Mies vaatii että saa olla minulle ykkönen
Saamme mieheni kanssa usein kummallisesta aiheesta eripuraa aikaiseksi. Mieheni on kai vähän mustasukkainen ystävistäni ja heidän kanssaan viettämästäni ajasta. Tämä on toinen vakavampi suhteeni, jota ennen viihdyin pitkään sinkkuna, jolloin ystävien merkitys korostui ja ovat he toki tärkeitä edelleen, ja edelleen haluan viettää aikaa heidän kanssaan.
Mietin vain että onko teidän muiden suhteissa ollut tällaista ongelmaa? Mieheni mielestä vietän liikaa aikaa ystävieni kanssa ja olen aina menossa. Hän kokee loukkaavana sen, jos puhun suhteestamme parhaille tyttökavereilleni. Hän olettaa, että kerron vahingossa jotain hänen henkilökohtaisia asioita, mitä en tee. Miehelle yksityisyys on todella tärkeää.
Hänellä itsellään on paljon kavereita mutta hän ei oikeastaan ole läheinen kenenkään heidän kanssa. Miehen sanojen mukaan minä riitän hänelle eikä hän muuta tarvitse. Tätä hän vaatisi myös minulta, ja joskus hän loukkaantuu kun pidän silti kiinni myös ystävistäni. Hän on hyvä puhumaan tunteistaan ja kertoo olevansa loukkaantunut, ei onneksi ikinä ala kiukuttelemaan.
Hän kyllä pitää ystävistäni ja ystäväni pitävät hänestä, joten siitä ei ole kysymys. En oikein käsitä mikä häntä vaivaa, sillä kun olen yrittänyt puhua niin lopulta hän saa sanottua että haluaisi olla minulle tärkein. Kun kysyn mitä se käytännössä tarkoittaa, ei hän oikein osaa enää vastata.
Olemme molemmat 24, jos sillä on mitään väliä. Monet entiset ystäväni ovat lakanneet pitämästä yhteyttä miehen löydettyään, mutta itse en oikein käsitä miksi näin enkä halua itse niin tehdä. Kuinka usein muut suhteessa olevat tapaatte ystäviänne? Oletteko riidelleet miehenne tai naisenne kanssa aiheesta?
Kommentit (43)
Noin nuorena varsinkin ystävät ovat monille (ja kuuluukin olla), ihan yhtä tärkeitä kuin se kumppani, eri tavalla vain. Mitä se on mieheltäsi pois että vietät aikaa kavereidesi kanssa, onko vastannut siihen? Kuinka usein näette ystävien/miehen kanssa?
Nyt 30-vuotiaana lapsen omaavana naisena näen itse ystäviä ehkä pari kertaa kuussa kuten mieskin, mutta tuon ikäisenä paljon useammin (kerran-kaksi viikossa). Toki naapureita (kavereita heistäkin monet) tulee nähtyä pihalla lähes päivittäin ja perhettä myös useammin.
Tuntuu melko kahlitsevalta miehesi käytös.
Minulla oli tuon tapainen hullu mies. Miehen mielestä en jurikaan olisi tarvinnut muita kun hänet. Mies halusi olla se tärkein ja ykkönen mulle. Kun halusin ystäviä nähä siitäkin piti vääntää ja kääntää miehen kanssa. Lopuksi kaverisuhteeni kärsivät, oli siis pakko valita joko mies tai ystävät. Valitsin ystävät. Tiesin että tämän miehen kanssa en koskaan olisi saanut molempia, eli miestä ja ystäviä. Todella harmi.
Käyn ehkä noin kolme kertaa arkena töiden jälkeen ystävieni kanssa kahvilla ja muuta, ja viikonloppuisin olemme suuremmalla kaveriporukalla aina perjantaisin tai lauantaisin. Miehen kanssa muutimme äskettäin saman katon alle, että hänen kanssaan tulee vietettyä lähes kaikki muu aika. Mies on kertomansa mukaan yksinäinen kun minä olen muualla. Olen kehottanut tapaamaan itsekin kavereitaan tai joskus liittymään minun ja ystävieni seuraan, mutta usein kieltäytyy siitä syystä että suurin osa ystävistäni on naisia ja sinkkuja, eikä hän viihdy mukana ollessaan.
