Mies v-tuilee, kun yritän laihduttaa
Meillä on puolitoistavuotias lapsi, jonka imettämisen lopetin puolisen vuotta sitten. Raskausaikana painoa kertyi 15 kg, ennen raskautta olin normaalipainoinen. En halunnut aloittaa laihdutusta imetysaikana, vaikka imetys itsessään vei n. 5 kg. (Toivoin, että olisi vienyt enemmän, kun kaikki sitä hehkuttivat.) Siinä oli jo miehelle syy kuittailla ja vittuilla, mikä tietysti tuntui pahalta.
Kun lopetin imetyksen, päätin tehdä pientä ruokavalioremonttia jäljellä olevan 10 kg:n karistamiseksi. Lisäksi arjessa tulee päivittäin liikuntaa, kun käymme vauvan kanssa vaunulenkeillä. Luulisi, että mies on tyytyväinen, mutta vittuilu on päinvastoin pahentunut. Ja sitten sellaista omituista kiusaamista, että ostaa esimerkiksi ison pussin karkkia, sipsiä tms. herkkuja, joita mässyttää vieressäni suurieleisesti heittäen väliin kommenttejä tyyliin "maistuis varmaan sullekii" tai "aijai kun on hy-vää". Väsyneenä kieltäytyminen on todella vaikeaa, ja olen pyytänyt lopettamaan ja syömään herkut vaikka toisessa huoneessa. Ei tehoa. Ja kuitenkin jaksaa huomautella, että "tuohonkin on tarttunut aika lailla raskautta" jne. ja puristelee löysää vatsaani, jota muutenkin inhoan.
Seksielämämme ei ole palautunut oikein millekään tasolle, kun yksinkertaisesti ei huvita, kun koen olevani vain ruma ja arvoton läskikasa, jonka iho roikkuu arpisena. Tiedän inhottavani miestäni. Silti jaksaa vinkua ja kerjätä seksiä. Ja tietysti suuttuu taas, kun en anna. En vain pysty. Lihomiseni on siis pilannut parisuhteemme täysin. Enkä tiedä, korjaantuuko asia, vaikka laihtuisinkin takaisin samoihin mittoihin.
Kommentit (20)
Lihomisesi ei pilannut suhdettanne, vaan kusipäinen miehesi.
Äijäsi kuulostaa sen verran vittumaiselta nyt, että ei varmaan ole ollut mikään ihannemies ennen raskauttasikaan..? Valitsisit paremmin kenen kanssa niitä mukuloita alat vääntämään, jos mies on noin epäkypsä niin voisi miettiä miten tuollaisen kanssa on edes jäänyt yhteen.
No ei ole sinun lihominen ja raskauskilot pilanneet suhdetta, vaan ääliömies! Vakavan keskustelun paikka - näinkö/miten teidän parisuhteessa toimitaan, kun toinen tarvitsee tukea? En sietäisi moista käytöstä!
Itse asiassa suhteemme voi hyvin ennen raskautta ja lasta. Koskaan ei puhunut minulle ikävään sävyyn, kertoi rakastavansa ja pitävänsä kauniina. Lapsikin oli yhteisellä päätöksellä hankittu. Mutta sitten raskauden edetessä mies alkoi selvästi inhota vartaloani, seksi ja hellyys (niin fyysinen kuin sanallinenkin) vähenivät... Aivan kuin olisi lakannut rakastamasta.
Ap
Kerrot kuinka pahasti tuo on satuttanut sinua ja samalla myös sanot että jos tuo kommentointi ei lopu nyt, niin joudut harkitsemaan suhdetta uudestaan.
Hyi mikä mies! Miksi olet tuollaisen kiusaajan kanssa? Jos joku tulisi puristelemaan omaa vatsamakkaraani niin mottaisin varmaan kuonoon. Ja tuo mässyttäminen vieressä! Hirveä tyyppi! Ei mikään ihme, että seksielämä on kuollut, kuka tuollaisen kanssa haluaisi mitään tehdäkään.
Tekeekö miehesi mitään hyvää sinulle? Kuulostaa siltä, että sinun ei olisi alun alkaenkaan pitänyt jäädä tuollaista katselemaan. Ja lapselle tuo ei ole missään nimessä terve ympäristö kasvaa.
Keskenkasvuinen kersa. Kerropa hänen äidilleen miten poika sinua puhuttelee.
Vierailija kirjoitti:
Kerrot kuinka pahasti tuo on satuttanut sinua ja samalla myös sanot että jos tuo kommentointi ei lopu nyt, niin joudut harkitsemaan suhdetta uudestaan.
Kyllä mies tietää, että tuo satuttaa. Aikuinen ihminen näkee kyllä toisen naamasta missä mennään ja tahallaan harkiten iskee sinne missä on toisen heikko kohta. Kuka sairas paskiainen haukkuu lapsensa äitiä/omaa puolisoa, joka yrittää huolehtia terveydestään?
Ap, mieti asiaa niin, että suurimman osan puolisot kehuvat vaimoaan ja rakastavat heitä sellaisina kuin ovat. Vaikka olisi kuinka paljon makkaroita ja ties mitä. Ja tukevat puolisoaan tämän yrittäessä laihduttaa esimerkiksi syömällä itsekin terveellisemmin ja lähtemällä mukaan lenkille. Eikä todellakaan ole normaalia V*ttuilla imettävälle äidille tämän raskauden jälkeisistä kiloista.
