Mies vaatii että saa olla minulle ykkönen

Eihän tuossa ole mitään ihmettelemistä. Te ette sovi toisillenne. Myöhemmin ongelmat tulevat hankalammiksi, jos tulee lapsia. Joten ero on ainoa ratkaisu.

puolison tulee olla kaikista tärkein ihminen elämässäsi (ainakin ennen lapsia). Puoliso ei kuitenkaan saa rajoittaa menemisiäsi, koska onhan sinulla oikeus kavereitasi tavata. Meillä oli tilanne, että minä hävisin aina miehen kavereille. Asiasta käytiin valtava riita, jossa oli ero lähellä.

Kokeile ottaa miehen toiveet enemmän huomioon. Jätä joskus menemättä, etenkin jos miehesi erityisesti toivoo ettet juuri silloin menisi. Huomioi häntä muutenkin arjessa enemmän. Kerro suunnitelmistasi, kysy sopiiko hänelle. Keskustelkaa, että jos ei nyt, niin koska sopii? Halaa, ole kainalossa. Ilahduta miestäsi yllättäen. Meillä tuo auttoi, kun mies huomioi minua arjessa, pienin teoin. En minä usein hänelle sano, että joku meno ei sovi, mutta jos sanon, mies kunnioittaa sitä. Minä taas reagoin siihen niin, että koen itseni tärkeäksi, ja toivon ettei menisi entistä harvemmin. Käytännössä siis mies saa mennä nykyään vapaammin kuin ennen, koska koen että minulla ja toiveillani on hänelle merkitystä. Silloin vastavuoroisesti hänellä ja hänen toiveillaan on minulle merkitystä. Kummankaan ei tarvitse taistella saadakseen toiveensa huomioitua.

Tämä ei toimi, jos miehesi on mustasukkainen tai muuten kovin dominoiva, mutta sitä voi kokeilla. Muutos tapahtuu melko pian jos on tapahtuakseen. Jos ei tapahdu, olette varmaan vääränluonteiset toisillenne. Tosin kannattaa ottaa huomioon, että olette asuneet yhdessä vain vähän aikaa, ja tilanne on uusi, jossa molemmat etsivät vielä sitä, mitä toiselta odottaa. Keskustelu toiveistanne ja kompromissien tekeminen kuitenkin osoittavat, että toinen on halukas ottamaan toisen huomioon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voithan sinä vähän vähentää ystävien tapaamista jos mieskään ei tapaa omiaan useasti ja hän on sinulle tärkeä..

Miksi ihmeessä? Ei ole normaalia, että mies vaatii tuollaista, ts. yrittää eristää ystävistä.

Näinhän se on, että naisen pitää saada elää parisihteessa kuin olisi sinkku ja miehen tulee luopua kavereista ja harrastuksistaan.

Ei kummankaan tarvitse luopua kavereistaan tai harrastuksistaan, kunhan on riittävästi aikaa yhdessäololle. Tai ainakaan pitäisi joutua luopumaan, jos parisuhde on hyvä. Ap ja mies viettävät aikaa yhdessä kotona ja lisäksi vielä puolet viikon illoista. Kyllä sen musta pitäisi riittää. Ei parisuhde ole mikään symbioosi eikä varsinkaan tarkoita sitä, etteikö ihmisellä saisi olla muita sosiaalisia suhteita.

Ap:n mies on selvästi ap:lle se ykkönen - eihän ap ole seurustellut kahta vuotta tai muuttanut yhteen ystävättäriensä kanssa. Mieskin varmaan järjellä tajuaa tämän, koska ei oikein osaa perustella tai selittää, mitä ja miksi haluaa ap:n tekevän toisin.

Auttaisiko, jos mies aloittaisi harrastuksen? Musta ap:n ei pidä eikä tarvitse antaa periksi tässä. Mut miehen on tietty helpompi hautoa kotona katkeruutta, jos ei ole mitään omaa menoa. Ja jos kaverit ei kiinnosta, ehkä se harrastus? Vaikka joku joukkue/ryhmäjuttu?

Perheen perustaminen on toki vähän eri juttu. Jos lapsia tulee kuvioon, kumpikin joutuu tinkimään kodin ulkopuolisista harrastuksistaan ja menoistaan, koska jostain täytyy vetäistä ne 24 tuntia vuorokaudessa, jotka vähintään jomman kumman vanhemman on pakko viettää lapsem seurassa.

Puolet illoista? Hän käy tapaamassa ystäviään viitenä iltana viikossa?

Ei todella ole reilua tai oikein

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voithan sinä vähän vähentää ystävien tapaamista jos mieskään ei tapaa omiaan useasti ja hän on sinulle tärkeä..

Miksi ihmeessä? Ei ole normaalia, että mies vaatii tuollaista, ts. yrittää eristää ystävistä.

