Uhriutuneet ihmiset vie hapen lähipiiristään

Sama juttu. Aikansa sitä jaksaa, mutta kun ns. levy jää päälle vuosikausiksi, on viisainta ottaa etäisyyttä.

Miten noita saisi tuupertui uusille raiteille ajattelussaan?

Vihdin ampujan suku on malliesimerkki

"Uhriutuneisuus voi johtua siitä, että ihminen on jäänyt vaikeissa elämäntilanteissa yksin, menettänyt luottamuksensa ja katkeroitunut."

Joo kenenkään ei ole pakko auttaa uhriutunutta ihmistä, mutta nuo neuvot tuossa artikkelissa olivat kyllä syvältä ja juuri sitä itseään. Eihän ihminen mitään neuvoja ja ratkaisuehdotuksia tarvitse, vaan nimenomaan tunnetta siitä, ettei häntä enää jätetä yksin. Mutta ei kukaan uhriutunut halua olla taakaksi, heille vain pitäisi löytyä niitä ihmisiä, joille he eivät ole taakka. Onneksi minä en ole miehelleni liian suuri taakka, vaikka tunnistankin itseäni uhriutuneesta ihmisestä.

Uhriutuneet ei ota itse vastuuta mistään

Mielenkiintoinen juttu, mutta ihan liian monitulkintainen.

Tuosta nyt kuka tahansa "tunnistaa" jonkun läheisensä josta ei jostain syystä pidä. Ei toisen taustoja ja motiiveja voi tuntea niin että tietää tasan tarkkaan mitkä hänen tuntemuksensa ja asenteensa ovat, moni ei ymmärrä itseäänkään.

No sehän on ihan tuollainen uhriutunut! Ja näin meillä on taas amatööreille annettu uusi pilkkakirves jolla leimata toinen ihminen josta ei vaan pidä.

Seuraava juttu vois olla vaikka teemalla mikä minussa saa minut reagoimaan eri ihmisten kanssa eri tavoin. Kaikkien tuntemusteni lähde on minussa, se on oleellisinta minulle eikä sen toisen leimaaminen. Itsetuntemus on avain kaikkeen.

"Selviytymismanuaali kaikkien kanssa kaikissa tilanteissa" olisi myös hyödyllinen, miten tulla kaikkien kanssa toimeen eikä miten määritellä toisia.