Mikä aamu! (hei plussalaiset!)
Päivä on hädin tuskin puolessa, täällä on ollut menoa ja meininkiä.
Ensin juniori herää seitsemältä ja kiskoo minut ylös. (Roikuin palstalla kahteen, joten olin vähän väsynyt.) Lähtiessämme makuuhuoneesta poika 1v9kk pamauttaa myös oven kiinni. Totesin vaan, että esikoinen ei herännyt ja mentiin olohuoneeseen lukemaan kirjoja.
Kolmen vartin päästä kuuluu makuuhuoneesta kaamea huuto. Ovi on lukossa. Ollaan asuttu tässä 6 vuotta, ikinä se ovi ei ole ollut lukossa. Mistä lie syystä edellset asukkaat olivat laitattaneet lukon oveen. Kun muutimme, muistan kyllä, että oveen oli myös avaimet.
Mutta nyt yksi huutaa siellä kuin hinaaja. Etsin avaimia sieltä, missä ne oli 6 vuotta sitten, mutta heikolla menestyksellä. Soitan miehelle ja käyn minuutin välein oven takana rauhoittelemassa tyttöä (3v10kk). Mieskään ei muista missä avaimet on.
Koitan houkutella häntä avaamaan verhot ja mahdollisesti ikkunan salvasta (vain yksi kahva) että pääsisin työntämään ulkoapäin sen auki. Ruuvaan ensin hyttysverkon irti. Pienempi karkaa pihalle. Kannan sen takaisin olohuoneeseen ja videot päälle.
Juoksen edestakaisin siinä, niin yhtäkkiä tyttö seisookin eteisessä! Oli saanut väännettyä lukon auki. Puhhuh.
Mutta kiire jatkuu. Olin kääntänyt nurin kaikki laatikot, missä avain olisi saattanut olla. Siis ne laatikot, joihin on laitettu kaikki pikkusälä, joihin lasten ei ole tarvis koskea. Oli kuin joulu etuajassa kuopukselle. Juoksee huoneesta toiseen ja suorastaan UI tavarassa ja tunkee tietty suuhunsa. Kaavin tavarat takaisin laatikoihin.
Syömään. Normaalia sähellystä, kuten raparperimehun kaato muroihin- maito juoksettuu ja sitä ei syö enää kukaan.
Sitten ulos. kuopus-jolla uhmis- rimpuilee puettaessa. " Vippaan" sen ulos ja vedän itse takin niskaan. Esikoinen osasi ihme kyllä tänään pukea itse. Kuopus on ehtinyt varastoon, ovi jäi auki kun hain ruuvaria.
Hänellä on toisessa kädessä ruuvari ja toisessa vasara. Ryhdyn irrottamaan niitä pojasta, huitoo ja vastustaa. Lyö itseään ruuvarilla ohimoon. Ja huutaa.
Pihalla ei kelpaa mikään, joten kun olen puoli tuntia huudattanut poikaa siellä, menemme sisälle. Tyttö protestoi, koska ei tahdo vielä.
Annan pojalle mehua, (siinä luulossa, että sen huudon jälkeen on varmaankin jano, plus laitan saman tien nukkumaan ja syököön myöhemmin) vippaa mehut mun päälle. Mukka on tietty vielä ulkotakki, suurin osa mehusta valuu taskuun. Tänks.
Esikoiselle laitoin tiskialtaaseen vettä ja pieniä muoviastioita, että " tiskaisi" sen aikaa kun nukutan poikaa. Poika nukahti, juu.
Tyttö oli löytänyt pikkuastiakiposta myös ruiskun, sen, joka tuli yskänlääkkeen mukana. 10 millin ruiskulla saa todella paljon vettä ympäri keittiötä varttitunnissa.
Minä en ole vielä saanut kahvia, plussa ei toimi, eikä kai toimi viikkoon.
EIKÄ MULLA OO YHTÄÄN SUKLAATA!
-juuei-
Kommentit (2)
Ehkä mie en tarvi tuota toista kupillista ihan niin kipeesti... ;)
kesä82
Ja minä vasta olen siirtymässä perhe-elämään...