Minun elämässäni on normaalia.. Olen kuullut usein sanottavan että en minä ystäviä tarvitse, mies riittää minulle! Ystävät on yliarvostettuja, mies elämänkumppani

Näin ajattelee ihmiset, joilla ei ole ystäviä.

Onko teillä ihania ystäviä kun ETTE ole tätä mieltä? Omat ystäväni olivat itsekeskeisiä ja selkäänpuukottavia aina kun tuli mahdollisuus, ja siksi olen tätä mieltä. Tämä oli oma päätökseni, ei miehen. Meitä näin ajattelevia on kyllä muitakin. :)

Mieheni on sairaanhoitaja ja tekee vuorotyötä. Olenkin joustanut niin että usein hoidan omat menoni silloin kun mies on töissä. Aina aikataulut ei kuitenkaan sovi yhteen ystävieni kanssa, ja tapaan heitä myös silloin kun mies on vapaalla. Silti vietän vähintään puolet miehen vapaa-ajasta hänen kanssaan. Olen käyttäytynyt näin koko seurustelumme ajan, ja ennen tämä ei ollut ongelma ja oletin että jatkamme samalla tavalla yhteenmuutosta huolimatta. Yhteenmuuttomme jälkeen ystäväni kävivät usein meidän luona, mutta mies sanoi haluavansa työpäivän jälkeen olla kotonaan rauhassa, joten joustin myös niin että tapaamme ystävien kanssa useimmiten kahviloissa yms.

Mies ei ole näyttänyt muita mustasukkaisuuden merkkejä, vaan hän on päinvastoin kaikkea muuta kuin mustasukkainen ja dominoiva. Mieheni on herkkä, huomaavainen, huolehtiva ja lämmin ihminen. Huomioin kyllä miestä tarpeeksi, mm pienet arkea piristävät yllätykset ovat aina kuuluneet suhteeseemme.

Harmittaa että ystävistäni on nyt tullut hänelle "ongelma". Täytyy katsoa rauhoittuuko tilanne ja johtuuko tämä vain uudesta tilanteesta (muutosta), sillä en haluaisi kuitenkin näin pienestä syystä lopettaa suhdetta, sillä olemme me ainakin tähän asti sopineet toisillemme erityisen hyvin, ja olen kuitenkin todella rakastunut tähän mieheen.

Kiitos kaikille kommenteista ja mielipiteistä. Ap

Noin se voi alkaa. Ei ole normaalia että mies ei antaisi sinun tavata kavereita. Sanot olevasi rakastunut, ja siitäkään syystä et välttämättä näe tilannetta selkeästi. Se että mies on "herkkä, huolehtiva, huomaavainen ja lämmin" vain sopii kuvioon! Kirjoitat että sinusta tuntuu kahlitsevalta ja raskaalta tietää miehen olevan loukkaantunut kun tulet tapaamasta kavereita. Tämä voi olla miehen tarkoituskin ja hän voi manipuloida sinua tällä! Et tietenkään haluaisi loukata rakastasi ja usein mustasukkaiset hullut miehet vaikuttavat erityisen herkiltä joka voi tuntua sinusta koskettavalta, mitä se ei ole kuvion ymmärrettyäsi! Mies on jo yrittänyt eristää sinua kieltämällä vieraat, ja nyt et saisi käydä muuallakaan tapaamassa kavereitasi. Todellakin tuo on erityisen hienovaraista eristämistä, ja tuo "kerran viikossa riittää" joka on miehen mielipide on sanottu vain sen takia, että et alkaisi epäilemään miestä.

Se ei kerro mitään jos kaverisi tykkää miehestä (hullua ei usein päällepäin tunnista) ja mies kavereistasi, mitä muuten epäilen, jos hän on kieltänyt heidän vierailut ja ei itse halua liittyä seuraanne. Puhun kokemuksesta, ja itselleni tekstisi on sen vuoksi ihan selvä juttu. Miehesi ei selvästi ole tyhmä mutta noita hyviä ominaisuuksia katsoisin vielä että pitävätkö paikkansa. Kannattaa tosiaan googlata tuo mustasukkaisen kumppanin sairaimmat aivotukset. Vaikka ne tuntuisi sinulle nyt ihan vierailta jutuilta niin moni suhde on alkanut juuri kuvailemallasi tavalla, varsinkin kun yhteenmuutto on ollut vasta vähän aikaa sitten

Niin moni on tässäkin ketjussa sokea aloittajan tekstille ja silti tällä palstalla uhrin syyllistäminen loistaa...

