Kertokaa, miten joku nainen voi

kyllä mäkin sitä ukkoa monta vuotta katoin, vaikka aina olin vannonut että eka lyönti on myös viimeinen.

ja he koittavat löytää hyviä puolia paskaläjästä. Olisihan se kova paikka myöntää hukanneensa kusipäisen äijän kanssa vuosia elämästä.



Osalle taas normaali suhde ei ottaisi tulta alleen, koska se ei olisi " jännittävää" tai siinä ei olisi samanlaista asetelmaa, jossa itse on automaattisesti se suhteen parempi ja ylevämpi osapuoli.



Osa taas ei muusta tiedäkään ja muutenkin hengaa porukassa, jossa dokataan, ei sieltä raitista normaalia miestä löydä.



" Etsitkö baarista henkevää seuraa, raitista miestä kuin valkoista peuraa"

Todella alentavaan ja halveksivaan sävyyn, piilovittuilevasti. Nainen on nätti ja mukava, enkä ymmärrä, miten hän kestää sellaista henkistä väkivaltaa. Säälin vilpittömästi tätä naista ja hänen vauvaansa.

Ja niitä sikamaisia miehiä on todella paljon!

yleensä nainen tottuu siihen ja oppii selviytymään tilanteesta ja on oppinut sen hyväksymään osana suhdetta. silloin se on alistunu ja siitä ei saa sitä irti mitenkään. mutta jos kyse on suhteesta jossa räjähtelee esim kaksi kertaa vuodessa niin silloin taas nousee kysymys et kuinka paljon se kaikki hyvä siinä välissä merkitsee..? vaikeita asioita.

ja voi olla et nainen on erittäin vahva psyykkisesti ja siksi jää. koska luulee että kestää mitä vaan..

ne vaan menee korvasta sisään ja ulos. sama ku natkuttava nainen.. ulkopuoliset on si kauhuissaan.

etteikö liitto voisi olla väkivaltainen, tai että köyhän liitto ei olisi onnellinen. Kyse on aina kahdesta ihmisestä, olkoon velkaa tai varallisuutta vaikka miten paljon. Ja kyse on siitä, että tytöt pitää kasvattaa arvostamaan itseään, etteivät huoli ko. miehiä aikanaan.

sit ku oot ns nalkissa niin alkaa totuus paljastua. ei kaikki oo niin mustavalkoista ku te luulette, joilla ei omaa kokemusta ole.

Vierailija:

sit ku oot ns nalkissa niin alkaa totuus paljastua. ei kaikki oo niin mustavalkoista ku te luulette, joilla ei omaa kokemusta ole.

nimittäin olen tosiaan nostanut kytkintä, eli tiedän mistä puhun.

Tosin en voi väittää, etteivät piirteet olisi näkyneet jo ihan alussa, vaikka mies suht kunnolliselta vaikuttikin parhaimmillaan.

sit ku lähdin, tuntui et tein siltikin väärin.

Jos ei, niin miksi sinun on kestettävä. Jos on, niin miksi edelleen ryyppää?

mutta ryyppyreissut alkoivat venyä perjantaista sunnuntaihin. Tajusin, ettei se meno siitä muuttuisi, vaikka se muksu pyöräytettäisiinkin.

Ei ole hakeutunut hoitoon enkä ole vaatinut sellaista. Toivon kyllä että tajuaisi lopettaa ennen kuin terveys pettää... Mutta minä rakastan miestäni sellaisena kuin hän on, vikoineen päivineen. Kun ne viat eivät ole minulle hengenvaaraksi, lähinnä pientä kiusaa.

ajattelin, että herranjumala, mitä MINÄ fiksu, hyvän perheen tyttö hommaisin lapseni NIIN huonoon parisuhteeseen ja tarjoaisin hänelle niin huonon kasvualustan. En halunnut saada lasta mihinkään sossutapausperheeseen, enkä kuulua mihinkään " ehdolla lastensuojelun tukitointen kohteeksi" -perheeseen, ainakaan ehdoin tahdoin.



Koin nimittäin, että myös MINULLA on vastuu siitä, millaiseksi lapseni tulevaisuus muodostuu. Ja jos teen lapsen suhteeseen, jossa äijä on alkoholisti ja ryyppää pitkin maita ja mantuja, olen itse todella vastuuntunnoton vanhempi.

Ei vaikka työtilanne vähän helpottaisi, ei vaikka velka vähenisi, ei vaikka lapset kasvaisivat, ei vaikka annettais kuinka paljon aikaa, huolenpitoa ja rakkautta.

Korkeintaan syvä uskonnollinen herätys tai kuoleman vakava sairaus (ehkä) voi sen ryypiskelyn lopettaa.

Lapsellekin voi kertoa alkoholismilsta asiallisesti, sanoa, että isillä on sellainen tauti, ettei se aina osaa lopettaa ajoissa sitä alkoholin nauttimista... Eivät kaikki alkoholistit ole sellaisia että istuvat baareissa tai ties missä tai katoavat päiväkausiksi ja palaavat sitten nyrkit pystyssä hakkaamaan vaimojaan ja lapsiaan... Alkoholismia on monenasteista ja -sorttista, esim. töiden jälkeen ruoan kanssa otetaan viiniä ja illan mittaan meneekin koko pullollinen... Ei siinä mistään kauheasta humalatilasta tai häiriökäytöksestä ole kyse, alkoholismista silti.

He tietävät, että niin kauan kun he jaksavat itse, lasten ei tarvi koskaan tulla yksin isänluo ilman ketään turvallista aikuista. Jos he lähtisivät miehen luota, lapset eivät silti pääsisi miehestä eroon vaan olisivat isällä vähintään joka toisen viikonlopun.

He kokevat että heidän olisi pitänyt nähdä miehen tuleva alkoholismi tai mielenterveysongelmat ennalta ja kantavat nyt vastuun virheistä, joita he eivät ole tehneet.

...mutta oli sitäkin väkivaltaisempi. Onneksi sain vihdoin tarpeekseni. Ehkä kuitenkin nyt osaan arvostaa ihanaa (nykyistä) miestäni...

Itse haikailen vieläkin joskus erään narsistisen, itsetuntoni lytänneen, ilkeän ja väkivaltaisen miehen perään. Rakast(a/i)n häntä ja näin että välillä hänkin rakasti minua kovasti.

Oli myös sellaisia tunteita että tuntuu että hän tarvitsee minua ja minun pitää auttaa elämäni miestä.