ajatella asiaa varmaan oikein koska en itse sanoisi koskaan mitään noista.
Mutta se että miehesi on miettinyt noita juttuja tarpeaksi möläyttääkseen jotain niin saa epäilemään että hän haluaisi rakastua palavasti ja löytää sielunkumppanin ja se et ole sinä.
Vierailija kirjoitti:
Mä vähän väitän, että iso osa miesten ja naisetn välisistä parisuhderiidoista johtuu erilaisista kielistä. Miehillä on aika erilainen sanakirja käytössä kuin naisilla, keskimäärin. Hieno juttu ap, jos olet malttanut tarkemmin aina kysellä miehen kommentin sisällöstä, etkä oikoseltaan katkaissut välejä.
En suuttuisi. Mies on rehellinen, ja nuo kertovat lähinnä aika arkisesta ja realistisesta parisuhdekäsityksestä. Siitä, että hän näkee mustan ja valkoisen välissä myös harmaan sävyjä, eikä koe, että elämä on jotakin Harlekiini-romantiikkaa.
Mulla on sellainen teoria, että naiset on omineet tunnepuheen meidän kulttuurissa ja koska miehet ilmaisevat tunteitaan muilla tavoin (sekä puheessa että muuten) sanotaan, että mies ei osaa ilmaista tunteita. Tai jopa, että heillä ei ole tunteita!
Olen nainen, mutta silti Harlekiini-kieli saa mun karvat pystyyn: se ainoa oikea, sielunkumppani, kipupiste ja olla rikki ... Ja jotta ei nyt haukuttaisi yksin Harlekiineja, niin iso syyllinen on tietysti Hollywoodin valtavirtaleffat ja -sarjat, jotka esittää elämästä ja rakkaudesta kovin, kovin yksinkertaistettuja versioita, joista tulee ensin joillekin katsojille päiväunia ja sitten tavotteita.
Toki naisilla on parempaa, tarkempaa ja anlyyttisempaa kieltä tunteiden tutkailuun, ja suurin osa sitä onneksi käyttääkin.
6
Mies vain mainitsee itsestäänselvyyksiä. Taitaa olla miehen juoni saada sinut luulemaan, että hän puhuu aina totta. Voi sitten valehdella asioista joista oikeasti suuttuisit