Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Asun pienessä kylässä, jossa ns. "kaikki tuntee kaikki". Nyt minusta on alettu puhumaan perättömiä asioita.
29.06.2016 |
Asun pienessä maalaiskylässä. Täällä moni on jotain sukua toisilleen tai muuten vaan tuntevat toisensa varmaan jokainen, paitsi minua ei niinkään koska olen uusi täällä.
Otin aika äskettäin lopputilit työpaikaltani, koska mua kiusattiin siellä niin paljon. Tuli aivan totaalinen burn outti. Jouduin sairaslomalle.
Nyt olen kuullut, että täällä jauhetaan kuinka sain potkut työpaikaltani ja juttua on väritelty kaikinpuolin. Oon tosi ahdistunut tästä ja jopa itkenytkin ja tuntuu etten viihti edes kulkea ulkonakaan enään, kun kaikki varmaan kyttää mua että tuossa se surkea työntekijä menee... Vaikka asiahan ei pidä paikkaansa mitenkään.
Minä kuvittelin, että maalla on ihanaa asua kun on rauhallista (toki onkin) ja ei naapurit ihan kiinni vieressä, mutta en voinut kuvitellakaan että joudun joksikin helvetin silmätikuksi ja musta puhutaan paskaa ja yleensäkin se, että ihmisiä voi noin hemmetisti kiinnostaa toisten asiat... :(
Tämä on niin hirveetä! Pidin töistäni ja olin hyvä siinä, nyt täytyy vaan suunnata katse muihin hommiin.
Miksi olen näin herkkä? Ja miksi ihmeessä näissä pienissä juorukylissä asuu tälläisiä ihmisiä? Pienemmätkin asiat saa valtavat mittasuhteet ja paisuu kuin lumipallo.
En halua asua kaupungissa, mutta näköjään en halua asua maallakaan :(
Jos Terttu Hima Hellevi näkee kaupassa, kuinka naapurin Erkki Jooseppi ostaa Kulta Katriinan sijasta Juhla Mokkaa, niin siitäkin varmasti saadaan melkonen soppa synnytettyä....
Kommentit (9)
Ymmärrän hyvin. Se on sen pienen paikkakunnan kiroja, että kaikki olevinaan tietää kaiken. Ei ole niin paljoa virikkeitä ympärillä kuin kaupungissa, niin sitä sitten puristetaan kaikki mehut pienestäkin juorusta. Tähän ei voi valitettavasti vaikuttaa.
Mutta se, mihin voi vaikuttaa, on oma psyyke. Itse olen kanssa erittäin herkkä, ja kaupassa käyntikin tuo ahdistusta, mitähän se myyjä nyt ajattelee jos ostan tämän kaljapaketin tästä, pitääköhän se mua ihan juoppona. Ja kehtaanko mennä miesmyyjän kautta ostamaan ison kasan siteitä, ja vielä kumipaketinkin. Kamalaa, kun pelkää että muut tuijottaa. Vaikka todellisuudessa niitä ei kiinnosta tuon taivaallista minä, olen vaan yksi ostaja muiden joukossa.
Olen siis aloittanut oman itseni vuoksi terapian, harkitsen lääkitystä ja aion saada itseni vahvempaan kuntoon. Koska minä olen se, mihin itse voin vaikuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun puolisollani oli jokseenkin samanlaiset kokemukset yhdestä Ylä-Savon pitäjästä. Ahdasmielistä ja nurkkakuntaista sakkia, jatkuvaa valitusta ja naapurien kyttäystä.
Muutto kaupunkiin kuule helpottaa. Alahan etsiä töitä muualta.
Kaikki viisaat on muuttanut aikoja sitten pois ja jäljelle on jäänyt noi tyypit
Pikkukaupungeissa nyt yleisesti puhutaan paskaa niistä "kaikkien tuntemista" hahmoista. Itsestäni on aiheetta puhutta ainakin seuraavat jutut: olen kuollut, minut on hakattu sairaalaan/pyörätuoliin, olen raiskannut jonkun, olen huumekauppias/huumeiden käyttäjä, olen pedofiili, olen työpaikalla runkannut ja jäänyt siitä kiinni, olen saanut potkut töistä, minulla on piilokorot/tekohiukset/tekohampaat/ei hampaita ollenkaan, olen rattijuoppo, olen velkaa jollekin enkä suostu maksamaan velkaani, olen jättänyt maksamatta ravintolalaskuni jne jne you name it. Kaikki mahdollinen negatiivinen on keksitty.
Ikimaailmassa en täällä asuisi, ellei olisi hyväpalkkainen vakityö täällä.
Hei!
Pää pystyyn vaan ja osallistumaan kylän toimintaan (kai siellä neule/martta/kalakerhoja/kansalaisopiston piiriä on). Ja kaupalle mennessä tutuille vastaantulijoille "hyvät päivät ja mukavat kelit" small talkna. Jos olet ujo, on se tietty vaikeaa, mutta juuri näin saavat nenilleen juoruajat.
Pienessä kylässä puuttuvat puheenaiheet, mutta kyllä jokainen älykäs ja elämää nähnyt osaa sydämessään päätellä mikä on liioteltua tai jopa kokonaan tarua.
Yksi hyvä vinkki vielä: jos olet valokuvaaja tai kiinnostunut siitä, julkaise asuinpaikastasi mukavia kuvia Instassa tai Facessa. Sellaisia kuvia, maisemia ja tilanteita, joista itsekin nautit maalla asumisessa. Kas, Sinustahan tuleekin kylälle arvokas! Tsemppiä uudelle maalaiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syrjäseudun tuppukyliin ei yleensä jää se viisain kansanosa...
Mulla on samanlaista kokemusta mutta oon ottanut sen asenteen että toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, antaa ihmisten puhua.. pääasia että minä ja läheiset ihmiset tiedetään miten asiat oikeasti on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä itsekin maalla joskus... kirjoitti:
Hei!
Pää pystyyn vaan ja osallistumaan kylän toimintaan (kai siellä neule/martta/kalakerhoja/kansalaisopiston piiriä on). Ja kaupalle mennessä tutuille vastaantulijoille "hyvät päivät ja mukavat kelit" small talkna. Jos olet ujo, on se tietty vaikeaa, mutta juuri näin saavat nenilleen juoruajat.
Pienessä kylässä puuttuvat puheenaiheet, mutta kyllä jokainen älykäs ja elämää nähnyt osaa sydämessään päätellä mikä on liioteltua tai jopa kokonaan tarua.
Yksi hyvä vinkki vielä: jos olet valokuvaaja tai kiinnostunut siitä, julkaise asuinpaikastasi mukavia kuvia Instassa tai Facessa. Sellaisia kuvia, maisemia ja tilanteita, joista itsekin nautit maalla asumisessa. Kas, Sinustahan tuleekin kylälle arvokas! Tsemppiä uudelle maalaiselle.
Taidan itse olla jotenkin kapinallinen, mutta minusta ei pitäisi joutua sopeutumaan toisen tapaan elää elämää, jotta hyväksyttäisiin. Mieluummin olen sitten se hylkiö, kuin väkisin alan kaveeraamaan ihmisten kanssa, joiden kanssa en kyllä varmasti tulisi toimeen. Nimittäin minä arvostan ihmisissä ystävällisyyttä, hyväntahtoisuutta ja sitä, että osaa ajatella omilla aivoillaan. Ne jokakylän juoruakat eivät näitä kriteereitä täytä.
Alue: Aihe vapaa
Ihanaa. Kunnon juorut pitää mielen virkeenä. Keksityt jutut ei niinkään.