Lue keskustelun säännöt.
Miten kestätte lasten kitinää, valitusta ja rääkymistä?
06.07.2016 |
Miten jaksatte kuunnella sitä päivästä toiseen hermostumatta itse? Sellaisia 3-10 v lapsia. Valitetaan että ei ole tekemistä ja rääytään ja kiljutaan kun ei juuri sillä sekunnilla saada sitä mitä halutaan. Luulevat olevansa maailman napa, kaikki nyt heti mulle. Se kiljuminen ja pillittäminen aivan täysin typeristä syistä. Hakemalla hakevat jotain mistä valittaa ja itkeä. Miten siis kestätte nämä asiat ilman että itse hermostutte tai korotatte ääntänne? Ja tottakai on niitä hyviäkin hetkiä, mutta en vaan ymmärrä miten hillitsette hermonne totaalisen ärsyttävissä tilanteissa, joka kerta?
Kommentit (12)
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsista kukaan ei ole kitissyt, valittanut tai rääkynyt kuin ehkä pienen hetken toisinaan.
Mielestäni kasvatuksessa vika ellei saa lapsiaan käyttäytymään.
t: neljän äiti
Huh, mahtavaa että kaikki lapset eivät ole ajoittaisia hirviöitä!
t.ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En todellakaan hillitse hermojani joka kerta. Rajansa on kaikella. Yleensä jos kitinä ajoittuu johonkin kohtaa missä itsellä on kädet täynnä niin alan vaan tekemään jotain kivaa lapsen kanssa ja jätän omat työt myöhemmälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsista kukaan ei ole kitissyt, valittanut tai rääkynyt kuin ehkä pienen hetken toisinaan.
Mielestäni kasvatuksessa vika ellei saa lapsiaan käyttäytymään.
t: neljän äiti
Huh, mahtavaa että kaikki lapset eivät ole ajoittaisia hirviöitä!
t.ap
Nyt kun mietin, niin ei myöskään veljen kolmesta lapsesta kukaan ole tuollainen.
Teen sitä työkseni. Aina välillä nousee ajatus, että onneksi "näitä" ei tarvitse viedä kotiin. Eli ymmärrän hyvin, mistä puhut.
Meillä ei saa kitinällä, vinkumisella tai rääkymisellä mitään. Ei aikuiset eikä lapset. Pyydän lasta rauhoittumaan ja kertomaan asiansa nätisti. En kestäisi missään nimessä jatkuvaa ininää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kestänyt. Sietämätöntä. Siksi lapsi luku jäi yhteen. Karjumisen sijaan esitin asiani joko kuiskaamalla tai laulamalla. He alkavat myös kuiskaamaan ja laulamaan se on helpompaa. Hassuttele niille laulamalla vastauksesi, se helpottaa sitä karjumisen hillintää. Muuten huudatte kohta koko porukka kokoajan.
Opeta että kauniisti pyytämällä, voisi onnistuakin. Mene huoneeseesi tule takaisin ja esitä asia uudelleen kauniimmin... Niin lupaan harkita. Kokeile viikko.
Itselläni ei ole lapsia, mutta sisarellani on, enkä ole havainnut, että he kitisisivät turhasta, ja olen kyllä heidän kanssaan aika paljon tekemisissä, eli vieraskoreudestakaan ei ole kyse. Mutta kauppakeskuksissa olen kyllä nähnyt näitä kuvailemiasi tapauksia, ja sellaista en minäkään jaksaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yritän miettiä järjellä, että lapset eivät osaa käsitellä vielä pettymyksen tunteita tai muitakaan negatiivisia tunteita joten ilmaisevat tunteitaan kiljumalla ja valittamalla/haukkumalla. Mutta silti en ymmärrä miten joku kestää sellaista käytöstä niinkuin joku viilipytty. Itsellä ainakin tulee jossain vaiheessa raja vastaan kun sellaista kuuntelee.
t.ap
Kyllä ne 0-3 -vuotiaatkin osaavat käydä hermoille kun kitisevät. Harvoin "turhasta" ("mi-tää määä te-kiiii-siiiin???" tyylillä), vaan kaikkesta mikä heitä nyt sattuu ärsyttämään (nälkä, ikävä, kipu, riita kaverin kanssa, oma tahto, jne.). Ja osaavat ne yli kymmenvuotiaatkin käydä hermoille. Hei, käyväthän myös aikuiset toistensa hermoille! :D
Että samalla tavalla sitä lasten kitinää jaksaa. Odottamalla, selittämällä, antamalla mennä ohi korvien, tekemällä jotain lapsen kanssa, viemällä huomion muualle, odottamalla, selittämällä...
Sitä se kasvatus on.
Ja kyllä, myös tällä perhepäivähoitajalla menee joskus hermot lapsiin ja tulee komennettua turhan kiivaasti. Kuuluu elämään. ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä ole lapset turhia rääkyneet, märisseet tai valittaneet koskaan kun oli niin hyvä säkä että ovat rauhallisia ja tyytyväisiä tapauksia molemmat + hyvä kasvatus. Helpolla olemme päässeet :)
Jos poistuisi vaikka paikalta kun rääkyminen ja kiukuttelu alkaa. Vaikka toiseen huoneeseen. Kai se siitä sitten rahoittuu se huuto..
Mun lapsista kukaan ei ole kitissyt, valittanut tai rääkynyt kuin ehkä pienen hetken toisinaan.
Mielestäni kasvatuksessa vika ellei saa lapsiaan käyttäytymään.
t: neljän äiti