Työpaikan sosiaaliset kuviot ahdistaa

Tiedän mistä puhut. Nuorempana olin tosi empaattinen "kaikkien kaveri", kunnes törmäsin työpaikalla niin inhottaviin ihmisiin että sairastuin henkisesti ja muutuin antisosiaaliseksi. Kun sitten palasin sairaslomalta töihin, en ottanut kehenkään mitään kontaktia, en auttanut muita enkä sekaantunut juorukerhoihin kahvitauoilla (jotka vietin omissa oloissani). Nykyään ajattelen niin että teen työpaikalla vain työni, yksityiselämässä annan itsestäni enemmän sitten muille.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän mistä puhut. Nuorempana olin tosi empaattinen "kaikkien kaveri", kunnes törmäsin työpaikalla niin inhottaviin ihmisiin että sairastuin henkisesti ja muutuin antisosiaaliseksi. Kun sitten palasin sairaslomalta töihin, en ottanut kehenkään mitään kontaktia, en auttanut muita enkä sekaantunut juorukerhoihin kahvitauoilla (jotka vietin omissa oloissani). Nykyään ajattelen niin että teen työpaikalla vain työni, yksityiselämässä annan itsestäni enemmän sitten muille.

Tuo strategia saattaa ehkä toimia joissakin työpaikoissa Suomessa, kun pakkososiaalisuutta ei vaadita niin paljoa. Monilla työpaikoilla kuitenkin pitää sopeutua tiimiin nykypäivänä. Eli Suomeksi sanoen olisi syytä osallistua esim. joka perjantaiselle oluenjuonnille ja viipyä vähintään iltakymmeneen työajan jälkeen. Muuten leimautuu epäsosiaaliseksi ja huonosti tiimiin sopeutuvaksi. Mikä taas voi johtaa työpaikan menetykseen.

Kunpa töissä voisikin käydä vain töissä -ap

Aijoo ja lomallakin pitäisi päivittää Facebookiin lomakuulumiset kollegoiden ja esimiesten riepoteltavaksi.

Itsehän olen työkavereiden mielestä ihan outo hyypiö, kun en ole Facebookissa. LinkedIn "kaveruus" ei riitä, pitäisi päästä urkkimaan myös yksityiselämää työ- ja koulutushistorian lisäksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän mistä puhut. Nuorempana olin tosi empaattinen "kaikkien kaveri", kunnes törmäsin työpaikalla niin inhottaviin ihmisiin että sairastuin henkisesti ja muutuin antisosiaaliseksi. Kun sitten palasin sairaslomalta töihin, en ottanut kehenkään mitään kontaktia, en auttanut muita enkä sekaantunut juorukerhoihin kahvitauoilla (jotka vietin omissa oloissani). Nykyään ajattelen niin että teen työpaikalla vain työni, yksityiselämässä annan itsestäni enemmän sitten muille.

Tuo strategia saattaa ehkä toimia joissakin työpaikoissa Suomessa, kun pakkososiaalisuutta ei vaadita niin paljoa. Monilla työpaikoilla kuitenkin pitää sopeutua tiimiin nykypäivänä. Eli Suomeksi sanoen olisi syytä osallistua esim. joka perjantaiselle oluenjuonnille ja viipyä vähintään iltakymmeneen työajan jälkeen. Muuten leimautuu epäsosiaaliseksi ja huonosti tiimiin sopeutuvaksi. Mikä taas voi johtaa työpaikan menetykseen.

Kunpa töissä voisikin käydä vain töissä -ap

Entä jos ei juo alkoholia pitääkö silti lähteä oluelle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän mistä puhut. Nuorempana olin tosi empaattinen "kaikkien kaveri", kunnes törmäsin työpaikalla niin inhottaviin ihmisiin että sairastuin henkisesti ja muutuin antisosiaaliseksi. Kun sitten palasin sairaslomalta töihin, en ottanut kehenkään mitään kontaktia, en auttanut muita enkä sekaantunut juorukerhoihin kahvitauoilla (jotka vietin omissa oloissani). Nykyään ajattelen niin että teen työpaikalla vain työni, yksityiselämässä annan itsestäni enemmän sitten muille.