Kylläpä olet helmen löytänyt kun on sairaanhoitaja

Ymmärsinkö oikein, olet viitenä päivänä/iltana menossa kavereiden kanssa ja miehen kanssa vain kahtena iltana. Aiheestahan tuo sanoo. Ensin ajattelin että onpa kahlitseva mies. Muutin mieleni, mielestäni olet liian menevä jos sinulla on parisuhde ja asutte yhdessä. Tuosta ei hyvä seuraa. Pidät miestä itsestäänselvyytenä. Eikö sinun kuuluisi olla menossa miehen kanssa viikonloppuisin ihan kaksistaan. Puoliso on ykkönen ja sitten tulee kaverit. Koeta löytää kultainen keskitie, rauhoita pari iltaa viikossa lisää ollaksesi miehen kanssa. Jos et tähän pysty eroa.

Vierailija kirjoitti:

Käyn ehkä noin kolme kertaa arkena töiden jälkeen ystävieni kanssa kahvilla ja muuta, ja viikonloppuisin olemme suuremmalla kaveriporukalla aina perjantaisin tai lauantaisin. Miehen kanssa muutimme äskettäin saman katon alle, että hänen kanssaan tulee vietettyä lähes kaikki muu aika. Mies on kertomansa mukaan yksinäinen kun minä olen muualla. Olen kehottanut tapaamaan itsekin kavereitaan tai joskus liittymään minun ja ystävieni seuraan, mutta usein kieltäytyy siitä syystä että suurin osa ystävistäni on naisia ja sinkkuja, eikä hän viihdy mukana ollessaan.

Olemme seurustelleet miehen kanssa reilut kaksi vuotta, ja muutama kuukausi sitten muutimme yhteen. Ennen tätä ongelmaa ei ollut, sillä tapailimme pitkään ja suhde kehittyi hiljalleen vakavaksi, mutta nyt yhteenmuuton jälkeen mies haluaisi kuulemma jo vakiintua enemmän. Tämä on ainoa asia mistä riitelemme, muuten on hyvä mies. Meillä on kyllä samankaltaiset näkemykset tulevaisuudesta ja vakiintumisella mies tarkoittaa vain sitä, että viettäisimme VIELÄ enemmän aikaa vain kahdestaan. Tämä on alkanut tuntua minusta ehkä juuri vähän kahlitsevalta, koska mies ei anna periksi, enkä minäkään. On vähän raskasta mennä useasti viikossa tapaamaan ystäviään kun tiedän että usein mies loukkaantuu siitä. Hänen mielestään kerran viikossa olisi nyt sopiva määrä. Ap

Minun mielestä tapaat kavereita todella usein, jos olet parisuhteessa vakavasti.Eikö puhelu kavereille riitä vaan onko aina mentävä paikan päälle tapaamaan.Tokin olette nuoria, mutta meneekö ne viikottaiset tyttöjen illat parisuhteen edelle?Riittäisikö kaveri-illat kerran kuussa.Mielestäni miehesi on nyt kyllä oikeassa.Tarkista kantaasi jos olet olet löytänyt mukavan puolison.Terveisin 30 v naimisissa ollut.

En minä kyllä mielestäni tapaa liikaa ystäviäni. Mies tiesi että olen sosiaalinen ihminen ja nautin ihmisten seurasta, enkä halua aina vain olla kahdestaan kotona. Lisäksi minä teen yksinäistä työtä, ja pelkästään mieheni seura ei riitä minulle, vaikka häntä rakastankin. Mies taas tapaa työssään ihmisiä jatkuvasti, ja vapaa-ajallaan haluaisi olla vain minun kanssani.

Enkä minä arki-iltojani ystävieni kanssa vietä, vaan tapaan heitä noin kolme kertaa arkena puolen tunnin-tunnin ajan kahvittelun ja sellaisen merkeissä. Minulla on paljon ystäviä, ja tälläkin tahdilla tapaan ehkä kerran kahdessa viikossa aina yhtä ystävää. Monet tapaamiset hoituvat silloin kun mies on töissä. Viikonloppuisin käyn sitten ystävien kanssa toisena iltana viihteellä, ja mies olisi tervetullut mukaan. Silti riitelemme aiheesta.

Mutta nähtävästi tämä on ihan normaalia usean muunkin suhteessa, että ystävien kanssa ei toivottaisi vietettävän paljoa aikaa. Oletteko vähemmän sosiaalisia ihmisiä te jotka olette tätä mieltä? Ap

Mielestäni tapaat kavereita todella usein, jos 5 krt/vko. Tietysti, jos mies on esim. Iltavuorossa, sama kai hänelle, oletko yksin kotona vai kavereiden kanssa. Tietysti olet vielä nuori, tilanne varmaan iän myötä vielä muuttuu. Itse en jaksaisi edes tavata ketään noin usein, joskus nuorena tietysti asia erikseen, kun suurin osa ajasta vietettiin kaveriporukassa. Työssäkäyvänä sitä ei jaksa melkein joka ilta jaksa lähteä mihinkään. Pidän ystäviin yhteyttä paljon soittelemalla. Jokaisella kuitenkin omat elämät, ei olisi kenelläkään aikaakaan monia kertoja vkossa tavata.

