Lue keskustelun säännöt.
90-luvun laman lapset
07.07.2016 |
Oletteko kärsineet masennuksesta? Te, jotka olitte silloin tarpeeksi vanhoja ymmärtämään, eli esikouluikäiset ja vanhemmat?
Olen syntynyt 1984 ja muistan miten kouluikäisenä ahdisti vanhempien rahahuolet ja tunsin aina syyllisyyttä siitä, kun minulle piti ostaa jotain tai halusin lahjaksi jotain isompaa. Yritin olla tuottamatta heille lisähuolta ja olla mahdollisimman kiltti ja näkymätön, ja luulen että tämä on vaikuttanut myöhemmin elämässäni mm. masennuksen puhkeamiseen.
Kommentit (2)
Olen vm 81 ja meillä lama näkyi. Isän yritys meni konkkaan ja teki pahimmillaan kolmea työtä. Äiti opiskeli. Ei ollut varaa harrastaa (poljin alakouluikäisenä joka päivä 5km suuntaan hevostallille toivomaan että saisin joskus ratsastaa ja tekemään tallihommia. Kerran kuukaudessa sain yhden puolituntisen hevosen selässä) Mitään uutta ei ostettu, kaikki vaatteet, pyörät, luistimet yms peritttiin sukulaislapsilta. Rankkaa aikaa koko perheelle, koska kaikki olivat huolestuneita stressaantuneesta isästä, joka nollasi päätään suomalaisen miehen tapaan. Kun aikuistuin, tuhlasin aina kaiken koska olin niin onnellinen että voin ostaa lähes mitä haluan. Myöhemmin opin käyttämään rahaakin. En koe mitään masennusta, näin vanhempana arvostan vaan isääni päivä päivältä korkeammalle joka yritti kaikkensa saadakseen perheelleen rahaa. Elämä oli kovempaa kuin monella muulla meillä päin, mutta me pärjättiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lama ei vaikuttanut perheeseemme millään tavalla. Äiti oli kotiäitinä ja isä ilmeisesti suuripalkkaisessa työssä. Saimme harrastaa niin paljon kuin halusimme ja jouluna saimme ison kasan paketteja. Ymmärsin vasta aikuisena millaista monella muulla oli lapsena lama-aikaan.