Tuo strategia saattaa ehkä toimia joissakin työpaikoissa Suomessa, kun pakkososiaalisuutta ei vaadita niin paljoa. Monilla työpaikoilla kuitenkin pitää sopeutua tiimiin nykypäivänä. Eli Suomeksi sanoen olisi syytä osallistua esim. joka perjantaiselle oluenjuonnille ja viipyä vähintään iltakymmeneen työajan jälkeen. Muuten leimautuu epäsosiaaliseksi ja huonosti tiimiin sopeutuvaksi. Mikä taas voi johtaa työpaikan menetykseen.

Kunpa töissä voisikin käydä vain töissä -ap

Entä jos ei juo alkoholia pitääkö silti lähteä oluelle?

Et sopeudu tiimiin, jos et juo. Sori.

Anna ku arvaan: olet yk:lla tai eu:ssa töissä? Been there, done that :( suomessa ei ole onneksi tuollaista

Vierailija kirjoitti:

Anna ku arvaan: olet yk:lla tai eu:ssa töissä? Been there, done that :( suomessa ei ole onneksi tuollaista

Olen töissä eräässä maailmanlaajuisesti toimivassa yrityksessä. Samaa kakkaa se on  vähän jokapuolella. Ehkä jossakin tosi pienessä firmassa voi olla intiimimpi ja mukavampi tunnelma. Tai sitten pitää olla tosi hyvä tuuri työpaikan suhteen. Jotkut ihmiset ovat tietysti jotenkin immuuneja näille jutuille, mutta itse huomaan herkemmin nämä.

En pysty olemaan huomaamatta jos kollegaa kiusataan töissä ja olen itsekin varsinainen kiusaajamagneetti, jo lapsesta saakka. En muuten ole mikään uraohjus, vaan tavallinen toimistotyöntekijä. Joudun ottamaan sen työn vastaan, mitä saan. Suomessa ei olisi tällä hetkellä juuri mitään työllistymismahdollisuuksia minulla :( -ap 

Vierailija kirjoitti:

Aijoo ja lomallakin pitäisi päivittää Facebookiin lomakuulumiset kollegoiden ja esimiesten riepoteltavaksi.

Itsehän olen työkavereiden mielestä ihan outo hyypiö, kun en ole Facebookissa. LinkedIn "kaveruus" ei riitä, pitäisi päästä urkkimaan myös yksityiselämää työ- ja koulutushistorian lisäksi.

Tee profiili niitä työkavereita varten. Piilota ystävälista ja laita muutama geneerinen juttu/kuva/päivitys silloin tällöin, esim. kerta viikkoon. Monella on erikseen töitä varten tuollainen profiili. Voi myös facessa määritellä mitä jakaa tietylle ryhmälle, mutta facen asetuksiin ei voi luottaa.

Tapahtumiin kannattaa osallistua, mutta yleensä riittää että menet sinne, näyttäydyt, kestät sen alun, vähän puhetta ja juot yhden drinkin/syöt vähän ruokaa ja sitten vaan lähdet. Homma hoidettu.

En ole ap:n kanssa ruotsalaisista samaa mieltä. Minusta heissä on myös varsin mukavia ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän mistä puhut. Nuorempana olin tosi empaattinen "kaikkien kaveri", kunnes törmäsin työpaikalla niin inhottaviin ihmisiin että sairastuin henkisesti ja muutuin antisosiaaliseksi. Kun sitten palasin sairaslomalta töihin, en ottanut kehenkään mitään kontaktia, en auttanut muita enkä sekaantunut juorukerhoihin kahvitauoilla (jotka vietin omissa oloissani). Nykyään ajattelen niin että teen työpaikalla vain työni, yksityiselämässä annan itsestäni enemmän sitten muille.