Mieti tätä oikein kunnolla, että yllä kuvatun kaltaisia on suurin osa miehistä. Ja mieti millainen omasi on. Haluatko todella viettää ainoan elämäsi ihmisen kanssa, joka ei kunnioita tai rakasta sinua ja jolla ei ole alkeellisintakaan empatiakykyä?
Vierailija kirjoitti:
Itse asiassa suhteemme voi hyvin ennen raskautta ja lasta. Koskaan ei puhunut minulle ikävään sävyyn, kertoi rakastavansa ja pitävänsä kauniina. Lapsikin oli yhteisellä päätöksellä hankittu. Mutta sitten raskauden edetessä mies alkoi selvästi inhota vartaloani, seksi ja hellyys (niin fyysinen kuin sanallinenkin) vähenivät... Aivan kuin olisi lakannut rakastamasta.
Ap
Tavallisesti yhdessä toivottua lasta odotettaessa mies rakastaa puolisoaan vaan koko ajan enemmän ja arvostaa sitä koettelemusta mihin nainen kroppansa laittaa lapsen takia. Voiko miehesi olla narsisti? Eikö narskuilla juuri käänny kelkka lapsen syntyessä? Joka tapauksessa miehesi on yksinkertaisesti hirveä ihminen. Mietipä jos osanne olisivat toisinpäin, voisitko ikinä käyttäytyä tuolla tavalla puolisoasi kohtaan?
Vierailija kirjoitti:
Itse asiassa suhteemme voi hyvin ennen raskautta ja lasta. Koskaan ei puhunut minulle ikävään sävyyn, kertoi rakastavansa ja pitävänsä kauniina. Lapsikin oli yhteisellä päätöksellä hankittu. Mutta sitten raskauden edetessä mies alkoi selvästi inhota vartaloani, seksi ja hellyys (niin fyysinen kuin sanallinenkin) vähenivät... Aivan kuin olisi lakannut rakastamasta.
Ap
Ei kuulosta terveeltä suhteelta. Kauanko ehditte asua yhdessä ennen raskautta? Eroa nyt heti, tuo ei paremmaksi muutu. Voitko mennä vaikka vanhemmillesi asumaan siksi aikaa että saat oman asunnon hankittua? ÄLÄ TEE LISÄÄ LAPSIA tuolle ihmishirviölle. Tulet myöhemmin huomaamaan miten hirveää on jakaa yhteinen lapsi tuollaisen kanssa, joka voi kiusakseen tehdä kaikesta hankalaa. Sinä ansaitset parempaa ja samoin lapsenne.
Olimme yhdessä 6 vuotta, niistä neljä avoliitossa. Naimisissa emme ole. Olemme kummatkin n. 30-vuotiaita.
Ap
Ehkä mies on sitä ihmislaatua joka kaataa oman pahan olonsa toisten päälle. Hänellä on vaikea sopeutua isänä oloon ja kiukuttelee sinulle. Hänen on vaikea miettiä että kroppasi on erilainen ja hän kiukuttelee sinulle. Varmasti on vaikea olla ilman seksiä ja hän kiukuttelee sinulle. Hän on löytänyt 'heikon kohtasi' ja hyödyntää sitä.
Täysin väärinhän sellainen on mutta hyvin yleistä. Miehesi tarvitsee kasvaa aikuiseksi.
Mies on varmasti vain epävarma itsestään. Eikai kenenkään muuten tarvitsisi pönkittää omaa toimintaansa haukkumalla muiden tekemisiä. Kysy suoraan miksi tekee niin kuin tekee. Ehkä se on hänen mielestään hauskaa eikä edes tajua loukkaavansa. Onko mies itse pyöreämpi? Jos kokee että laihtumisesi jotenkin uhkaa häntä. Onhan se turvallista vain istua sohvalla ja mässyttää herkkuja kuin oikeasti katsoa itseään peilistä ja todeta että on levinnyt kuin pannukakku. Sano suoraan mitä ajattelet miehen teoista ja sanoista. Jos rakastaa sinua vielä, niin tajuaa lopettaa.
Vierailija kirjoitti:
Miksi laihdutat?
Aika tärkeä kysymys tilanteessa, jossa syyttää huonosta suhteesta kiloja. Suhteen ongelmat ihan jossain muualla kuin maatamassa kilossa. Todennäköisesti mies tulee voittamaan tämän taistelun.
1) Ota asia suoraan puheeksi jos ei muuten tajua
2) Anna 2 kk aikaa opetella uusi asenne mutta jokaisesta v...lusta annat välittömän palautteen. Katsele samalla uutta asuntoa.
3) Valmistaudu henkisesti lähtemään koska todennäköisyys siihen että tyyli muuttuu on melko pieni
4) Harkitse kuitenkin vielä kerta jos noin periaatteessa on kelvollinen mies koska ei se YH:n elämäkään välttämättä helppoa ole
5) JSSAP
Miehesi on idiootti. Jätä se, oikeasti, kun olet vielä nuori ja saat uuden ja paremman. Kuin ilkeä pikkukersa.. Ei se muutu yhtäkkiä, kokemusta on vastaavista vaikka kuinka.