Koirankoulutuksesta ymmärtävät hoi!
Meillä on suloinen ruskea labradorinnoutajan pentu 7 kk vanha uros. Pääsääntöisesti se on todella ystävällinen ja uskova. Välillä pihalla sille tulee villi olo ja se säntäilee sinne tänne ja ei tottele mitään. Se varastaa lasten palloja ja pinkoo karkuun. Se jopa on muutaman kerran yrittänyt leikkiä käsilläni kun olen sitä ottanut kiinni. Ikinä muulloin ei yritä hampailla haukata. Mitä sellaisessa tilanteessa pitäisi tehdä?
Tiedän, että eristäminen ja huomiotta jättäminen olisi parasta. Mutta kun sitä ei saa kiinni. Heti kun saan kiinni laitan lyhyeen liinaan kiinni ja jätän itsekseen hetkiseksi mutta ymmärtääkö se miksi niin kävi, kun se on välissä ehtinyt pinkoa karkuun.
Ikävää, kun koira on niin ystävällinen muuten mutta joskus silloin tällöin saa tällaiset hepulit.
Kommentit (8)
Anna lapsen leikkiä, sen kuuluu hepuloida.
Et toimi todellakaan oikein, teet haittaa enemmän kuin hyötyä.
Kiellon (tai palkan) pitää tulla sillä samalla sekunnilla kun virhe tapahtuu, se on tärkeimpiä asioita koirankoulutuksessa.
Koiran suu on kuin ihmisellä kädet, se kokeilee paljon asioita suullaan ja tutkii maailmaa. Siksi pentujen suun käyttöä ei pidä ajatella kuten aikuisen koiran, "hui se puree". Aikuinenkin koira käyttää suutaan eri tavoin, opit tämä ajan kanssa, omat käteni esim. on koiran suussa useinkin kun "leikimme" koska tunnen koirani ja tiedän osaavani leikkiä sen kanssa niin että se ymmärtää mitä suulla saa tehdä ja mitä ei.
Eli käsi koiran suussa ei ole yhtäkuin "koira yritti raadella kuoliaaksi."
Älä yritä ottaa sitä kiinni, opeta se tulemaan luo.
Se tulee myös silloin kun sillä on pallo suussa, jos sulla on antaa sille jotain mitä se haluaa enemmän, esim. herkkupala.
Kun koira ottaa pallon niin huudat tiukasti "ei!".
Jos ottaa silti ja juoksee pois, niin kutsut luo iloisella äänellä, namipala kädessä ja kehut ja palkkaat kun tulee. Jos koiralla on pallo suussa kun tulee luoksesi, niin namipalan haistaessaan se automaattisesti tiputtaa pallon suusta. Yritä tähän hetkeen saada liitettyä "irti"-komento. Eli nami nokan eteen, kun huomaat että kohta tippuu pallo suusta niin sanot "irti" ja palkkaat sitten heti kun pallo tippuu.
Sillä on niin paljon energiaa. Jos veisitte sitä enemmän jollekkin aidatulla alueelle juoksentelemaan useamman kerran viikossa.
Koiraa voi opettaa myös rauhoittumaan. Sille voi antaa tehtäviä, joihin se joutuu keskittymään ja käyttämään nenäänsä. Ne vievät paremmin energiaa kuin pitkällä lenkillä käynti.
Jos koira käyttää hampaitaan, näykkii, niin kannattaa vinkaista korkealta. Kuten koirakin tekisi, jos joku sitä sattuisi.
Se juoksee karkuun, koska palaaminen aiheuttaa lyhyeen liinaan joutumisen. Jos palaaminen merkitsisi jotain kivaa, kuten vaikkapa makkaran palaa, se tulisi luokse paremmin koulutuksen myötä. Nyt kiinnijääminen on jo itsessään rangaistus.
Palkkio ja rangaistus tulee antaa 3s sisään tapahtuneesta. Siis mitä nopeammin, sen paremmin koira ne yhdistää toisiinsa.
Ei se kiinni jäätyään enää muista, miksi eristetään ja jätetään itsekseen, liian pitkä aika.
Sille voi vaikka opettaa, että se saa koskea ainoastaan omiin palloihin. Jätät noteeraamatta kokonaan, jos koskee lasten palloihin, istutte kaikki alas hiljaa ettekä sano mitään. (Siis kunhan koira ei pääse pihalta juoksemaan karkuun.) Olette tosi tylsiä. Kaikenlainen jahtaaminen, huutaminen, toruminen vain innostaa koiraa ennestään, että onpa jännä leikki. Huomiota on myös se negatiivinen huomio.
Labradori kun on alun alkaen ollut metsästyskoira, niin energiatasot on aika korkeat ja pitäisi päästä tekemään paljon asioita. Pelkät pissalenkit ja lasten kanssa leikkiminen ei riitä. Pitää haastaa aivoja.
Jos pentu hyppii päin, näykkii käsiä tai muutoin käyttäytyy huonosti, niin kannattaa laittaa kädet puuskaan ja kääntää sille selkänsä ja olla huomioimatta sitä.
Se on kuin sanoisi pennulle: "Jos olet tuollainen, en leiki kanssasi!"
Antakaas vinkkejä siihen aivojen haastamiseen. Vessapaperirullat ja maitotölkit on jo vanha juttu.
Pentu leikkii ja purkaa liikaa energiaa.
Leiki se väsyksiin, sitten vasta koulutusta.
Nostan.