Lue keskustelun säännöt.
Apua! Työkaveri leikkii tunteillani.
Syöksykierteessä-83
30.06.2016 |
Erosin miehestäni ja työkaverini sinkkuutui vähän sen jälkeen. Ilmassa oli ollut jotain pientä flirttiä hänen suunnalta jo aiemmin ja päädyimme työkaverin kanssa viettämään iltaa kavereina hänen aloitteestaan. En olisi ikinä uskonut että hän olisi minusta mitenkään kiinnostunut, joten minut löi ällikällä kun päädyimme minun luo yöksi ja harrastimme hänen aloitteestaan seksiä. Aamulla hän kysyi haluanko puhua asiasta ja en osannut sanoa mitään koska olin niin ällikällä lyöty. Sitä paitsi mulla oli kiire töihin. Mies sanoi kuitenkin ettei ainakaan halua minua satuttaa. Myöhemmin koko homma kadutti. Oltiin puhuttu, että tämä ei sitten vaikuta työasioihin. Teemme yhdessä tärkeää projektia.
No yritin saada hänet jälkikäteen keskustelemaan asiasta, mutta hänellä ei ollut aikaa ja pian hän kertoikin menevänsä toisen naisen kanssa treffeille. Vedin johtopäätökset ja pahoitin mieleni vaikka itse olin ennen meidän juttua kannustanut häntä tapaamaan naisia. Keskustelimme facebookissa (mies pahoitteli ettei ole hyvä keskustelemaan asioista) meidän tilanteen tyyliin, että kivaa oli mutta kumpikaan ei halua mitään jatkoa. Tunnustin kyllä viestissä että tunteita häntä kohtaan oli yllättäen herännyt, mutta että hän ei ole minun tyyppiä.
Tämän jälkeen töissä mies yritti aluksi olla erityisen mukava, minä taas olin tahtomattani passiivis-aggressiivinen, koska tiesin ihastuneeni ja halusin päästä tunteesta eroon vaikka vihaamalla häntä, koska tiesin, etten häntä saisi. Jonkun ajan päästä mies alkoi välttelemään ja suhtautumaan minuun melko välinpitämättömästi. Kunnes eilen mies tuijotti ja hymyili minulle taas eräässä tilanteessa tooosi pitkään kuin yrittäisi iskeä.
Mie en kestä olla miehen lähellä, en pysty katsomaan häntä silmiin tai juttelemaan normaalisti hänen lähellään...
Mun tunteet on vaan kasvaneet ja kasvaneet vaikka tiedän todennäköisesti olevani hänelle yhdentekevä. Meidän välillä räiskyy. Olemme kuin jää ja tuli. Ja molemmat itsepäisiä ja se vetää meitä toistemme puoleen. Hän saa minut raivon valtaan ja silmiin katsomalla sulaksi sekunnissa.
Tiedän että mies ei liene kiinnostunut kuin todennäköisesti siitä yhdestä asiasta. Ja mun tunteet estää mua ryhtymästä sellaiseen.
Miten saan ihastumisen / nää helvetin voimakkaat tunteet pois? Olemme samalla työpaikalla läheisissä tekemisissä pari kertaa viikossa.
Kommentit (6)
Vanha viisaus: Älä syö kuormasta. Siitä ei seuraa mitään hyvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Reilusti yli kolmekymppinen nainen ja tälläinen teinivuodatus, ei ole todellista. Mitään tunteilla leikkimistä en minä sun työkaverin toiminnassa kyllä näe, aikuistumisen tarpeen vain sinun käytöksessäsi.
Mitäs menit, kärsi nyt lorttoilusi seuraukset.
Vierailija kirjoitti:
Vanha viisaus: Älä syö kuormasta. Siitä ei seuraa mitään hyvää.
Mikä tässä tapauksessa on se kuorma? Tuntuu ontuvalta viisaudelta. Jos suhde sujuisi hyvin, niin kuormasta syönti olis okei?
Vierailija kirjoitti:
Reilusti yli kolmekymppinen nainen ja tälläinen teinivuodatus, ei ole todellista. Mitään tunteilla leikkimistä en minä sun työkaverin toiminnassa kyllä näe, aikuistumisen tarpeen vain sinun käytöksessäsi.
No kieltämättä olen asiassa lapsellinen koska tavallaan en koskaan elänyt nuoruutta vapaana tutustuen erilaisiin miehiin, joten nyt olen ihmeissäni näistä erilaisista hiihtäjistä. Tiedän, että työkaveri ei sinänsä ole mitenkään leikkinyt tunteillani, koska itse olen vastuussa teoistani ja valinnoistani, mutta kyllä hän pelasi tilanteen ja lirkutteli minut sänkyyn jonka jälkeen ei halunnut tilannetta aikuismaisesti selvittää päin naamaa, jonka jälkeen kun asia oli selvä, että tää loppui nyt tähän, vielä jatkaa flirttailua vaikka tuntee minut kyllä ja tietää että satuttaa jos jatkaa.
Mutta tottakai. Itse olen vastuussa omasta toiminnastani. Inhottaa vaan, että kehitin jotain tunteita tyyppiä kohtaan...
Ajattelet sitä, mitä haluat parisuhteelta ja mieheltä ylipäätään. Toteat, että tuo tyyppi ei vastaa näitä odotuksia. Ajattelet sitä, että se ei halua sulta mitään vakavampaa ja tulisit ottamaan takkiis. Et ala rakastua siihen saavuttamattomaan. Se on säälittävää, oikeesti. Tunteet on vaan tunteita eivätkä ohjaa sun käytöstä.