Olemme seurustelleet miehen kanssa reilut kaksi vuotta, ja muutama kuukausi sitten muutimme yhteen. Ennen tätä ongelmaa ei ollut, sillä tapailimme pitkään ja suhde kehittyi hiljalleen vakavaksi, mutta nyt yhteenmuuton jälkeen mies haluaisi kuulemma jo vakiintua enemmän. Tämä on ainoa asia mistä riitelemme, muuten on hyvä mies. Meillä on kyllä samankaltaiset näkemykset tulevaisuudesta ja vakiintumisella mies tarkoittaa vain sitä, että viettäisimme VIELÄ enemmän aikaa vain kahdestaan. Tämä on alkanut tuntua minusta ehkä juuri vähän kahlitsevalta, koska mies ei anna periksi, enkä minäkään. On vähän raskasta mennä useasti viikossa tapaamaan ystäviään kun tiedän että usein mies loukkaantuu siitä. Hänen mielestään kerran viikossa olisi nyt sopiva määrä. Ap
Erityisen hienovaraista eristämistä.
Voithan sinä vähän vähentää ystävien tapaamista jos mieskään ei tapaa omiaan useasti ja hän on sinulle tärkeä..
Olen miehesi kanssa samaa mieltä, että puoliso tulisi olla ykkönen. Itse olen huomannut 40v naisellakin olevan vastaavanlaista käytöstä, että kaverit vie ja puolisolle jää ne rippeet. Kumman kanssa sinä haluat elää enemmän elämääsi, kavereitten vai miehesi?
Vierailija kirjoitti:
Voithan sinä vähän vähentää ystävien tapaamista jos mieskään ei tapaa omiaan useasti ja hän on sinulle tärkeä..
Miksi ihmeessä? Ei ole normaalia, että mies vaatii tuollaista, ts. yrittää eristää ystävistä.
Ei mieheni kyllä ainakaan vaikuta siltä että hän haluaisi tarkoituksella eristää minut ystävistäni. Hän on vain herkkä ja sanoo haluavansa viettää kaiken vapaa-ajan kanssani, sillä hänellä ei ole ennen ollut yhtä läheistä henkilöä. Miehellä on takana kaksi suhdetta, on kertonut että olivat ns kevyitä suhteita. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voithan sinä vähän vähentää ystävien tapaamista jos mieskään ei tapaa omiaan useasti ja hän on sinulle tärkeä..
Miksi ihmeessä? Ei ole normaalia, että mies vaatii tuollaista, ts. yrittää eristää ystävistä.
Näinhän se on, että naisen pitää saada elää parisihteessa kuin olisi sinkku ja miehen tulee luopua kavereista ja harrastuksistaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voithan sinä vähän vähentää ystävien tapaamista jos mieskään ei tapaa omiaan useasti ja hän on sinulle tärkeä..
Miksi ihmeessä? Ei ole normaalia, että mies vaatii tuollaista, ts. yrittää eristää ystävistä.
Minun elämässäni on normaalia.. Olen kuullut usein sanottavan että en minä ystäviä tarvitse, mies riittää minulle! Ystävät on yliarvostettuja, mies elämänkumppani
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voithan sinä vähän vähentää ystävien tapaamista jos mieskään ei tapaa omiaan useasti ja hän on sinulle tärkeä..
Miksi ihmeessä? Ei ole normaalia, että mies vaatii tuollaista, ts. yrittää eristää ystävistä.
Näinhän se on, että naisen pitää saada elää parisihteessa kuin olisi sinkku ja miehen tulee luopua kavereista ja harrastuksistaan.
Ei?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voithan sinä vähän vähentää ystävien tapaamista jos mieskään ei tapaa omiaan useasti ja hän on sinulle tärkeä..
