Tajusitko eilisestä Solaris-elokuvan juonesta mitään?

Mies nukahti kesken leffan ja kysyi, miten se päättyi, enkä oikein osannut siihenkään vastata, kun en tajunnut koko leffasta mitään.

Planeetta tuotti asemalla olevan ihmisen muistoista/toiveista/peloista/kuvitelmista hahmoja. Aina uudestaan.



Leffa vaatii vähän enemmän ajatustyötä kuin amerikkalainen huttu yleensä. Lukekaa kirja.

Eikö elokuvan tarkoitus ole nimenomaan sirtää kirjan sisältö ymmärrettävästi elokuvan maailmaan? MIksi ylipäätään kannattaisi katsoa elokuva, jos sen ymmärtääkseen pitää lukea myös kirja?

Ideana on, että psykologi lähetettiin auttamaan planeetan valtaan joutuneita ihmisiä. Hän joutuu itse planeetan luoman hahmon, kuolleen vaimonsa, pauloihin ja lopulta haluaa elää tämän hahmon kanssa, joka tavallaan on hänen vaimonsa ja tavallaan ei.



Suosittelen erittäin lämpimästi Lemin kirjaa. Myös Tarkovskin alkuperäissovitus on mielenkiintoinen.

Aloitin katselemisen keskeltä leffaa. Hieno skifi. Viehättävää, että keskitytään ihmisten pään sisään räiskyvien tehoefektien sijaan. Ihanan rauhallinen tempo leffassa, mikä loikin siihen painostavan tunnelman.

Pidän alkuperäistä Solarista Tarkovskin hienoimpiin kuuluvana elokuvana ja hän on lemppariohjaajiani.



Mutta eilinen ei todellakaan ollut huono amerikkalaiseksi versioksi.



Kyse tosiaan siis on siitä, miten Solaris-planeetta tuotti ihmisten toiveiden ja unien perusteella heille elävän kaltaisia hahmoja. Päähenkilö on jäänyt katumaan vaimonsa itsemurhaa ja nyt hän sai vaimonsa takaisin ja yritti jo syyllisyydentuntonsakin takia hyvittää tuolle unihahmolle sen, ettei aikanaan suostunut lapsenhankintaan.