En pääse yli kaverimiehestä

En tajua miten voin olla näin rikki ja hajalla yhden miehen takia. Auttakaa? Puhukaa järkeä?

Mies on useamman vuoden ajan ollut kaverini eräästä harrastusporukasta. Kun molemmat sinkkuunnuttiin ja oikeastaan jo ennen eroamme, mies alkoi yllättäen vähän flirttailla ja lähentyä.

Sinkkuduttuamme oltiin vähän viestitelty kuulumisia ja mentiin sitten ihan kavereina istumaan iltaa. Ilta oli vähän kostea ja päädyttiin yllättäen petiin.

Mies on tosi hot, mutta nuorempi ja elämäntilanteet ihan eri joten minua ei sinänsä kiinnostanut jatko eikä häntäkään.

Näen häntä säännöllisesti harrastuksissa. Mutta hänellä on selvästi vipinää sinkkumarkkinoilla ja suhtautuu minuun melko välinpitämättömästi. Kuten minäkin päällisin puolin häneen.

Mutta oikeasti vasta tapahtuneen jälkeen aloin ajatella että oisimme kyllä olosuhteista huolimatta hyvä pari ja mun kipinä häntä kohtaan oikeastaan vasta syttyi tuosta illasta ja hänen kipinä sitten varmaan sammui... on mies antanut ihan vähän viitteitä siitä, että olisi vielä vähän kiinnostunut esim. Viimeksi kun nähtiin hän vain tuijotti minua ja hymyili mulle ihan luonnottoman pitkään.

En enää kehtaa kuitenkaan kokeilla kepillä jäätä ja ehdottaa mitään kahdenkeskistä tapaamista, koska miehen kieltäytyessä se olisi jotenkin tosi säälittävää. Enkä kehtaisi enää naamaani näyttää yhteisessä harrastuksessa. Ja harrastuksen lopettaminen ei ole vaihtoehto.

Vaikka ajattelen, että mies kyllä itse ottaa yhteyttä jos on kiinnostunut. Ja että mun on parempi ilman häntä en saa tunteita käännettyä pois. Ajattelen häntä joka hetki. En pääse yli. Olen aivan hulluna häneen. Ja mietin, että jos hän kuitenkin olisi kiinnostunut mutta ei viitsi mitään ehdottaa kun puhuttiin jo että tää oli tässä. Eli jos häntä vaan pitäisi vähän lämmitellä. Mutta olen liian ylpeä...