Onko teillä läheisiä kaveripariskuntia ja oletteko paljon tekemisissä toistenne kanssa?

ja on aina ei-tervetullut olo. joten kavereita ei oo... paitsi mulla omat ja miehellä omat. joitaki mies on jättäny pois kaveripiiristä ku on ollu niin nihkeetä.

yhteen pariskuntaan meni välit vähän aikaa sitten.

Kuinka paljon olette määrällisesti tekemisissä toistenne kanssa?



Voitteko tulla tupsahtaa kylään milloin haluatte ja toisinpäin?



ap

Kiva viettää yhteisiä illanistujaisia. Nytkin on ravintolailtaa, rapuiltaa, viikonloppureissua ym. kalenteriin merkittyinä.

kyläillään melko paljon kuitenkin. lisäksi on muutamia " sinkku" tuttuja, jotka käyvät silloin tällöin.

uskokaa tai älkää, mutta siltikin tunnen väliin yksinäisyyttä. kait olen kyltymätön sosiaallisuuteen...

kun eivät koskaan pyydä kylään ja jos heidät kutsutaan niin eivät pääse.

Vierailija:

Kuinka paljon olette määrällisesti tekemisissä toistenne kanssa?

Voitteko tulla tupsahtaa kylään milloin haluatte ja toisinpäin?

ap

meillä rakennetaan niin olen itse aika jumissa kotona. Meille voi tulla koska vain, mutta ovat kyllä ilmoitelleet tulostaan etukäteen. En menisi kyllä heille mitään ilmoittamatta.

4

..ovat toistensa luona lähes päivittäin, ainakin joka viikko. He viettävät yhdessä niin vapun, juhannuksen kuin uudenvuodenkin. Joulun ovat sentään meidän sukulaisten kanssa ;)



He ovat kaikki todellisia ystäviä keskenään, niin miehet kuin naisetkin. He ovat olleet ystäviä jo lukiosta saakka (kaikki kävivät samaa lukioita) ja nyt ovat jo kohta 40.



Myönnän, että olen kateellinen noin ainutlaatuiselle ystävyyssuhteille kun ottaa huomioon mitä sellainen yhteisömeininki antaisi myös lapsille. Samaan aikaan ihmettelen, että miksi emme saa omista ystäväpariskunnistamme niin läheisiä, että voisimme viettää edes jonkun juhlan yhdessä. Mitähän vikkaavikkaa meissä on ...;)



ap

Mutta kyllä meillä käy vieraita aika usein, useammin kuin mitä itse kyläilemme.

Tavataan välimatkoista johtuen aika harvoin, ehkä parin kuukauden välein. Ollaan kyllä muuten yhteydessä säännöllisesti. Enemmänkin olisi kivempi, mutta vaikea enää tutustua aikuisiällä koko perheen voimalla.

Sopii meille oikein hyvin. Meidän ystävyys ei velvoita yhtikäs mihinkään, ei tarvitse sitoutua viettämään meidän kanssa joka pyhää, eikä tarvitse ravata jokaisen lapsen synttäreillä ja nimppareilla jne. Nykyään ihmiset ovat niin kiireisiä ja väsyneitä, on omia ja lasten harrastuksia ja pitkiä työpäiviä.

Siksipä siksi on tosi ihana tavata kun kaikille se parhaiten sopii (muutaman kerran vuodessa) . Joidenkin pariskuntien kanssa tosin alkaa muodustua tavaksi nähdä tiettynä aikana, kuten meidän jussivieraiden tai erään pariskunnan kanssa mökkeillän kerta kesässä viikonloppu.



Kannattaa pitää yllä sellaisia hyvänpäivän tuttuja, sillä ajan myötä nämä suhteet voivat syventyä tai niinkuin meillä on käynyt niin moni pari on eronnut ja uudet mies/naissuhteet on vienyt kaveria kauemmaksi.

ystäväpariskuntia ja perheitä. Toisia nähdään harvemmin, toisia useammin. Aiemmin on oltu tekemisissä pariskuntina, nyt on lapset mukana. On kyläilyjä, illanistujaisia, grillijuhlia ja sitten lasten ja aikuisten synttäreitä jne. Eri ystävien kanssa tulee tehtyä vähän eri juttuja.

Sanon aina kaikille, että meille saa tulla koska vaan ja on muutamia jotka todella osaa vain tupsahtaa ovesta sisään. Sitten jo ihan matkojenkin vuoksi on ystäviä, joiden kanssa vierailut on suunniteltava tarkkaan.

Musta on ihanaa, että kaikki ne ihmiset ovat olemassa ja tykkään siitä, että ympärillä on elämää!