Lue keskustelun säännöt.
Dominoiva mies ja asunnon hankinta
21.06.2016 |
Elän ongelmallisessa avioliitossa ja perheessä on kaksi lasta. Tällä hetkellä asumme miehen omistamassa keskikokoisessa kaksiossa hyvin ahtaasti. Mies ei halua hankkia suurempaa asuntoa tai asuntoa kanssani puoliksi, joten keksin hakea asumisoikeusasuntoa. Nyt saisinkin suuren, perheen tarpeisiin sopivan asunnon, mutta miehen mielestä asunto on "liian hyvällä asuinalueella", joten hän virnuili, että olisin "itseäni paremmassa seurassa" ja että en oikeasti kuulu keskituloisena sellaiselle alueelle (ko. alueella on vuokra-asuntoja ja asumisoikeusasuntoja pääsääntöisesti sekä muutama omistusasunto, mutta alue sijaitsee lähellä kalliita alueita). Kyseessä on siis ihan tavallinen, mutta uusi alue.
Lisäksi mies on sanonut, että haluaisi mieluummin asua lähiössä, eikä edes suostuisi muuttamaan sieltä pois. Nyt mieskin tosin hieman innostui tästä uudesta kohteesta, mutta itseäni pelottaa, jos joudunkin vaikeuksiin, jos mies ei suostukaan muuttamaan, sillä hän on aiemminkin tehnyt hyvin nopeita ja ehdottomia ratkaisuja, jolloin olen joutunut itse pulaan. Aiemmin pohdimme eroa, mutta mies ei suostu luopumaan lapsista, joten nyt olen päätynyt siihen, että kitkutan toistaiseksi miehen kanssa yhdessä, vaikka se yhteiselo onkin pääsääntöisesti kamalaa/epämiellyttävää ja menee lähinnä miehen ehdoilla. Miehen asunnossa on todella tukalat oltavat jo, sillä tila ei meinaa riittää ja miehen mielestä meidän pitäisi sinnitellä ko. asunnossa ainakin niin kauan, kunnes lapset menevät kouluun. Itse en edes tykkää ko. lähiöstä lainkaan ja olisin halunnut muuttaa mukavammalle ja keskeisemmälle alueelle jo aiemmin. Mitä siis teen?
Kommentit (10)
Mies innostuessaan sanoi sitäkin, että sitten, kun lapset ovat 18-vuotiaita, niin tietenkin muutamme takaisin kaksioon lähiöön. Itse en siis haluaisi asua ko. asuinalueella enää päivääkään, jos saisin valita. Pelkään sitäkin, että jos otan sen asunnon ja mies nyt näyttäisi haluavan muuttaa sinne, niin sitten kun muuttopäivä koittaisi, niin hän ei suostukaan muuttamaan ja jään pulaan yksin liian ison asunnon kanssa, joka on luovutettava pois. Kuitenkin olen pitänyt sitä järjestysnumeroa ikuisuuden jo ja ottamalla asunnon menettäisin sen. Mies itse on todella impulsiivinen ja hakee uusia työpaikkoja jatkuvasti, mutta nyt vetoaa siihenkin, että hänen nykyinen työpaikkansa on lähempänä kuin verrattuna siihen uudempaan asuntoon. Toisaalta hänkin innostui ajatuksesta, mutta toisaalta myös haukkuu aluetta liian merelliseksi jne. ja tuuliseksi. Olen itse ajatellut siten, että tarpeeksi isossa asunnossa voisin asua vähemmän miellyttävänkin puolison kanssa, sillä meillä voisi olla erilliset makuuhuoneet jne. Olisimme siis kämppiksinä lähinnä. Miehelle liittomme on muutenkin kulissiliitto; itse olisin eronnut jo ajat sitten, jos meillä ei olisi lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mulla muuta kuin että onnea vaan sinnittelyyn elämässä jossa yhteiselo vaihtelee kamalan ja epämiellyttävän välillä, ja miehen arvaamattomia reaktioita saa jännittää...
Tiedät itsekin, että se avioero olisi fiksuin ratkaisu.
Todella ikävä tilanne. Kyllä sinun varmasti kannattaisi nyt miettiä haluatko käyttää tämän ainoan elämäsi tuollaisessa liitossa ja tuollaisen miehen kanssa. Asiat selviävät aina. Voit ottaa sen isomman asunnon ja sitten esimerkiksi majoittaa sinne vuokralle yhteen huoneeseen lapsiystävällisen opiskelijan? Kyllä sinä keinot keksit sitten, jos niikseen tulee.
Vierailija kirjoitti:
Todella ikävä tilanne. Kyllä sinun varmasti kannattaisi nyt miettiä haluatko käyttää tämän ainoan elämäsi tuollaisessa liitossa ja tuollaisen miehen kanssa. Asiat selviävät aina. Voit ottaa sen isomman asunnon ja sitten esimerkiksi majoittaa sinne vuokralle yhteen huoneeseen lapsiystävällisen opiskelijan? Kyllä sinä keinot keksit sitten, jos niikseen tulee.
Hyvä idea. Oikeasti teen noin, jos mies tekisi taas kerran oharit. Haluan tosiaan viimeinkin tilaa kaikille ja lapsille omat huoneet sekä mukavammalle asuinalueelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eroa. Sullahan on asuntokin valmiina. Selviät kyllä. Minäkin selvisin, lähdin syksyllä. Lapset kärsii rakkaudettomassa liitossa ja miehesi vaikuttaa tosi kamalalta tyypiltä. 40% liitoista päätyy eroon, ei se niin ihmeellistä ole.
Eikä miehesi saa lapsia, hän ei vaikuta kovin turvalliselta vanhemmalta. Tietenkin lapsilla on oikeus tavata häntä säännöllisesti. Ei kuulosta siltä, että hän haluaa/pystyy mihinkään vuoroviikkotouhuun.
Vierailija kirjoitti:
Todella ikävä tilanne. Kyllä sinun varmasti kannattaisi nyt miettiä haluatko käyttää tämän ainoan elämäsi tuollaisessa liitossa ja tuollaisen miehen kanssa. Asiat selviävät aina. Voit ottaa sen isomman asunnon ja sitten esimerkiksi majoittaa sinne vuokralle yhteen huoneeseen lapsiystävällisen opiskelijan? Kyllä sinä keinot keksit sitten, jos niikseen tulee.
Aivan helmi-idea, tee näin joka tapauksessa. Mies pihalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis vieläkö sinnittelet ? Hullu nainen, vaurioitat lapsesikin!
Vierailija kirjoitti:
Todella ikävä tilanne. Kyllä sinun varmasti kannattaisi nyt miettiä haluatko käyttää tämän ainoan elämäsi tuollaisessa liitossa ja tuollaisen miehen kanssa. Asiat selviävät aina. Voit ottaa sen isomman asunnon ja sitten esimerkiksi majoittaa sinne vuokralle yhteen huoneeseen lapsiystävällisen opiskelijan? Kyllä sinä keinot keksit sitten, jos niikseen tulee.
Juuri noin, ja sitten voi aina hakea pienempää asoa, minimissään 3kk joutuisit asumaan liian isossa kämpässä.
Muutatte uuteen asuntoon. Lapsille on mukavampaa tutustua asuinalueen lapsiin jo päiväkodissa. Ahtaus kiristää ihmissuhteita muutoinkin.