Lue keskustelun säännöt.
Naimisissa väärän ihmisen kanssa.
26.06.2016 |
Onko muita, jotka jo vihkipallilla ovat tienneet,että kumppani ei ole se "oikea", mutta silti on naimisiin menty?
Itse tapasin nykyisen puolisoni hyvin nuorena ja täysin kokemattomana. En siis voinut verrata mihinkään ja kuvittelin monia huonojakin ominaisuuksiaan normaaleiksi. Vuosien saatossa mentiin naimisiinkin ja aina vaan selvemmin huomaan,että olisin voinut valita paremminkin. Meillä ei ole mitään yhteistä ja ajattelemme kaikesta mahdollisesta täysin erilailla. Arvomaailma on täysi erilainen. Puoliso kokee kaiken sanomani syytöksinä häntä kohtaan, vaikka kuinka yritän sanoa hänelle,etten ole hänen vihollisensa vaan olemme samalla puolella.Esim. ostan jonkin kodinkoneen ja myöhemmin totean,ettei se ole hyvä. Mainitsen asiasta puolisolle, joka suuttuu heti ja alkaa puolustella konetta. On siis puolustuskannalla, vaikka ei tarvitsisi olla. Minähän sen huonon koneen ostin. Sanompa mitä tahansa, puoliso on varmasti eri mieltä ja heittäytyy vastaiskuun. Ja ihan oikeasti jokaikisessä asiassa. Ajattelen eroa usein ja olen varma,että molemmat voisimme olla onnellisempia jonkun toisen kanssa tai vaikka yksinämme. Emme vain yksinkertaisesti ole sielunkumppaneita. Puolisoni ei ymmärrä minua,enkä minä häntä. Vaikka olisin puolisoni kanssa samaa mieltä, hän saa siitäkin riidan aikaiseksi, koska ei ymmärrä,että olen samaa mieltä hänen kanssaan. Muita joilla sama ongelma?
Kommentit (5)
Vierailija kirjoitti:
Kommunikaatio-ongelma. Miehillä yleinen. Käykää jokin parisuhdekurssi tms niin saatte varmuuden mistä kiikastaa. Sitten voi hyvillä mielillä erota jos se paras ratkaisu.
Kiitos vinkistä. Kommunikaatio-ongelma varmaan on. Mutta kun ei jaksaisi enää edes panostaa koko liittoon. puoliso ei edes luultavasti tajua,että liitto on paska, koska ei halua erota. En ymmärrä, miksi hän haluaa olla tässä suhteessa. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tutulta kuulostaa. Itse samassa jamassa. Mutta elämästä voi silti tehdä siedettävän, vaikka joskus on tullut väärin valittuakin.
Tutulta kuulostaa. Menin naimisiin pari kymppisenä ja tiesin kyllä aina että väärä mies alttarilla. .
Me ei vaan ymmärretty missään tilanteessa toisiamme. Mies yritti jatkuvasti muuttaa minua. En osannut riidellä hänen tavallaan tao täyttää astianpesukonetta hänen tyylillään. Me ei osattu lohduttaa toisiamme tai näyttää rakkautta. . Pienikin kritiikki oli vittuilua. .
Viisi vuotta mä jaksoin mutta sitten riitti. En edes lopulta HALUNNUT ymmärtää tai rakastaa. Erosin enkä itkenyt hetkeäkään. Nyt onnellinen sopivamman kumppanin kanssa :)
Vierailija kirjoitti:
Tutulta kuulostaa. Menin naimisiin pari kymppisenä ja tiesin kyllä aina että väärä mies alttarilla. .
Me ei vaan ymmärretty missään tilanteessa toisiamme. Mies yritti jatkuvasti muuttaa minua. En osannut riidellä hänen tavallaan tao täyttää astianpesukonetta hänen tyylillään. Me ei osattu lohduttaa toisiamme tai näyttää rakkautta. . Pienikin kritiikki oli vittuilua. .
Viisi vuotta mä jaksoin mutta sitten riitti. En edes lopulta HALUNNUT ymmärtää tai rakastaa. Erosin enkä itkenyt hetkeäkään. Nyt onnellinen sopivamman kumppanin kanssa :)
Ymmärrän mitä tarkoitat. Jotkut ihmiset ei vain ole tarkoitettu toisilleen. Olet ollut rohkea, kun olet eronnut. Itse tässä vain nuuruan huonossa suhteessa. Ja toisaalta säälinkin miestä, enkä saa siksi eroa aikaiseksi. Vaikka järki sanoo,että mieskin takuulla olisi onnellisempi jonkun toisen kanssa. Tai sitten ei. Itseasiassa miehellä on kyllä sukset ristissä vähän sinne ja tänne. Ihmettelee jos jostakin saa hyvää palvelua, koska on tottunut saamaan huonoa. Itse kun menee joka paikkaa riitaa haastaen. Ei ymmärrä,että metsä vastaa niin kuin sinne huudetaan :( Ap
Kommunikaatio-ongelma. Miehillä yleinen. Käykää jokin parisuhdekurssi tms niin saatte varmuuden mistä kiikastaa. Sitten voi hyvillä mielillä erota jos se paras ratkaisu.