Lue keskustelun säännöt.
Mua ahdistaa tää juhannus, koska vietän sitä yksin lasten kaa :(
23.06.2007 |
Rakastan lapsiani yli kaiken, mutta olen heidän kanssaan AINA. Mies on joko töissä, rakennuksella tai muuten vaan " harrastamassa" . Joka päivä aamusta iltaan tätä samaa. Uhmaikäistä ja vauvaa... Kärsivällisyys on lujilla ja alennun rähjäämään lapsille jo pienestäkin. Asiaa ei helpota ollenkaan se, että vanhempani viis veisaavat lapsenlapsistaan. Eivät ikinä halua hoitaa heitä. Kun me olemme siellä käymässä, on lasten paimentaminen minun tehtäväni heidän järjestellyssä kodissaan. Miehen sukulaiset ja vanhemmat asuvat niin kaukana, että näemme kerran vuodessa. Mulla ei oo siis koskaan juurikaan täysin omaa aikaa.
Nyt juhannuksen aikaan katselen kaihoisasti juhlivia ihmisiä ja kadehdin heidän tukiverkostoaan ja kiroan mieheni ja hänen työnsä. Lapset tuntuvat entistä rasittavimmilta :( Päivän paras hetki tuntuu olevan se, että molemmat nukkuvat (huonosti) yöuniaan.
Onko kellään muulla tällaista? Tiedän, että pienten lasten äidin elämä on rankkaa, mutta en sitä tällaiseksi kuvitellut. Kaikki muut vaikuttavat niin onnellisilta ja mun juhannus ja arkikin on aamusta iltaan samaa tuttua..... Ja edelleen: lapsistani en luopuisi, he ovat kalleinta maailmassa.
Kommentit (9)
ainoa oma vapaahetkeni on kun hän on päiväkodissa ja minä töissä. Oikeesti välillä pinna on todella tiukalla ja kaipaan omaa aikaa, että saisi edes syödä aamupalan rauhassa. Mua ahdistaa kaikki juhlat, pahiten joulu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omani makaa krapulassa sohvalla, kohta varmaan herää tissuttelemaan vielä tämän päivän, ihan vain " loiventaakseen" . Eilen illalla oli jo uhkaava kännissä, mutta minun vikaanihan kaikki toki oli.
Semmoinen juhannus taas kerran.
teitä löytyy myös tuttavapiiristäni. Mies tekee töitä ja valitetaan kuinka joutuu olemaan lasten kanssa. Mene itsekin töihin ja saat päivät vapaaksi. Sanoit että miehesi on töissä ja rakennuksella. Eli siis tekemässä teille taloa? Ja sinä valitat.. ??? Ole tyytyväinen että sinulla on ahkera mies ja itsehän ne lapset olette haluneet tehdä pienin ikäeroin.
Minulla on ystävä jonka mies tekee pitkää päivää ja nainen vaan valittaa. Lapset ovat aamupäivät puistossa hoidossa ja hänellä ei ole mukamas yhtään omaa aikaa... huoh.
Olen siis yksinhuoltaja, isäänsä lapset eivät tapaa. Ei ole rahaa lähteä mihinkään juhannuksena eikä kukaan ole kutsunut mökilleen. Ollaan siis kotona ja eletään normaalia arkea. Mutta huonosti meillä ei ole. Ollaan iloisia ja onnellisia, nautitaan arjestamme.
Aika ihmeellistä, että heti aletaan vaan vedota tuohon ryyppäys- vaihtoehtoon.
Jos mies on paljon poissa on loppupeleissä aika sama mitä se sillä ajalla touhuaa, onko töissä, harrastuksissa vai omissa riennoissaan. (Tietenkin töissä olo on ns. pakollista, mutta uskallan väittää, että aika paljon ihminen voi kuitenkin oman elämänsä tärkeysjärjestykseen vaikuttaa. Töissä ei ihan oikeasti ole pakko olla niin paljon kuin moni on.) Jos perhe ei koskaan vietä aikaa yhdessä jäävät sisäiset suhteet löysiksi ja yhteenkuuluvuus on ohutta. Jos toinen kantaa yksin vastuun lapsista ja kodista, on sama kuin eläisi yksinhuoltajana. Kyllä sellainen tilanne on aika ahdistava ja turhauttava monelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olla yksinhuoltaja kuin olla paljon yksin lasten kanssa miehen ollessa muualla. Yksinhuoltajalla on KAIKKI vastuu, taloudesta ja rahan tuomisesta perheeseen lähtien. Vaikka se mies ei niin osallistuisi perheen arkeen, se on silti olemassa. Tosin minä olen mieluummin yksinhuoltaja kuin huonossa liitossa, kun on ihan yksin on siinä hyviäkin puolia; paitsi että joutuu päättämään ja tekemään kaiken ihan itse, niin sitä myös SAA päättää kaikesta itse.
mieheni on yrittäjä ja tekee pitkää päivää, ilman vapaapäiviä. Lisäksi rakennamme taloa. Lapsia on kolme, kaikki alle 3v.
Omaa aikaa minulla ei ole lainkaan, olen 24/7 lasten kanssa.
Minä en valita, miehellänikin on raskasta ja hän ei voi viettää aikaa lastemme kanssa.
Ei tämä tilanne ikuisuuksia kestä, lapset kasvaa ja uusi talokin valmistuu aikanaan. Pitää vain keksiä itselle viihdykettä jonne lapsetkin voi ottaa mukaan. Ainakin itselläni on hauskaa, kun lapset viihtyy.
Ota elämäsi haltuun sellaisena kuin se on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Senkin puolen olen kokennut. Ja vietän lasteni kanssa juhannukset, joulut ym. Mua ei ahdista se ollenkaan. Jos lapseni olisivat muualla, niin se olisi ahdistavaa.
T. onnellinen yh. Ja toivottavasti vielä onnellinen avo/aviovaimo....
Minä joudun olemaan viikon erossa lapsistani, ovat juhannuksenkin poissa. Mieluusti tälläkin hetkellä kuuntelisin kiukuttelua ja keräilisin leluja lattialta; täällä on ihan liian hiljaista nyt. Lapset ovat siis isällään.