Kuinka hyvin siedät jatkuvaa huonoa palautetta työpaikalla?

Huonosti sanottu tai perusteltu? Vai etkö osaa ottaa asioita kehittymisen ja haasteen kohteena. Otatko liian henkilökohtaisesti palautteet?



Kysyn tätä, en vittuillaakseni, vaan ihan mielenkiinnosta. Opiskelen parhaillaan vuorovaikutustaitoja ja viestintää.

Mutta ne hyvät jutut näyttää jäävän pitkäkestoiseen muistiin, ei huonot.

tilanteessa, jossa sinulla ei ole edellytyksiä tehdä oikeaa valintaa. Esim: tiedät saavasi huonoa palautetta joka tapauksessa - jos teet jonkun tehtävän huolellisesti, olet hidas ja saat siitä moitteita.



Jos teet sen nopeasti (ja vain sen tehtävän, mikä sinulle on annettu), saat moitteita, koska et ole ymmärtänyt, että pitää tehdä muutakin ja paremmin.



Jos tiedustelet ennakoivasti, kuinka nopeasti joku asia olisi suotava saada valmiiksi, saat moitteita, koska se ei kuulemma " sinulle kuulu, teet vain" .



ap

Vierailija:

Mutta ne hyvät jutut näyttää jäävän pitkäkestoiseen muistiin, ei huonot.

ei ole pomon/muiden mielestä hyvin hoidettu?



Meillä ainakin on työpaikalla ainakin yksi työntekijä, joka luulee hallitsevansa kaiken ja toimivansa oikein, mutta kaikki muut tietävät, että hänestä ei oikeasti ole alalle. Hän ei koulutuksestakaan huolimatta pysty muokkaamaan toimintatapojansa oikeiksi.

Tuosta voisit ihan sanoa. Siinä ei meinaan esimiehellä ole käsitystä, millä saa työntekijänsä tekemään työtään tehokkaammin.



-3-

- mistä kritisoidaan. Kysymykset eivät ole sallittuja, koska " lapsikin ymmärtää" , tehtävä olisi tehtävä " paremmin" , mutta on salatiedettä, mitä tuo " paremmin" tarkoittaa.



Epäasiallinen palaute on sitä, että esimies kokee tehtäväkseen lähinnä purkaa pahan mielensä ja stressinsä työntekijöihin - ja parhaiten se onnistuu jatkuvan moittimisen muodossa.



ap

yleensä nimenomaan pienissä perheyrityksissä - yhteisenä piirteenä se, ettei KUKAAN ole viihtynyt. Ja ne, jotka jostain syystä ovat jääneet, ovat jotenkin vähän pelokkaita koko ajan, koska ei voi tietää mistä tuulee.



Sitä vain ihmettelen, että kuinka paljon tällaisia paikkoja oikein on olemassa? Miten muut ihmiset tämän kokevat? Yleensä itse olen pyrkinyt vain lähtemään pois mahdollisimman nopeasti, kuitenkaan välejä katkaisematta tai riitoihin joutumatta. Olen vain yrittänyt löytää sopivan " kunnollisen" syyn häipymiseen.



Yleensä isommissa yrityksissä, vaikka yksittäinen esimies onkin voinut olla hankala, tilanne ei ole jotenkin kärjistynyt niin tai tuntunut tukalalta.