Miksi jotkut väittelee tohtoriksi maisteripohjana, toiset lisensiaatteina?
Mikä mahdollistaa sen että ne hyppää yli sen lisurivaiheen?
Kommentit (6)
Riippuu koulutusalasta. Esim lääketieteellisellä alalla tohtorin tutkintoon vaaditaan ensin lisuri, pelkkä peruslääkärin opinnot ei riitä tohtorinhatun pohjaksi.
Omalla alallani lisuria ei ymmärtääkseni tee enää kukaan.
Vierailija kirjoitti:
Riippuu koulutusalasta. Esim lääketieteellisellä alalla tohtorin tutkintoon vaaditaan ensin lisuri, pelkkä peruslääkärin opinnot ei riitä tohtorinhatun pohjaksi.
Lääkärin koulutus on lääketieteen lisensiaatti, aina. Ei ole olemassa mitään "peruslääkärin opintoja".
Lisensiaatti on vanhentunut tutkinto, jota ei esim. omalla tieteenalallani kukaan ole suorittanut enää yli 15 vuoteen. Tohtorin tutkinto on ylin mahdollinen tutkinto, jonka hakukelpoisuudeksi riittää maisterin tutkinto eli lisuri on täysin turha välivaihe. Lääketieteen lisensiaatti (=lääkäri) on tästä poikkeus, mutta lääk.lis. ei olekaan tutkijan koulutus vaan "ammattitutkinto".
Suomalainen jatko-opintojen ns. "tieteentekeminen" on jo pitkään ollut täysin säälittävää useimmissa aineissa / tiedekunnissa. Humanistit tässä luultavasti pahimpia.
Ei sillä lisensiaatin oppiarvolla ole mitään merkitystä, jos homma kusee täysin muuten. Jatko-opintojen pitäisi OLLA KAIKKIALLA SUOMESSA SAMALLA MITALLA TEHTYJÄ.
Elikkä kuten vaikka tietojenkäsittelytieteessä tässä ainoassa oikeassa yliopistossa Suomessa: jatko-opinnot pääsee aloittamaan ainostaan jos on oikeasti osannut jo perusopintojen aikana. Tämän jälkeen ollaan useita vuosia oikeassa tutkimusryhmässä töissä, samalla kun suoritetaan ne pakolliset osuudet jatko-opinnoista.
SIELLÄ TUTKIMUSRYHMÄSSÄ TUOTETAAN RIITTÄVÄ MÄÄRÄ OIKEITA JULKAISUJA, mikä tarkoittaa englanniksi kirjoitettuja papereita jotka saadaan menemään läpi kunnollisissa kansainvälisissa lehdissä / julkaisuissa. Myös useampaan oikeaan konferenssiin osallistuminen on enemmän kuin toivottavaa.
VASTA SITTEN kun näitä papereita on kasassa sanotaan esim. kuusi kappaletta, niin sitten tehdään joko nippuväitöskirja tai mieluiten monografia. Tämän jälkeen voidaan sitten tohtoroitua ja kutsua itseään oikeaksi tiedemieheksi / naiseksi / henkilöksi.
Eräs pitkän pitkän linjan akateemikko sen niin hyvin sanoi: "miksi ylipäätään väitellä, jos ei tieteellinen työ oikeasti kiinnosta ?!"
Nämä humanisti-naisten täysin pellet egonnostatus tohtorin väitökset pitäisi poistaa helvettiin koko suomalaisesta yliopistojärjestelmästä. Joko tehdään oikeaa tutkimustyötä ja tuotetaan oikeita julkaisuja (ei mitään helvetin suomenkielisiä raportteja) tai sitten poistutaan akateemisesta maailmasta oikeaan työelämään.
Jättää lisurin tekemättä, tekee suoraan väikkärin. Ainakin minun proffani piti aivan turhana välivaiheena lisuria, pelkäsi kai, että jätän siihen jatko-opinnot.