" Mitäs me duunarit" ollan mieltä akateemisista?

vaan tietävänsä jostai jotai mut ei tajuu oikeesta elämästä mitää. nenä kii kirjoissa eikä tajua et elämä on hauskanpitoo varten ja työ on vaa työtä mistä saadaan rahat siihen hauskanpitoon.

noin ylipäätään hyödyllistä porukkaa, jonkun on maailman siistit sisätyötkin hoidettava.

Tunnen ainakin yhden tosi mukavan akateemisen pariskunnan, ehkä parhaiten tultu juttuun meidän talossa...

Isukki on ainakin pohdiskelija luonne, oli kyse vaikka parketeista tai pressasta.

Kuten ihmisten kunnioittamista ja yksilöllistä arvostamista, käytöstapoja ja kohteliaisuuksia?

Olen päiväkodissa työskennelleenä nähnyt yhden jos toisenkin tapauksen, missä akateemiset vanhemmat eivät yksinkertaisesti selviä normaalista arjesta.

Miten on myös mahdollista, että vaikka lukee vuositolkulla ei näkemysmaailma levene lainkaan?

Irl arvioin ihan henkilön mukaan, kuten muutkin. Oma siskoni, joka on kaksinkertainen maisteri ja työskentelee tutkijana, on ainakin arjen asioissa tavan hömelö, vaikka tietysti tunteekin omaa alaansa sivuavat asiat hyvin. Hän ei myöskään olen järin yleissivistynyt sellaisilla aloilla, joita ei ole opiskellut. Esim. historiasta kiinnostunut duunarimieheni peittoaa siskoni historiantiedoissa 6-0. Tulemme myöskin siskon kanssa mainiosti toimeen, vaikka itse olen vain käväissyt yliopistossa ja nyt olen duunariammatissa. Tämä nyt oli yksi esimerkki, mutta eivätpä muutkaan tuntemani korkeasti koulutetut vastaa av:lla luotua stereotypiaa. (Kaikin puolin hienostuneempi, viisaampi, suorastaan eri maailmoista kuin matalammin koulutetut...)