Muita, joiden mies paljon työmatkoilla?

Noin viikko per kuukausi. Soitti kotiin joka ilta. Oikeastaan kaipaan noita aikoja. Lasten mentyä nukkumaan sai olla ihan rauhassa. Nyt hoidon yksin lapsen ja kodin ja illalla vielä miehen :)

Lisäksi yhteydet niin huonot sieltä, ettei edes pysty soittamaan, vaikka haluaisikin.



ap

vähän reilu vuoden vajaan 500km päässä töissä. Asui vanhemmillaan ja minä olin pienen tyttömme kanssa toisella paikkakunnalla. Mies ei välttämättä edes joka viikonloppu tullut kotia. Ahdistavaa aikaa, loppua kohden lähtöpäivät oli hirveitä. Itkin jo ennen kuin mies lähti vaikka aluksi en itkenyt ainakaan lapseni nähden. Alkuviikko meni tahmeasti kunnes taas " tottui" yksinoloon. Voi sitä riemua kun mies sai lähempää töitä ja muutettiin uudelle paikkakunnalle ja saman katon alle!



Olimme etsineet asuntoa myös sieltä mieheni entiseltä työpaikkakunnalta mutta vuokrat pääkaupunkiseudulla niin kalliita huonossakin asunnossa. Enkä pääkaupunkiseudulle edes mielelläni muuttaisi enään asumaan.

Aiemmin mies oli työmatkoilla arkipäivät. Perjantai-iltana tuli kotiin, ja lähti taas maanantai-aamuna. Tuolloin oli rankkaa, vaikka olikin vain yksi lapsi ja sekin vielä niin pieni ettei itkenyt isänsä perään.



Nyt mies on matkalla noin 2 päivää/ viikko, eikä tunnu missään. Itse asiassa nautin näistä omista rauhallisista illoista kun saan lapset nukkumaan eikä tarvitse " viihdyttää" ketään. Onhan tuossa lastenhoidossa aina kiva kun saa apua iltaisin, mutta meneehän se nyt ihan rutiinilla kun nuorempikin on jo 3-vuotias.



Miestä kohtaan en ikävää enää tunne, jos on poissa näin lyhyen ajan. Olemme olleet naimisissakin jo lähes 15 vuotta, joten alkuaikojen ikäväntunteet päivän eron jälkeen ovat muisto vain. Sen sijaan lapset kaipaavat isäänsä nyt kovasti, ja lähdöt ovat tosi vaikeita kun lapset itkevät surkeana.

putkeen ja sitten on kotona kuusi viikkoa. Emme siis näe tuon kuuden viikon aikana. Soitellaan ehkä kaksi-kolme kertaa. Lapset 9 v ja 5 v. Hän on tehnyt tätä työtä jo 17 v, joten olen " tottunut" siihen. En enää ikävöi häntä. Lapset kylläkin. Olen " osa-aika yksinhuoltaja" .

tässä juuri menossa 3 vkon putki jolloin mies vain vl:t kotona. Tosin meillä soitellaan 2-3 kertaa päivässä ja tarkistetaan että onko kotona kaikki ok, miten jaksan ja selviän.



Toisaalta mä nautin tästä vapaudesta, saan illat itselleni kun ei tarvitse seurustella miehen kanssa:) Hän vie yllättävän paljon " tilaa" vaikka niin rakas onkin.