Mun mielestä puolisoilla pitää olla omaa elämää ja omia kavereita, pidän myös yksinolosta paljon. Myönnän, et ihmettelisin suuresti, jos mieheni olisi yhdessäoloaikanamme pitänyt noin tiivistä yhteyttä kavereihinsa. Tuntuisi, että on koko ajan menossa ja ei osaa rauhoittua kotiin joko yksin tai mun kanssa.

Jos mies on hyvä, sinuna miettisin tarkkaan, alkaisinko itsepäisesti pitää noin suuresta kaveriajasta kiinni vai joustaisinko. Mutta itse päätät mitä elämältä haluat. Onko kaverit vai miehesi ykkönen. Epäilen, että kun sinkkukaverisi löytävät miehen, teidän tapaamiset harvenevat, kun elämään tulee muutakin kuin kaverit.

Joka vkl viihteellä vielä? No en yhtään ihmettele miestäsi. Kannattaisi katsoa peiliin.

Siis jos olet vakavasti parisuhteessa, niin pitääkö joka viikko käydä viihteellä???Oikeasti mieti, oletko valmis ollenkaan parisuhteseen vai pitäisikö jatkaa sitä sinkkuelämää.Kuvaamasi yhtälö ei oikein toimi, kaikkea ei voi saada.

Ap näkee ystäviään arki-iltaisin vain tunnin kerrallaan, ja silloinkin mies on usein töissä!

Mutta joka vkl tyttöjen ilta viihteellä on aika paljon, jos seurustelee vakavasti.

Kerran viikossa tapahtuva viihteellä käynti tai ainakin alkoholin nauttiminen on minulle tärkeä tapa rentoutua. Minä ja mieheni olemme molemmat vielä aika nuoria, eikä esim perheen perustaminen ole ajankohtaista vielä pitkään aikaan. Minusta siinä ei siis ole mitään kummallista, että juon kerran viikossa, sillä olen tehnyt niin täysi-ikäistymisestäni lähtien. Ja muutenkin minusta on ihanaa tavata paljon ihmisiä aina viikonloppuisin.

Kyllä voisin jättää vaikka joka toisena viikonloppuna ulkona käynnin väliin, ja olla mieheni seurassa. Hän ei kuitenkaan halua olla kanssani silloin jos juon alkoholia. Mieheni lapsuudenkodissa oli alkoholismia, ja häntä ahdistaa jos tissuttelen tai olen humalassa. Itse haluan kuitenkin juoda, niin olen sitten silloin ystävieni seurassa. Ap

Miten tätä ei ole vielä sanottu: jätä se sika!

Ap, älä kuuntele sinua moittivia. He ovat todennäköisesti väärässä. Noin viides hälytysmerkki teksteissäsi oli se että et saisi puhua miehestä ja suhteestanne kavereile. Kuudes oli se että mies on alkoholisti perheestä. Seitsemäs se että selvästi mielessäsi on käynyt ajatus onko miehen käytös normaalia!

Mies eristää ja manipuloi sinua todella hienovaraisesti. Hienovaraista on se, että hän suhteesta puhumisen kieltämisen jälkeen kertoo syyksi sen että olettaa sinun puhuvan kavereittesi kanssa hänen henkilökohtaisista asioista.

Etene rauhassa tuon miehen kanssa. Monet luulevat että kaikki väkivaltaiset hullut ovat heti tavatessa sellaisia, mikä ei todellakaan pidä paikkaansa. Kahden vuoden seurustelukaan ei vielä ole paljon jos mies on fiksu, kärsivällinen, ja alistaa sinua vähitellen. Mies voi vielä ollakin kaikkea tuota hyvää mitä luettelit, mutta pidä mielessä että hän voi vain esittää. Luulen että monet parisuhteessa henkistä väkivaltaa kokeneet olisivat jo varpaillaan sinun tilanteessa. Lue sitä jo suositeltua ketjua, ei siitä mitään haittaakaan voi olla:)

-26-

M39 kirjoitti:

Olen miehesi kanssa samaa mieltä, että puoliso tulisi olla ykkönen. Itse olen huomannut 40v naisellakin olevan vastaavanlaista käytöstä, että kaverit vie ja puolisolle jää ne rippeet. Kumman kanssa sinä haluat elää enemmän elämääsi, kavereitten vai miehesi?

Tämä. Ei ihme että niin moni liitto päättyy eroon. Eksäkin viihtyi enemmän kavereidensa kanssa kuin minun. Erohan siitä tuli.

Olen järkyttynyt siitä että tämä ystävistä eristäminen on monen mielestä näköjään ihan normaalia.. Itselläni on sille nykyään nollatoleranssi. T. Itsekin parisuhdeväkivaltaa kokenut