Lue keskustelun säännöt.
Jatkuvasti riitelevät sisarukset, auttakaa!!
08.07.2016 |
Olen niin täynnä jatkuvasti riiteleviä lapsiani!!!! Ikää heillä 7 ja pian 9v. Parhaat kaverit olivat kesälomareissussa reilun viikon, ikävä kavereita oli kova. Puuhasteltiin paljon yhdessä ihan kotijuttuja, leipomista, pelailua ym ja käytiin parissa kivassa paikassa. Kaikki oli niin kauan hyvin kun olin järkkäämässä jotain puuhaa, mutta heti kun jäivät kahden, yrittivät tehdä jotain kaksistaan, homma kääntyi riitelyksi ja käsirysyksi. Tai oleminen oli vain levotonta vaeltelua pystymättä keskittymään mihinkään tai vastaavasti kauhea riehuminen päällä -joka taas päätyi hetkessä tappeluksi. Noh, tänään nuo kaverit tuli kotiin ja yhtäkkiä nämä meidänkin olivat taas ylimpiä ystävyksiä. Vähän aikaa olin seuraamassa tuon porukan leikkejä ja ei mitään ongelmia! Sitten tultiin syömään. Heti ensimmäinen kahina ruokapöydässä. Syönnin jälkeen aloittivat leikin odotellessaan että kaverit saavat kotonaan myös syötyä. Noin kaksi minuuttia ja järkyttävä tappelu ja rääkyminen taas jostain pienestä asiasta. Meni niin totaalisesti hermot!! Huudin ja raahasin toisen omaan huoneeseensa ja paiskoin ovet kiinni. Nyt kummallakin on kotiaresti loppupäivän ja toistensa lähestymiskielto. Joo, kyllä, ylireagoin, mutta kun tämä on aina tätä ja olen aivan helvetin kyllästynyt! Tämä viikko vain kärjisti vielä tilannetta, kun ovat olleet niin paljon kaksin. Olen aivan totaali uuvuksissa. Muilla riiteleviä sisaruksia??!! Miten jaksatte? Keinoja vähentää tuota ja saada tulemaan paremmin toimeen keskenään? Vanhempi on ollut aina dominoiva, mutta nyt kun nuorempi ei enää pariin vuoteen ole taipunut isomman tahtoon ja kumpikaan ei jousta, ei mistään tule mitään! Sitten kun on näitä hetkiä että en ole erotuomaroimassa ja rauha on maassa ja olisi aikaa tehdä jotain omia juttuja tai jotain lasten kanssa, olen aivan uuvuksissa ja enkä halua nähdäkkään kumpaakaan...
Kommentit (4)
Ei tuohon ainakaan kotiaresti auta.
Toinen syyttää toista, koska ovat liian nuoria näkemään asiaa objektiivisesti. Lisää kaunaa vain kylvät "joukkorangaistuksella".
Eipä muuta lohdun sanaa kuin että iän myötä helpottaa. Ovatko samaa sukupuolta? Meillä oli kahden pojan kanssa kausia, joista tunnistan ongelman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sekä että, kotona ja välillä päivähoidossa kun olen ollut töissä. Meilläkin on ollut nollatoleranssi toiseen käsiksi käymiseen. Joskus taaperoina toisiaan nujuuttivat, mutta se tehtiin selväksi. Toisen tuuppiminen ja raapiminen on tullut nyt takaisin ihan muutaman kuukauden sisällä. Ja nämä on tyttö ja poika, mutta fyysisesti hyvin saman kokoisia. Monet kähinät alkaakin niin että, toinen "vahingossa" jotain ja sitten toinen antaa takaisin. Enimmäkseen se onkin tuota verbaalista, mutta kun tyttö jää alakynteen, alkaa rääkyä.
Vierailija kirjoitti:
Ei tuohon ainakaan kotiaresti auta.
Toinen syyttää toista, koska ovat liian nuoria näkemään asiaa objektiivisesti. Lisää kaunaa vain kylvät "joukkorangaistuksella".
Eipä muuta lohdun sanaa kuin että iän myötä helpottaa. Ovatko samaa sukupuolta? Meillä oli kahden pojan kanssa kausia, joista tunnistan ongelman.
Jotain oli vain pakko keksiä, että tajuaisivat käytöksensä. Ja tuo nyt tuli ekana mieleen. En halunnut enää perua, vaikka kohtuuttomalta tuntuikin kun olin itse rauhoittunut. Mitä sitten pitäisi tehdä? Helpottaa varmaan joskus, mutta millä saada NYT tajuamaan että muu perhe kärsii?
Oliko ne aikanaan päiväkodissa vai kotihoidossa?
Meillä samanikäiset tulee hyvin toimeen keskenään, mutta meillä on aina ollut nollatoleranssi kaikenlaiseen toisen osapuolen kieltämään fyysiseen kanssakäymiseen. Siksi meillä ei ole tappeluita.Niitä ei yksinkertaisesti sallita muuna kuin verbaalisena versiona. Tunteita saa näyttää, mutta huuto ei ole tunne eikä sitä ole paini tai lyöntikään.