Lue keskustelun säännöt.
Kumpi on parempi vaihtoehto?
23.06.2007 |
Ollaan miehen kanssa vahvoja luonteita ja kaiken lisäksi tunneihmisiä ja jossain määrin epävarmoja rakkaudesta. Tämä saa aikaa isoja riitoja, sellaisia mitkä ei aina sovi lapsen korville ja silmille.
Onko parempi yrittää jatkaa riitaisaa liittoa vai etsiä rauhallisempi kumppani jonka kanssa elämä olisi tasapainoisempaa?
Kommentit (33)
jossain vaiheessa suhde menee siihen ettei oikeasti enää kiinnosta joustaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miks pitää olla nokittamassa? Eikö osoita mielen jaloutta ja henkistä kypsyyttä, jos joskus sanookin toiselle, että joo joo, olet ihan oikeassa tässä asiassa...? Miksi pitää lasten lailla kinata?
kyl me kilpaillaan myös hellyydenosoituksissa ym ihanassa. mut ne riidat...
Meinaan että lapselle te olette koko hänen elämänsä ja maailmansa...
Teillä on yhteinen hanke, Oy Perhe Ab, te olette TE, juuri te, ainutlaatuinen teidän perhe sellaisena kuin olette. MIksi teidän pitäisi muuttua toisenlaisiksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meille terapeutit sano et siirtäkää häitä ym. eli ei kauheena tsempannu mua tähän suhteeseen. samaa mieltä koko sukuni ja ystävät. silti olen ihan sekaisin et mikä on oikea ratkaisu. ap
Nimittäin ne kamalat ajat KUULUU myös tähän elämään, kukaan ei voi niiltä välttyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en tarvi noita kliseitä tähän tilanteeseen..
Mun mielestä ihmissuhteiden kuuluu olla mukavia ja helppoja. Jos toisella on vaikeaa toinen tukee ja toisinpäin, mutta en mä ymmärrä, että jos yhdessä olo on kyntämistä, niin miksi sitä jatkamaan? Täällä on vaan yksi elämä ja mä en ainakaan halua miettiä sitten joskus, että jos olisi tajunnut lähteä 20 vuotta aiemmin. Mun äitini miettii tuota nyt. Olisi ehkä hänenkin mielenterveytensä ok.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikös ihmisenä kasvamisen yksi pointti ole se, että osaa käydä läpi ne vaikeatkin ajat, päästä niiden yli ja ottaa opiksi? Minusta se on sulaa järjen köyhyyttä (ja elämän köyhyyttä) jos kaiken pitäisi vaan olla aina kivaa ja helppoa... Oikeasti ap, olisiko sun elämäsi tosissaan pidemmän päälle kivaa ja mukavaa jonkun hiljaisen nörtin kanssa?
tää nykyinen on ku vuoristorata. kärsin ja rakastan.. ihanaa mut kamalaa. vie voimia. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on itsessäkin helvetisti vikaa mut kumpi on nyt parempi??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tai päätin jo kerran et tää kestetään ku naimisissa ollaan. mut en taas jaksa.. haluan pois. ihanaa ailahtelua. ois joskus sellainen tasapainoinen olo. tuntuu et itseki tulee hulluks tai jotain.
mut ku sieltä ei oo tullu soittoja niin en ole itsekään soitellu ja tässä ollaan. niin oliko teillä lapsia?
jos olisi raskaana. Ja olisi joku " hyvä asia" tulossa mitä odottaa - siis synnytys ja vauva.
Nuorimmalla ei ainakaan vielä ole mitää oireita.
Joo, tiedän terapian tarpeessa... :( Mutta parempiakin päiviä miehen kanssa on välillä... Ja pelottaa yksinoleminen.... Nyt saan käydä sentään edes tupakalla joskus itsekseni... Löytyyhän noita syitä jäädä tähän suhteeseen!
minä toivoin aina että vanhempani olisivat eronneet sen sijaan että äiti vittuili isälle ja isä heitteli tavaroita pitkin seiniä, mutta eivät eronneet. Niitä tapoja minäkin sitten käytin alkuun parisuhteissani, koska " minä nyt vaan olen tällainen tempperamenttinen" ja vituiksi meni se avioliitto, onneksi ei lapsia hankittu.
Sitten opettelin arvostamaan itseäni, riitelemään rakentavasti ja nyt on hyvä, ei tarvitse tapella. Kannattaisi kyllä oikeasti miettiä mitä itse on valmis tekemään tilanteen parantamiseksi, koska oikeasti ainoa jonka tekemisiin voit vaikuttaa olet sinä itse. Ei parisuhde ole mitään alituista omista oikeuksista kiinnipitämistä, vaan yhteistä pyrkimistä hyvään oloon ja kaikkien parhaaseen. Voi olla että se mies tulee hitaammin perässä, kun oppii luottamaan siihen että ei tarvitse tapella, tai sitten se ei halua muuttua eikä tule perässä, mutta sittenpä ainakin tiedät että sinä olet yrittänyt.
Vaikeinta siinä kyllä on oppia arvostamaan itseään, mutta se on tärkein malli mitä lapsilleen voi antaa.
Nimittäin kun " tyhmä tulee vastaan, viisaampi väistyy" . Ei se ole mikään tappio tai arvovallan menetys, jos joskus antaa periksi toiselle, kun kyseessä on joku mitättömämpi asia...