Tuo strategia saattaa ehkä toimia joissakin työpaikoissa Suomessa, kun pakkososiaalisuutta ei vaadita niin paljoa. Monilla työpaikoilla kuitenkin pitää sopeutua tiimiin nykypäivänä. Eli Suomeksi sanoen olisi syytä osallistua esim. joka perjantaiselle oluenjuonnille ja viipyä vähintään iltakymmeneen työajan jälkeen. Muuten leimautuu epäsosiaaliseksi ja huonosti tiimiin sopeutuvaksi. Mikä taas voi johtaa työpaikan menetykseen.

Kunpa töissä voisikin käydä vain töissä -ap

Entä jos ei juo alkoholia pitääkö silti lähteä oluelle?

Joo,mutta voi kertoa että kärsii siitä geenimutaatiosta mikä mm. aasialaisilla on yleinen. Ei voi juoda, tule allerginen reaktio. Joten alkoholitonta mehua sit vaan. Muut kun suomalaiset ei välitä vaikka ei joisi viinaa.

Ymmärrän ap.ta, olen itsekin ulkomailla töissä ja nykyään monet duunit on avokonttoriduuneja ja kaikenmaailman turhat kuviot kyllä ahdistavat minuakin, mutta jos duunia ei voi vaihtaa, niin ainoa toimiva ratkaisu on yksinkertaisesti kasvattaa helvetin paksu nahka ja mennä kuvioiden ylä- ja ulkopuolelle ja ruveta käymään duunissa vain töissä. Toinen vaihtoehto voisi olla uuden duunin etsiminen pienemmästä firmasta, eli ruveta lähettelemään avoimia hakemuksia sellaisiin paikkoihin, jotka eivät välttämättä ilmoittele paikoista missään. Joskus mietin itsekin Suomeen työttömäksi palaamista, mutta toistaiseksi mennään näin kun eipä se työkkärin kanssa taistelukaan mitään herkkua ole.

Paras keino tosiaan on, jos mahdollista, pitää työ- ja yksityiselämä tiukasti erillään toisistaan, myös sosiaalisessa mediassa.

Omassa työpaikassani olen myös työpaikkakiusattu, alan olla niin loppu vaan että en jaksa enää taistella kun mitään muutosta ei ole tulossa. En tiedä, auttaako työpaikan vaihto, onko se sitten vaan sama tilanne hetken päästä sielläkin. Alallani vakituinen työpaikka on kuitenkin lottovoitto, sen vuoksi ja lasteni vuoksi yritän kuitenkin loppuun asti jaksaa.

Nykyään on työpaikoilla levinnyt ajattelutapa, että sieltä tullaan hakemaan "kavereita". Eli tervehditään, kahvitellaan, lounastetaan vain niiden kanssa, jotka on "saman henkisiä". Tämä on ainakin ollut havaittavissa omalla työpaikallani n. 5 viimeisen vuoden aikana ja sitä soveltavat käyttöön uudet, nuoret rekrytoinnit. Itse ajattelen, että työpaikalla on parempi olla kaikille kiva, kuin vain yhden (tai parin) kaveri. Olenko outo? Työpaikan yhteishenkeä eivät nämä kaverihengailijat tietenkään edistä. Tyhmän näköistä muuten se, että jos tulee käytävällä vastaan, eikä ole kyseisen henkilön porukkaa, niin katsellaan lähinnä kattoa tai seinää. Ei oteta katsekontaktia tai tervehditä. Olisiko syytä opetella käyttäytymään, eikä osoittaa, miten moukka on?

Ps. Missä kivenkolossa tällaiset ihmiset ovat kasvaneet? Kotiolot? Sivistys? Kun tuollaista käytöstä on nähnyt jonkin aikaa, ei voi kuin nauraa mielessään. Eihän nämä kaverinetsijät tee kuin itsestään idiootin.

Luin vain aloituksen ja ekan kommentin mutta minäkin vihaan noita kuvioita. Olen hankkinut työn jossa on mahdollista jättäytyä pois noista sosiaalisista kuvioista ja tehdä vain työnsä, mutta nyt olen joutunut työpaikkakiusaamisen kohteeksi kun ryhmä pitää minua kummajaisena koska haluaisin olla omissa oloissani töissä.