Miksi ihmeessä? Ei ole normaalia, että mies vaatii tuollaista, ts. yrittää eristää ystävistä.
Minun elämässäni on normaalia.. Olen kuullut usein sanottavan että en minä ystäviä tarvitse, mies riittää minulle! Ystävät on yliarvostettuja, mies elämänkumppani
Sinun miehesi siis ajattelee näin? Miten jaksat?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voithan sinä vähän vähentää ystävien tapaamista jos mieskään ei tapaa omiaan useasti ja hän on sinulle tärkeä..
Miksi ihmeessä? Ei ole normaalia, että mies vaatii tuollaista, ts. yrittää eristää ystävistä.
Minun elämässäni on normaalia.. Olen kuullut usein sanottavan että en minä ystäviä tarvitse, mies riittää minulle! Ystävät on yliarvostettuja, mies elämänkumppani
Näin ajattelee ihmiset, joilla ei ole ystäviä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voithan sinä vähän vähentää ystävien tapaamista jos mieskään ei tapaa omiaan useasti ja hän on sinulle tärkeä..
Miksi ihmeessä? Ei ole normaalia, että mies vaatii tuollaista, ts. yrittää eristää ystävistä.
Näinhän se on, että naisen pitää saada elää parisihteessa kuin olisi sinkku ja miehen tulee luopua kavereista ja harrastuksistaan.
Ei?
Joo?
Ehkä mies tottuu ja tulee järkiinsä. On väärin vaatia, että laittaisit ystävät toiselle sijalle, koska ystävät eivät ole mitenkään parisuhteelta pois, jos varaat suhteellekin aikaa etkä pidä miestä kakkosvaihtoehtona suunnitelmiin ja peru tapaamisia.
Tulee myös vain mieleen, että mies kaipaa jotain palvomista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voithan sinä vähän vähentää ystävien tapaamista jos mieskään ei tapaa omiaan useasti ja hän on sinulle tärkeä..
Miksi ihmeessä? Ei ole normaalia, että mies vaatii tuollaista, ts. yrittää eristää ystävistä.
Näinhän se on, että naisen pitää saada elää parisihteessa kuin olisi sinkku ja miehen tulee luopua kavereista ja harrastuksistaan.
Ei kummankaan tarvitse luopua kavereistaan tai harrastuksistaan, kunhan on riittävästi aikaa yhdessäololle. Tai ainakaan pitäisi joutua luopumaan, jos parisuhde on hyvä. Ap ja mies viettävät aikaa yhdessä kotona ja lisäksi vielä puolet viikon illoista. Kyllä sen musta pitäisi riittää. Ei parisuhde ole mikään symbioosi eikä varsinkaan tarkoita sitä, etteikö ihmisellä saisi olla muita sosiaalisia suhteita.
Ap:n mies on selvästi ap:lle se ykkönen - eihän ap ole seurustellut kahta vuotta tai muuttanut yhteen ystävättäriensä kanssa. Mieskin varmaan järjellä tajuaa tämän, koska ei oikein osaa perustella tai selittää, mitä ja miksi haluaa ap:n tekevän toisin.
Auttaisiko, jos mies aloittaisi harrastuksen? Musta ap:n ei pidä eikä tarvitse antaa periksi tässä. Mut miehen on tietty helpompi hautoa kotona katkeruutta, jos ei ole mitään omaa menoa. Ja jos kaverit ei kiinnosta, ehkä se harrastus? Vaikka joku joukkue/ryhmäjuttu?
Perheen perustaminen on toki vähän eri juttu. Jos lapsia tulee kuvioon, kumpikin joutuu tinkimään kodin ulkopuolisista harrastuksistaan ja menoistaan, koska jostain täytyy vetäistä ne 24 tuntia vuorokaudessa, jotka vähintään jomman kumman vanhemman on pakko viettää lapsem seurassa.
Googlaa ketju Mustasukkaisen kumppanin sairaimmat aivoitukset.
Ei muuta kun eroatte jos on ongelma