Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kirjoittelin aiemmin yksipuolisesta ihastumisesta ja löyhässä liekassa olemisesta
30.06.2016 |
Aika moni nainen tuntui olevan samassa tilanteessa. Itselläni tätä jatkui 10kk, josta osa oli taukoa, yritin todella unohtaa. Mies sitten otti taas yhteyksiä, tiesi tunteeni. En enää tuolla toisella kierroksella puhunut tunteista mitään ja laitoin viestejäkin harvemmin. Mies oli se, joka aktiivisempi. Oloni oli kuitenkin levoton koko ajan, tuntui hyväksikäytöltä. Nyt olen muutaman viikon kirjoitellut eri nettituttujen kanssa ja saanut ajatusta miehestä pois. Alan saada elämästä kiinni eri tavalla. Satutin itseäni tuon miehen kanssa, olin vain korvike hänen tylsiin hetkiin tai kun muut suhteet menivät pieleen. Nyt pystyn sanomaan ilman ahdistusta, että hyvää loppuelämää, Heikki.
Kommentit (5)
Moi ap!
Oletko se, joka oli viimeisen kerran pyytänyt tapaamista ja sen jälkeen palasi lyhyesti kertomaan, että ohi on? Symppasin sua kovasti. Hyvä että nyt näyttää elämä valoisammalta. Itselläni edelleen pattitilanne päällä ja tuskin piakkoin ratkeamassakaan. En osaa päättää, alkaisinko kuolettaa tunteitani (tiedän että pystyn siihen kyllä), jatkanko tilanteen kehittymisen katselemista ja muista miehistä pidättäytymistä, vai alanko ajatella miestä enemmän kaverina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Moi ap!
Oletko se, joka oli viimeisen kerran pyytänyt tapaamista ja sen jälkeen palasi lyhyesti kertomaan, että ohi on? Symppasin sua kovasti. Hyvä että nyt näyttää elämä valoisammalta. Itselläni edelleen pattitilanne päällä ja tuskin piakkoin ratkeamassakaan. En osaa päättää, alkaisinko kuolettaa tunteitani (tiedän että pystyn siihen kyllä), jatkanko tilanteen kehittymisen katselemista ja muista miehistä pidättäytymistä, vai alanko ajatella miestä enemmän kaverina.
En ole sama. Oli pakko tehdä päätös,sillä oli rehellisesti myönnettävä itselleni, ettei miehen taholta tullut sellaista kiintymystä ja sitoutumista, joka parisuhteeseen kuuluu. Tapaamiset menivät lisäksi miehen ehdoilla . Hyviä hetkiä oli kaikki, jotka yhdessä vietimme, en kiellä sitä. Edelleen on vaikea nähdä miestä, joudumme kohtaamaan vapaa-ajalla. Mutta totun siihen kyllä. Tein selväksi itselleni, että haluan ja tarvitsen suhteelta enemmän kuin epämääräistä olotilaa. Ellei sellaista tule, olen yksin. ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moi ap!
Oletko se, joka oli viimeisen kerran pyytänyt tapaamista ja sen jälkeen palasi lyhyesti kertomaan, että ohi on? Symppasin sua kovasti. Hyvä että nyt näyttää elämä valoisammalta. Itselläni edelleen pattitilanne päällä ja tuskin piakkoin ratkeamassakaan. En osaa päättää, alkaisinko kuolettaa tunteitani (tiedän että pystyn siihen kyllä), jatkanko tilanteen kehittymisen katselemista ja muista miehistä pidättäytymistä, vai alanko ajatella miestä enemmän kaverina.
En ole sama. Oli pakko tehdä päätös,sillä oli rehellisesti myönnettävä itselleni, ettei miehen taholta tullut sellaista kiintymystä ja sitoutumista, joka parisuhteeseen kuuluu. Tapaamiset menivät lisäksi miehen ehdoilla . Hyviä hetkiä oli kaikki, jotka yhdessä vietimme, en kiellä sitä. Edelleen on vaikea nähdä miestä, joudumme kohtaamaan vapaa-ajalla. Mutta totun siihen kyllä. Tein selväksi itselleni, että haluan ja tarvitsen suhteelta enemmän kuin epämääräistä olotilaa. Ellei sellaista tule, olen yksin. ap
Kuinka pitkään olette jaksaneet näitä tilanteita? Yritän itse päättää mikä on sopiva aika kärvistellä. Tunnepohjalta sitä päätöstä tuskin syntyy, joten pitää vain jotenkin valita jokin aika, jonka vielä odotan ja sitten homma poikki. Mun tapauksessa miehellä on oikea(kin) syy siihen, että tapaamme harvoin, mutta sen lisäksi tuntuu olevan liian viileät tunteet hänen puoleltaan.
Alue: Aihe vapaa
Oot kyllä vahva kun pystyit päästämään irti, se on varmasti ollut tosi vaikeeta. Voimia ja isot tsempit tulevaisuuteen sulle! :) Luin itse sitä edellistä keskustelua ja taisin kommentoidakin jotain sinne. Itsellähän tilanne on jatkunut jo vuoden. Olen kertonut tunteeni miestä kohtaan, mutta silti roikun tässä ikään kuin ilman mitään varmuutta jatkosta. Nähdään viikottain, joskus useamminkin, joskus ilman seksiä. En vaan osaa päästää irti. Miehellä on tunteita minua kohtaan myös, mutta jokin tässä mättää vaan kun hän ei halua vakavampaa. Ap jos sinulla on jotain vinkkejä miten tämän pystyy päättämään niin kerro? Tuntuu että itse olen niin syvällä tässä jo, etten edes kestä jos en häntä enää jatkossa näe.. Siksi on vaikeeta lopettaa. :( en edes haluaisi että tää loppuisi vaikka se olisi parasta.