Lue keskustelun säännöt.
Ikuisesti platonisessa suhteessa puolison kanssa? :(
29.06.2016 |
Takana pitkä parisuhde, yhteistä omaisuutta, asuntolainaa.
Seksielämä ja läheisyys on kuitenkin täysin nollissa.
Kun katson miestäni ja hänen olemustaan, en tunne mitään. Ehkä ärtymystä. Mitä puolisoaan kohtaan pitäisi "normaalisti" edes tuntea? Halua? Himoa? En edes muista millaista on tuntea jotakin sellaista.
Nyt aika on kypsä jo sille, että siirrymme nukkumaan eri huoneisiin. Yhä useammin haluan nukkua yksin, en mieheni kanssa. Tätäkö tämä aikuiselämä sitten on hautaan asti? Platonista parisuhdetta?
Pitääköhän tässä jo harkita jotakin syrjähyppyä, omaisuuden takia en haluaisi miehestä erota. Laskelmoitua, myönnetään.
Kommentit (10)
Tervetuloa kerhoon. Meitä samassa jamassa olevia on yllättävän paljon.
Elintason vuoksi en ole (ainakaan vielä) eronnut, mutta en mene takuuseen, ettenkö lähtisi jonkun riittävän hyvän tyypin matkaan jos sellainen vastaan tulisi. Sen verran korkealla on kuitenkin taso että pitää oikeasti olla sykähdyttävä yksi miljoonasta mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eläkää kuukausi, pari erillään. Voi tulla ikävä.
Jos ei, niin sitten kannattaa jo erota.
Ai sori, en lukenut kunnolla loppuun. Jos et halua erota niin sitten sitä platonista. Tai rakastaja. Tai parisuhdeterapia. On sulla vaihtoehtoja.
Täällä ilmoittautuu kerhoon mukaan yksi, kohta 15v naimisissa oleva nainen. Läheisyys ja seksi. Niin, koskas on viimeksi niitä ollut? Ei muista. Toistaiseksi se on yhteinen asuntovelka, mikä on pitänyt yhdessä, mutta se kun loppuu, niin lapset ovat jo isoja, ehkä lähden katsomaan muita maita vierahia. Joten aika yleistä tuntuu olevan.
Aika monet aikuiset parisuhdeihmiset elää platonisissa suhteissa. Näivettyvät seksuaalisesti, haikailevat jotakin muuta.
Vierailija kirjoitti:
Tervetuloa kerhoon. Meitä samassa jamassa olevia on yllättävän paljon.
Elintason vuoksi en ole (ainakaan vielä) eronnut, mutta en mene takuuseen, ettenkö lähtisi jonkun riittävän hyvän tyypin matkaan jos sellainen vastaan tulisi. Sen verran korkealla on kuitenkin taso että pitää oikeasti olla sykähdyttävä yksi miljoonasta mies.
Kannattaisko ensin ajatella kuinka viihtyy yksin, sen jälkeen miettiä niitä uusia miehiä? Eikö keski-ikäinen nainen kykene selviämään elämästä yksinkin? Erosin vastaavasta liitosta, tutustuin itseeni ja vasta sen jälkeen etsin ja löysin itselle sopivan miehen jonka kanssa lämpöä ja läheisyyttä on enemmän kuin koskaan aiemmin elämässäni on ollut. Mutten nykyiseen onneen olisi kyennyt ilman kunnon tutustumista itseeni. Se platoninen suhde, hävinnyt läheisyys kun ei ollut pelkästään ex-miehen syy, paljolti myös oma vikani ja jos en olisi noita omia huonoja käyttäytymismalleja tajunnut ja korjannut itselle oikeasti paremmiksi olisi tämä uusi suhde nuupahtanut nopeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Musta tämä on hyvää elämää näin. En kaipaa säätöä enkä ylimääräistä läheisyyttä. Lapset on saatu kunnialla maailmalle ja nyt arvostan omaa oloani näin.
Aika moni nainen näyttää pitävän omaisuutta tärkeänä, korvaako hieno talo epäonnistuneen parisuhteen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä vastaava tilanne ja olemme onnellisesti naimisissa.Välillä tekee vähän mieli, mutta suurimmat himot pvat jo jääneet.Rakkauyta on myös ilman seksiä
Onkohan tuo enää edes platonista, sen kai tuntisi senkin. Täällä 30v mies joka samassa tilanteessa. Asuntolaina ja lapsi, toisaalta raha-asiat ei minua huoleta. En ymmärrä ihmisiä, ketkä ei kykene ottamaan vastuuta omasta taloudestaan. Lapset on asia erikseen. Seksiä kyllä tekee mieli, katselen pornoa aina kun voin ja masturboin, katson kuitenkin aika usein ihan amatööri tai kotitekoista, porno ei ole syy haluttomuuteeni. Meillä on vaan nin paljon paskaa takana niin naiseni ei vaan enää näyttäydy haluttavalta, eikä herätä sellaista kunnioitusta. Ikävää, en tiedä mitä teen. Varmaan jos tilaisuus tulee, niin syrjähyppy tapahtuu.
Eläkää kuukausi, pari erillään. Voi tulla ikävä.
Jos ei, niin sitten kannattaa jo erota.